Harry ja Meghan. Kuva: Netflix

1

Suunnitelmanani oli aloittaa tämä juttu hehkuttamalla Bonnie Tylerin joulukuista Suomen-kiertuetta. Mikä piristääkään lumimyräkkää tehokkaammin kuin 1980-luvun voimaballadit? Mutta kas, konserttijärjestäjä meni konkurssiin ja Bonnie jäi Walesiin (ei, en tiedä missä hän oleskelee tällä hetkellä). Seurasi total eclipse of the heart.

Näinä hetkinä ei auta muuta kuin hold out for a hero. Ja niin paras lääke Bonnie-puutteeseen on Bonnie-musiikkivideot. Kajaalia, permanentti tuulikoneessa, puolialastomia miesakrobaatteja sisäoppilaitoksessa, kajaalia, palava lato — joululaulut jäävät syrjään, sillä she’s gotta be larger than life.

2

Jos riitaantuisin perheeni kanssa, en tekisi siitä kuuden tunnin dokumenttipläjäystä Netflixiin. Onneksi olemassa on kuitenkin ihmisiä, joista tämä on hyvä idea, sillä muiden riitojen katsomisessa on jotain syntisen hyvää. Siis kiitos, Harry ja Meghan, paljastusdokumenttinne on yhtä aikaa kauhistuttava ja koukuttava. Ensimmäisen jakson aikana Harry sanoo asioita kuten: ”Kukaan ei tiedä koko totuutta. Me tiedämme koko totuuden.” Hän tarjoaa dramaattisia paljastuksia kuten: ”Perheessä on hierarkia.” Kuningasperheessä? Eikä!

Ensimmäisen jakson ajan kyseenalaistin ajankäyttövalintaani, mutta myönnettävä se on: jatkan loputkin viisi tuntia. Mitä muuta uutta opimme? Että kuninkaalliset kiinnostavat mediaa?

Harry ja Meghan Netflixissä.

3

”Suloisenkatkera kokemus nuoruudesta” ja lupaukset kolmiodraamasta eivät ole koskaan olleet kovin toimiva myyntivaltti kohdallani. Silti nappasin kirjastosta Johanna Hedmanin Trionin (suomeksi Trio; Aula & Co, 2022) sen jälkeen, kun syystalvella ilmestyneen Jonja Rajalan suomennoksen markkinointi toi sen tietoisuuteeni. Trion oli Ruotsissa kirjallisuustapaus ilmestyessään viime vuonna, ja Hedmania on kuvattu kotimaansa Sally Rooneyksi. En usko, että Trion jää kirjalliseksi merkkipaaluksi itselleni, mutta luokkayhteiskunnan kuvaus on kiehtovaa ja Tukholman kesämaisemissa on jotain hyggeligt, kun on liukastellut pimeydessä.

4

Suomen valokuvataiteen museossa pyörii tammikuun ensimmäiselle viikolle asti Jonne Heinosen valokuvanäyttely Rom, jossa käsitellään Suomen romanien kulttuuria ja elämää yhteisön ulkopuolisen taiteilijan tallentamana. Kiinnostavaa on paitsi kuvien kohteet myös kysymys siitä, millainen valta ja rooli yhteisön ulkopuolelta tulevalla taiteilijalla on. Valokuvia on nähtävissä myös Helsingin Sanomien marraskuisessa Kuukausiliitteen jutussa.

5

Vaikka Harryn ja Meghanin dokumentti koukuttaa, on yksi elokuva, jonka vuoksi voin jättää sen kesken jouluna: Rakkautta vain. Jos joku muukin säästää itse katselukokemusta joulupäiviin, odotusta helpottaa BBC:n The Reunion -radiosarja, joka juhlisti klassikkoa vuosi sitten kutsumalla elokuvan teossa mukana olleita muistelemaan jutun syntyä.

Jos voimaballadit eivät riitä, Rakkautta vain auttaa aina.

Anna Hollingsworth

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua