Harry Dean Stanton elokuvassa Paris, Texas.

1

Wim Wendersin ohjaama tunnelmallinen road movie Paris, Texas (1984) on ollut nähtävissä Yle Areenassa maaliskuun ajan. Paris, Texas on Wendersin tunnetuin ja parhaana pidetty elokuva.

Elokuva kertoo hiljaisesta, lähes mykästä Travisista (Harry Dean Stanton), joka on menettänyt muistinsa ja perheensä. Neljän vuoden kadoksissa olon jälkeen Travis löydetään Meksikon ja Texasin rajalta. Travis päätyy veljensä (Dean Stockwell) luo Kaliforniaan. Veljen luota löytyy myös Travisin poika (Hunter Carson). Travisin muisti alkaa hiljalleen palailla veljen perheen luona. Isä ja poika päätyvät matkalle Texasiin etsimään perheen kadonnutta äitiä (Nastassja Kinski).

En muista Paris, Texasia ennen nähneeni, mutta jos olisin nähnyt elokuvan nuorena, en varmasti olisi saanut siitä irti vastaavia tasoja, kauneutta ja herkkyyttä kuin keski-ikäisenä vanhempana. Sam Shepardin käsikirjoitus on loistava. Wendersin ja kuvaaja Robby Müllerin kuvallinen kerronta on suorastaan runollista. Kuvan ja replikoinnin suhde kertoo hienovaraisesti koskettavan tarinan Pohjois-Amerikan eksyneistä ja juurettomista ihmisistä. Vähintään yhtä paljon elokuvassa kertoo myös se, mitä jätetään näyttämättä ja sanomatta.

Elokuva viipyili mielessä pitkään katsomisen jälkeen. Se on varmasti yksi hienoimmista näkemistäni elokuvista vuosiin. Kokonaisuuden kruunasi Ry Cooderin elokuvaan tekemä musiikki.

Paris, Texas nähtävillä Yle Areenassa 11.4.2021 asti.

2

Ehdin juuri ennen koronasulkutilaa käydä katsomassa Kari Vehosalon (s. 1981) retrospektiivinäyttelyn Sara Hildénin taidemuseossa. Taiteilija ei ole minulle ennestään kovin tuttu. Näyttely yllätti minut onnellisesti. Teokset vastasivat täydellisesti taidemakuani.

Vehosalo on ennen kaikkea taidemaalari. Suurin osa hänen töistään on valokuvantarkkoja, isoja maalauksia. Hänen pääasiallisia aiheitaan ovat ihmisfiguurit joko yksilöinä tai ryhmän jäseninä. Maalausten värimaailma on useimmiten monokromaattinen. Ratkaisu luo teoksiin korostuneen kontrastin. Valo ja pimeys ovat Vehosalon teosten keskeisiä elementtejä, niin fyysisesti kuin symbolisestikin.

Vehosalon maalausten todellisuus on lähes aina tavalla tai toisella vähän nyrjähtänyt. Ryhmäkuvissa on usein joku ohikiitävä eriskummallinen tilanne päällä. Muun muassa teossarjassa Väkivaltaisen kuoleman pelko Vehosalo kuvaa tilanteita, joissa on tapahtunut tai tapahtumassa ”jotain kauheaa”.

Kuolema on läsnä laajalti hänen muissakin töissään. Vaikka kauhun ja nautinnon jännite luovat kuoleman ohella näyttelyyn kummallisen uhkaavan tunnelman, yksi teosten jatkuvasti läsnä oleva elementti on huumori. Mustahko sellainen. Ainakin minä hihittelin sujuvasti läpi näyttelyn makaaberin maailman.

Kari Vehosalo Sara Hildénin taidemuseossa 1.8.2021 asti.

Kari Vehosalon näyttelyä ripustettiin Sara Hildénin taidemuseoon helmikuun alussa.

3

Vastapainona Vehosalon tummanpuhuvalle maailmalle kävin katsomassa Katja Tukiaisen (s. 1969) näyttelyn The Pure in Heart Shall See the Unicorn Galleria Himmelblaussa. Tukiaisen tuttu pinkin sävyinen värimaailma otti raikkaaseen syleilyynsä heti ensimmäiseen näyttelysaliin astuttaessa.

Näyttely koostuu Tukiaisen uusimmista teoksista muutaman viime vuoden ajalta. Tutut tyttöhahmot esiintyvät jälleen laajasti hänen töissään. Vahvasti esillä on myös yksisarvinen, kuten näyttelyn nimikin kertoo. Legendan mukaan yksisarvisen voi kesyttää vain viaton neitsyt. Yksisarvinen on symboloinut puhtautta ja voimaa. Nykyaikana yksisarvinen symboloi monille myös seksuaalisuuden monimuotoisuutta. Teoksista välittyy hieno kombinaatio hillittömyyttä ja herkkyyttä.

Taidehistorialliset viitteet ovat vahvasti esillä. Venetsian Scuola Grande di San Roccossa sijaitseva Tintoretton Viimeinen ehtoollinen on saanut uuden muodon Tukiaisen teoksessa Faith, Hope And Love. Samoin unkarilaisen Bertalan Székelyn teos Egerin naiset on saanut uuden tyttöisän päivityksen. Myyttisistä hahmoista esiin nousee myös Pandora neliosaisessa maalaussarjassa Pandora Mother Earth.

Tukiaisen raikas pinkkiys on melkein liian raikasta. Pidempään töiden äärellä oleskelu alkaa värikylläisyyden ja teosten välittämän riehakkaan tunnelman myötä tuntua jopa fyysisesti kuumalta. Hieno ja ainutlaatuinen tunne!

Katja Tukiainen: The Pure in Heart Shall See the Unicorn Galleria Himmelblaussa 23.5.2021 asti. Lue Anne Välinoron arvio näyttelystä Galleriakatsauksesta.

4

Risto Isomäen romaani Sarasvatin hiekkaa ilmestyi 16 vuotta sitten. Kirja oli tuolloin Finlandia-ehdokkaana. Vuonna 2009 kirjasta tehty sarjakuva-albumi voitti Sarjakuva-Finlandian.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 2020-luvulle. Sarasvatin hiekassa Isomäki kietoo yhteen myyttisten tarinoiden vihjeet vedenpaisumukseen varautumisesta sekä oman aikamme ilmastonmuutoksen aiheuttaman meren nousun apokalyptisen ennustuksen.

Isomäki julkaisi viime vuoden lopulla Sarasvatin hiekan itsenäisen jatko-osan Vedenpaisumuksen lapset. Jatko-osan ilmestyttyä päätin lukea molemmat kirjat perätysten. Ensimmäisen osan lukemisesta oli vierähtänyt 15 vuotta. Koronasulkutilan alettua oli oikea aika uusinnalle jatko-osan kera. Lukukokemus oli hurmaava!

Vedenpaisumuksen lapsissa Isomäki luo kaksi eri aikakausiin sijoittuvaa tarinalinjaa. Toisessa tarinassa Sarasvatin hiekasta tutut myyttiset viitteet konkretisoituvat lähes 9 000 vuotta vanhojen tapahtumien kuvauksena. Toisessa 2000-luvun vedenpaisumuskatastrofia kuljetetaan yhä kammottavampiin suuntiin ihmiskunnan olemattomien toivon rippeiden varassa.

Menneen ajan sadunomainen kuvaus tuntui ensin jopa oudolta ja irralliselta nykyisen lähitulevaisuutemme kuvauksen rinnalla. Isomäki onnistuu kuitenkin taidokkaasti punomaan yhteen menneen ja tulevan. Myyttinen maailma muuttuu kiehtovasti yhteneväksi ja eläväksi tarinaksi oman aikamme todellisuuden kanssa.

5

Vegaaninen juusto – tai vastenmieliseltä kutsumanimeltään vuusto – on yleensä aika etovaa suuhunpantavaa. Parhaimmillaan sitkaisista kasvijuustoista on saanut kohtalaisia pizzatäytteitä sekoittamalla kasvijuustoraastetta esimerkiksi kasvikerman kanssa. Burgerien välissä jotkut valmisteet sulavat lähes maitojuuston tavoin luoden likipitäen autenttisen maitojuuston tunnun ja maun. Mutta vain likipitäen.

Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta myös muiden juuston makua jäljittelevien kasvivalmisteiden makumaailmat ovat olleet aina vain sinne päin. Esimerkiksi juustoiset ruokakermat antavat yleensä ruokiin vain etäisesti maitojuuston makua muistuttavan vivahteen. En sano, ettenkö olisi joskus nauttinut näistä vivahteista, mutta säännöllisiin makunautintoihin niistä ei ole ollut.

Alkuvuodesta Suomen vegaanimaailma kohahti. Markkinoille saapui jumalainen Frankful Vegan Ch**se Dip. Viimein täyteläistä cheddarin sävyä! Ensimaistiaisen luoma makuelämys maalasi välittömästi laajat mahdollisuudet. Kaikki juustokastiketta sisältävät vegaanireseptit kokisivat vallankumouksen. Jos tällaista kasvijuustodippiä voi olla olemassa, kenties vielä joskus maut ja koostumukset osuvat kohdalleen myös kiinteämmissä kasvijuustokimpaleissa.

Samuli Hytönen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua