Kuvat: Siltala / Robustos

1

Tampereen Kirjafestareilla osallistuin arvontaan, josta voitin Raili Mikkasen Suuri ja pieni ahma -kirjan (Robustos, 2020). Mikkanen lähetti minulle myöhemmin viestin, jossa kertoi toivovansa, että tämän upean eläimen maine korjaantuisi.

Onkin totta, että ahmalla on huono maine. Tietämättömät ”tietävät” vain sen, että ahma syö poronvasoja veri suupielistä roiskuen kuin mikäkin pelsepuubi. Petoviha elää joissakin ihmisissä syvällä.

Mikkasen kirjassa on arvokasta tietoa tästä erittäin uhanalaisesta pedostamme. Se tarjoaa helposti sulateltavassa paketissa katsauksen lajin elämään. Kerronta ja kuvat kelpaavat niin lapsen kuin aikuisenkin selailtavaksi.

Nostettakoon tällainen pieni nippelitieto kirjasta ihmeteltäväksi: Ruotsin Kolmårdenin eläintarhassa on lueteltuna maan suurpedot. Listalla on myös ihminen. Sen julmempaa ja raaempaa otusta saa Pohjolan saloilta etsiä.

Kuvat ovat Timo Ahopellon, Sami Säilyn, Tiina Sarkkisen ja Outi Saarisen ottamia.

Arvonnan muuten järjesti VaLas-kollektiivi, joka on yhtä kuin Vapaat Lasten- ja nuortenkirjailijat.

2

Täällä Etelä-Pohjanmaalla on ihmisiä, jotka ovat luonnonsuojelijoita, mutta varovat visusti kertomasta sitä. Jotkut toivoisivat, että luonnonsuojelujärjestön jäsenlehtikin tulisi kotiin ruskeassa kirjekuoressa.

Pysynkin vielä luonnonsuojeluteemassa, sillä ahmakirjan jälkeen luin Juha Kauppisen kirjan Heräämisiä – Kuinka minusta tuli luonnonsuojelija (Siltala, 2021). Kirjassa kerrataan suomalaisen luonnonsuojeluliikkeen historiaa, mutta tärkein anti on kirjan nimenkin mukaan Kauppisen henkilökohtainen matka luonnonsuojelijaksi. Sellaiseksi hän ei ole itseään halunnut nimitettävän, sillä sanaan liittyy voimakas negatiivinen leima, joidenkin mielestä. Luonnonsuojelija on jonkinlainen ihmisvihaaja, jolle muulla ei ole merkitystä kuin koskemattomalla luonnolla.

Kirja kertoo Kauppisen heräämisestä: kyllä, minä olen luonnonsuojelija, tässä syy. Kirjassa pohditaan myös, miksi luonnonsuojelijat ja luonnonsuojelu herättävät joissain ihmisissä niin suurta vastustusta.

3

Niin ikään Siltalan julkaisema on Kai Ekholmin ja Yrjö Revon Lukemisen aika – eikö Suomessa lueta tarpeeksi (2021). Kirja on analyyttinen katsaus siihen, miten me 2000-luvulla luemme ja miten emme, ja millainen on kirjallisuuden asema. Minähän rakastan paasausta lukemisen merkityksestä. Vellon kauhukuvissa, joiden mukaan ihmiset jakautuvat kahtia, niihin joilla on lukutaitoa ja niihin, joilla ei. Olen täysin varma lukemisen tärkeydestä ja näen, että nykyinen instakuvien ja äänikirjojen virtaan heittäytyminen ei mihinkään hyvään johda. Aivot tarvitsevat lukemalla omaksumista.

”Maassamme on kasvava digitaaliseen elämään totuttautunut, huono-osaisten luokka, joka ei lue eikä pärjää kielellisesti. Olemme ajatelleet, että koti, koulu ja kirjastot hoitavat asian. Tämän lukemattoman luokan tutkiminen ja määrittely on keskeinen osa yhteiskuntapolitiikkaa, mutta olemme laiminlyöneet sen.”
(Kai Ekholm: Lukemisen aika, 2021)

Kirja vain vahvistaa ajatuksiani. Se kertoo lukemattoman luokan kasvusta ja kirja-alan ahdingosta. Haluaisin löytää kirjasta toiveikkaita skenaarioita, mutta en löydä. Tosin kirjassa on kirja-alan ihmisten puheenvuoroja, joissa uskotaan, että kyllä se siitä, vaikka maailma muuttuu. Esimerkiksi kirjailija Laura Lindstedt ei usko utopiaan, jossa kirjat ja lukeminen nousevat vielä arvoonsa, joka niillä yhtenäiskulttuurin aikana oli.

”Paras skenaarioni on, että tulevaisuudessa olisi ylipäätään olemassa Lukijoiden Yhteisö, jolle lukeminen, kirjat ja totuus merkitsevät jotain.”
(Laura Lindstedt, Lukemisen aika, 2021)

Päällimmäisenä kirjasta jäi mieleen ajatus: miten maailmaa johdetaan jatkossa, jos lukutaito rappeutuu? Millaiset ihmiset äänestetään päättäjiksi? Millaiset ihmiset heitä äänestävät? En tiedä, onko tämä elitististä, mutta mieleen nousee väkisinkin Idiocracy-elokuva vuodelta 2006.

4

Iltainen olohuonejoogahetkeni keskeytyi muutama viikko sitten, kun Yle Teeman Efter nio -ohjelmassa Paul Elias Uotila esitti kappaleensa Haista sinä. Miten mahtava biisi, taitavaa laulantaa ja soittoa! Olin aivan mykistynyt. Vasta myöhemmin sain tietää, että muusikko Paul Elias on osallistunut Selviytyjät-tositelevisioon ja on siksi juuri nyt ajankohtainen. Efter nion jälkeen aloin seurata Paul Eliasta Instagramissa, ja nytpä olen päässyt ihastelemaan hänen monipuolisia soittotaitojaan kanavansa joulukalenterissa (joululaulu 24 eri soittimella).

Muistan Paul Eliaksen vuoden 2015 UMK-karsinnasta, johon hän osallistui Satin Circus -yhtyeen laulajana. En silloin(kaan) tiennyt artistista mitään, mutta olin ihan varma, että siinäpä on Suomen seuraava euroviisuedustaja. Kisan kuitenkin voitti Pertti Kurikan nimipäivät.

5

Seinäjoen kaupunki! Jee! Kaupunki juhlistaa vuoden vaihtumista ilotulituksen sijaan valoshow’lla. Se järjestetään uudella Keskustorilla. Laservaloja ja musiikkia, mitä muuta voisi vuoden lopettajaisiksi toivoa.

Olen iloinen tästä, vaikka eiköhän noita turhan paukuttelijoita ja roskan taivaalle ampujia ilmaannu vielä riittävästi muilta tahoilta.

Kirsi Haapamatti

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua