Parasta juuri nyt (18.3.2020): Händel, Nothing Like a Dame, Museum of Fine Arts Boston, Nuori Morse, Cyril Pedrosa

Daamit Maggie Smith, Joan Plowright Eileen Atkins ja Judi Dench. Kuva: Mark Johnson / Yle

1

Barokkia soimaan. Saksalaissyntyisen barokkisäveltäjä Georg Friedrich Händelin (1685-1759) harvemmin kuultuja teoksia ovat hänen Italian-oleskelunsa aikana säveltämät vokaalikamarimusiikkiteokset eli kantaatit. Niistä koottua cd-albumillista Handel Complete Cantatas olen kuunnellut pitkin talvea ja eritoten kantaattia Tra le Fiamme, joka hyödyntää tekstissään tarinaa vahasta ja höyhenistä itselleen ja Ikaros-pojalleen siivet rakentaneesta Daidaloksesta. Kantaatin tekstin kirjoittanut kardinaali Benedetto Pamphilin väitetään tekstillä varoitelleen säveltäjä Händeliä flirttailemasta liikaa firenzeläisruhtinas Ferdinand de Medicin rakastajattaren Vittoria Tarquinin kanssa, joka oli myös kuulu laulaja. Sävellyksessä ilkamoiva melodiankuljetus yhdistyy melankoliseen harmoniaan.

2

Äkkiseltään voisi luulla, ettei ole mitään pitkästyttävämpää kuin katsoa neljää lähes yhdeksänkymmentävuotiasta naisnäyttelijää puhumassa niitä näitä itsestään ja etenkin pitkästä urastaan. Kun äänessä ovat Maggie Smith, Judi Dench, Eileen Atkins ja Joan Plowright, he tekevät katsojalle temput ja vievät mukanaan halki aikojen ja aikakausien, luvuttoman monien elokuvien, tv-sarjojen, teatteriesitysten, harjoitusten ja ensi-iltojen. Rouvien kalkatuksessa yhdistyvät hurmaava sarkastisuus ja iän tuoma huumorin- ja suhteellisuudentaju. Saavutuksistaan ritarinarvoa vastaavalla Dame-arvonimellä palkitut näyttelijät käyvät muun muassa häkellyttävän kiinnostavan keskustelun näyttelemisen naturalismista ja päätyvät sitä kautta tapoihin näytellä Shakespearen näytelmiä. Kirkkaimpia heidän oivalluksistaan on, että jokainen aika keksii oman (naturalisminsa). Shakespearea kuuluukin näytellä kirjakieliseltä kuulostavan jäykästi, koska Shakespearen kieli on pohjimmiltaan runoutta, jolla on oma rytminsä ja kaikunsa. Niiden alistaminen puhekieliselle ”naturalismille” olisi taiteen turmelemista.

Teatteri- tv- ja elokuvaohjaaja Roger Michell taltioi daamien tapaamisen tunti ja kaksikymmentä minuuttia kestäväksi joustavasti rytmitetyksi Nothing Like a Dame -kulttuuridokumentiksi (2018), jonka voi nähdä Yle Areenassa.

3

Mene museoon. Jos kotimaisten museoiden virtuaalinäyttelyt on jo kaikki surffailtu läpi, niin vaihtelua saa vieraiden mantereiden museoista. Pohjois-Amerikan suurista kulttuurikaupungeista kuka tahansa osaa nimetä New Yorkin, mutta harva edes muistaa Bostonin olemassaoloa.

Kuvataidemuseo Museum of Fine Arts Boston on Yhdysvaltojen suurimpia museoita. Sen egyptiläinen, japanilainen ja amerikkalaisen kokoelma ovat laajuudessaan tutustumisen arvoisia. Bostonissa on ymmärretty ammattitaitoisesti kuratoidun av-aineiston arvo. Museon sivuilla on linkkejä videoklippeihin, joissa kerrotaan viehättävästi tulppaani-, ruusu- tai iris-aiheisista teoksista museon kokoelmissa ja kasviaiheista enemmänkin sekä museon omien kokoelmien taideteoksista.

4

Shaun Evans on Nuori Morse. Kuva: Yle

Nuori Morse -sarjan uusittavia kausia katselee vähintään yhtä suurella mielihalulla ja -hyvällä kuin ensimmäiselläkin katselukierroksella. Uuden, kahdeksannen kauden jaksojen ilmaantumista ennustavat vanhojen jaksojen uusinnat käyvät sekä vanhan kertauksesta että johdatuksena sarjan maailmaan sitä entuudestaan tuntemattomille.

Morse on täydellinen englantilainen romantikko, joka syvällä sisimmässään tietää, että rakkaus, avioliitto ja perheonni eivät ole häntä varten. Hän viettää loppuelämänsä pohtien, miten asiat voisivat olla, jos hän olisi sen yhden kerran toiminut toisin. Tästä kasvavat hänen alituinen surumielisyytensä, yksinäisyytensä ja erillisyyden tunteensa ja perienglantilainen romanttinen melankoliansa. Endeavour Morsen, Oxfordin yliopistossa opiskelleen virkamiehen elämässä todentuu vanha sanonta tiedon tuskaa lisäävästä vaikutuksesta. Sillä klassikoita, antiikin kreikkaa, latinaa, kirjallisuutta ja historiaa opiskelleen ihmisen tajuntaa värittää viisaus siitä, ettei mitään uutta auringon alla ole.

Brittiläisen dekkarikirjailija Colin Dexterin luoman ylikomisario Morsen elämää taustoittamaan luotu sarja on parhaimmillaan onnistunut luomaan sillan Morse-hahmon oletetusta, kuvitellusta nuoruudesta ikääntyvän Morsen luonteeseen, mieltymyksiin ja temperamenttiin.

Nuori Morse Yle TV1:llä lauantaisin kello 15.20. Sarja katsottavissa Yle Areenassa.

5

Kuva: Antti Selkokari

Cyril Pedrosan yli 260-sivuisessa, kuulaan kauniisti vesiväreillä väritetyssä Portugali-sarjakuvaeepoksessa riittää luettavaa ja ihasteltavaa Etelä-Euroopan lämmintä aurinkoa kaipaaville. Teoksen päähenkilö, välillä opettajankin hommia tehnyt sarjakuvapiirtäjä Simon Muchat saa kutsun Portugaliin, sukunsa kotimaahan, jota ei ole nähnyt sitten lapsuutensa. Matkasta tulee kaikkea muuta kuin hallittu pikku nostalgiareissu. Omassa elämässään hukassa ollut Simon ei ole löytänyt itseään kaikkialta eikä mistään, vaikka on etsinytkin. Kun hän viettää aikaa esi-isiensä maassa, jonka kieltä, historiaa tai ihmisiäkään hän ei ymmärrä, hänestä puristuu pintaan muistoja ja unia.

Simonin tajunnan kautta tulevat tutuksi tarinat Burgundin viininviljelyseuduille päätyneiden sukulaisten päättymättömistä juhlista, joita seuratessa alkaa lukijankin käsi hamuta lasillista viiniä. Portugalista Simon saa aurinkoa ja kokemuksen orastavasta ymmärryksestä.

Aiheesta on kirjoittanut Kulttuuritoimitukseen enemmän Kimmo Ylönen.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua