Parasta juuri nyt (19.12.2020): Hämärän jälkeen, Pimeys, Yoga-sutra, joulukalenteri-ikkunat, Urban Knit

19.12.2020

Kuva: Yle

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Maria Markus on kuunnellut tarinoita satunnaisista kohtaamisista, lukenut faktoja pimeästä ja opiskellut joogafilosofiaa.

1

Tänä syksynä, kun on ollut turha haaveilla karkaamisesta aurinkoon, jätin kirkasvalolampunkin kaapin perälle ja kokeilin toista linjaa: sukelsin hämärään.

Ajattelin, että ehkä pakoilun sijaan pimeyteen perehtymällä löytyisi jotain uutta. Ihmiskokeeni on vielä kesken, mutta melko hyviä hämärähommia olen jo löytänyt.

Hämärän jälkeen -podcast, joka löytyy Yle Areenasta, on dokumentaristi Pauliina Motturin tekemä lyhyiden tarinoiden sarja. Motturi kulkee ympäri Helsinkiä ja hieman muuallakin Suomessa metsästämässä satunnaisia ihmisiä – ja itseään. Pienillä reissuillaan hän tapaa kuoroharrastajan, suomentajan, punkkarin, mopopoikia, saunovia mummoja ja monta muuta oman elämänsä sankaria. Juttelee niin elämän tarkoituksesta ja ihmisarvosta kuin työstä, opiskelusta, rahasta ja jääkiekosta.

Keskusteluista on mukana vain satunnaisilta pätkiltä kuulostavia osuuksia. Ne vaikuttavat kevyiltä tunnelmakuvilta, mutta niissä on yllättävääkin syvyyttä ja ne saavat miettimään, kuinka paljon kenellä tahansa – ihan satunnaisesti tavatulla ihmisellä – voi olla mielenkiintoisia ajatuksia ja kerrottavaa. Keskusteluja rytmittävät dokumentaristin omat ajatukset, joita hän paljastaa välillä kuiskaillen, välillä tuumaillen

Kentällä nauhoitetuissa pätkissä taustaäänet, kuten liikenne, kännyköiden piippaus, purjeveneiden mastoköysien kilkatus, aluksi melkein häiritsevät, mutta lopulta tuovat tarinoihin juuri sopivasti tunnelmaa. Kun antautuu Hämärän jälkeen -äänimatkalle ajatuksella ja keskittyen, mieluiten hämärässä, tuntuu hieman siltä, kuin olisi päässyt itsekin seikkailemaan ja kohtaamaan satunnaisia ihmisiä.

2

Milloin viimeksi näit tähtitaivaan ihan kunnolla? Tai linnunradan? Tiesitkö, että pimeän tai pimeässä olemisen pelkäämistä kutsutaan akluofobiaksi?

Norjalaisen Sigri Sandbergin kirja Pimeys – tähtiä, pelkoa ja viisi yötä yksin tunturissa (Nemo 2020, suom. Pirkko Talvio-Jaatinen) on pieni ja nopeasti luettava, mutta ajatuksia ja mielikuvia herkullisesti ruokkiva tietokirja.

Sandberg on luontoaiheisiin erikoistunut toimittaja, joka pelkää pimeää. Hän päättää kohdata pelkonsa viettämällä Finsen kylässä pienessä tunturimökissä viisi päivää ypöyksin. Finsellä on Sandbergin mukaan samankaltaiset lämpötilat ja maisemat kuin napapiirillä. Sandberg lähtee matkaan joulun alla. Varsin karua siis.

Kirjassaan Sandberg raportoi havaintojaan ja tuntemuksiaan ja ujuttaa mukaan faktatietoa pimeydestä, avaruudesta, yöstä, nukkumisen merkityksestä sekä valosaasteen haitoista. Hän kertoo, että Nasan ottamien kuvien mukaan valosaaste on lisääntynyt dramaattisesti viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana. Hän puhuu valohygienian tärkeydestä ja saa kuin saakin lukijankin suhtautumaan pimeään arvostavasti, vähintäänkin uteliaasti.

Mukanaan tunturilla Sandbergilla on kirja itävaltalaisen taiteilijan ja hienostorouvan, Christiane Ritterin, elämästä. Ritter vietti vuoden 1934 Huippuvuorilla miehensä houkuttelemana. Välillä hypätäänkin Sandbergin tuumailuista miltei sata vuotta taaksepäin Ritterin ajatuksiin. Kirjaa rytmittävät myös runot, joita Sandberg on lainannut muun muassa yhdeltä nykyajan merkittävimpänä pidetyltä norjalaiskirjailijalta, Jon Fosselta.

3

Oli ympärillä pimeää tai ei, oma mieli voi olla joskus melko hämärä ja toimia oikkujensa mukaan. Ymmärrystä omasta mielestään ja sen mahdollisesti hämäristä alueista voi lisätä opiskelemalla joogafilosofiaa. Janne Kontalan uusi kirja Yoga-sutra – hiljaisen mielen tie (Basam Books 2020) käsittelee tietoisuuden toimintaperiaatteita ja avaa joogafilosofian merkkiteoksena pidetyn Yoga-sutran ja sen sisältämän vajaan 200 sutran elämänviisauksia käytännöllisellä ja ymmärrettävällä tavalla.

Vaikka kirjan painotus on käytännöllisyydessä ja arkielämään soveltuvuudessa, ei sisältö suinkaan ole nopeasti ja hätäisesti ahmittavissa, vaan houkuttaa ja lähes pakottaa asettumaan ja hiljentymään. Ymmärrys vaatii aikaa ja sitoutumista, ja kirjassa riittää varmasti pureksimista pitkäksi aikaa ja useampaan kertaan.

Joogaopettaja ja uskontotieteiden tohtori Janne Kontala on opiskellut ja elänyt joogaa 25 vuotta ja kouluttanut joogaopettajia vuosituhannen alusta lähtien. Yoga-sutra – hiljaisen mielen tie on hänen toinen kirjansa. Kontalan mukaan Yoga-sutra kertoo jotain niin olennaista mielestä, joogin tärkeimmästä instrumentista, että sen viisauksien soisi kantautuvan joogaspesialistien piirin ulkopuolelle.

”Siitä huolimatta, että teksti on alun perin suunnattu erakkojoogeille, jokainen voi soveltaa sen viisauksia elämäänsä ja harjoitukseensa. Elämän laatu riippuu keskeisesti oman mielen tilasta, ja tästä Yoga-sutralla on paljon sanottavaa,” Kontala kirjoittaa.

Kontalan kirja poikkeaa monista muista moderneista joogaoppaista, sillä se ei painota fyysistä harjoitusta. Kirjan ajatusten soveltaminen ei siis edellytä notkeutta tai joogatunneilla käymistä. Silti siitä saa lisämotivaatiota myös asanaharjoitukseen aamuhämärässä.

4

Hämärää tarvitaan, jotta joulukalenteri-ikkunat pääsevät oikeuksiinsa. Haminan linnoituksen wanhat talot ry on juhlistanut joulun lähestymistä joulukalenteri-ikkunoiden muodossa vuodesta 2013 lähtien.

Haminan wanhojen talojen ikkunoihin rakennetut jouluikkunat ovat pääasiassa talojen asukkaiden käsialaa, ja uusi ikkuna avautuu joka päivä joulukuussa aattoon asti kello 18, jolloin ikkunaan syttyvät valot.

Ikkunoista löytyy jouluvalojen lisäksi sympaattisia tonttuasetelmia, enkeleitä, joulupalloja, joulupukki muorinsa kanssa, nalleja, joulukuusia ja lahjapaketteja. Olennaista on se, että ikkuna on tekijänsä näköinen. Hyvin sympaattisia asetelmat ovatkin. Yleensä ikkunan avautumiseen liittyy myös avausseremonia, joka voi olla vaikkapa musiikkiesitys. Tänä vuonna luukunavausseremonioita ei järjestetty, mutta kaupunkilaiset käyvät iltakävelyllä ihastelemassa ikkunoista avautuvaa tunnelmaa. Ikkunoiden ihailu ei pääty jouluaattoon, vaan ikkunat puretaan vasta loppiaisen jälkeen.

Joulumielen metsästystä voi ikkunakalenterikävelyn lisäksi harrastaa Haminassa ihan vain oleilemalla kaupungin historiallisessa keskustassa, vaikkapa hehkuviiniä katukahvilassa nautiskellen, sillä Joulun Tähdet -joulutapahtuma kauniine valoineen luo Raatihuoneentorille keskieurooppalaista kaupunkijoulun tunnelmaa.

Jouluikkunakalentereita löytyy toki myös muista kaupungeista, ainakin vanhoista puukaupungeista. Esimerkiksi Wanhassa Raahessa joulukalenteri-ikkunoita on availtu vuodesta 2014 lähtien

Wanhan Raahen Joulukalenteria 2020 voi ihmetellä myös kuvina ja tarinoina digitaalisissa kanavissa.

5

Hämärään antautuminen tuo tilaa ja aikaa käsitöille. Kotona hyssytellessä monet ovat kaivaneet esille kutimensa vuosienkin jälkeen ja sosiaalisessa mediassa voi ihastella niin islantilaisia villapaitoja kuin Hailuodon kalastajaneuleita eli luotolaisia.

Urban Knit – Moderni Neulekirja (Cozy Publishing, 2020) esittelee skandinaavista neuledesignia: yksinkertaisen tyylikkäitä puseroita, sukkia ja asusteita. Toki yksinkertaisuus voi olla hieman hämärä käsite, kun tarttuu neulepuikkoihin ja yrittää toteuttaa ohjeiden tarkkaan mietittyjä yksityiskohtia. Siinä ei ehkä kynttilänvalo riitä.

Joka tapauksessa, Urban Knitin luonnonläheinen ja tyynen rauhallinen kuvamaailma miellyttää alusta loppuun, ja kirja soveltuu vaikkapa pelkkään selailuun ja neulomisesta haaveiluun. Kirjan tekijä Leeni Hoimela kertoo ammentaneensa neuleidensa värit Helsingistä: ”hempeitä pastelleja vanhoista rakennuksista, tummia sävyjä pimeästä ja märästä talvesta, jolloin asvaltti kiiltää, sumuisia harmaita kuin merenranta aamuisin sekä ruskeita ja vihreitä ympäröivästä metsästä ja Töölönlahden kaislikoista”.

Maria Markus

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This