Enni Mustonen eli Kirsti Manninen. Kuva: Jouni Harala

1

Star Trek Voyager on ehkä yksi historian parhaita tv-sarjoja, ja kapteeni Kathryn Janeway on idolini. Hän on rohkea kapteeni, joka pistää konnat kuriin ja on valmis vaikka räjäyttämään aluksensa ennen kuin suostuu luovuttamaan sen vihollisen käsiin. Kun huomaan tarvitsevani rohkeutta, koetan kaivaa sisäisen Janewayni esiin. Minulle et pullikoi.

Star Trek Voyager Netflixissä.

2

Kirjailija Enni Mustonen eli historiantutkija Kirsti Manninen vie Ida Erikssonia ja hänen jälkeläisiään läpi 1900-luvun. Näkijä (Otava, 2021) julkaistiin tässä kuussa. Se on jo kirjasarjan yhdeksäs osa ja sijoittuu 1950-luvulle.

Näen Mustosessa ja Kaari Utriossa eräällä tavalla jotain samaa. Kumpikin on historiantutkija ja nostanut kirjoissaan naiset esiin. Sarjassa Mustonen on valinnut minäkertojaksi aina naisen. Niin palvelustyttö kuin Ida Eriksson onkin, hän jää kaikkea muuta kuin seinäruusuksi, syrjästäkatsojaksi.

3

Kaikkien aikojen parasta musikaalia Les Misérablesia on esitetty Lontoossa vuodesta 1985 lähes tauotta. Ainoa tauko nimittäin on ollut koronasulku.

En ollut erityisemmin musikaalien ystävä ennen vuotta 2010, kun näin esityksen teatterissa. Se kosketti niin, että sen jälkeen olen katsonut ja kuunnellut musikaalista useita versioita, ja niillä kaikilla on hetkensä.

Nick Morrison ohjaama vuoden 2010 konserttielokuva on esityksistä ehdottomasti paras musikaalisesti. Mariusta esittävää Nick Jonasia lukuun ottamatta kaikki esiintyjät ovat loistavia roolissaan. Jonaskin eläytyy rooliinsa, mutta hän ei nyt vaan osaa laulaa.

Sen rinnalle voi katsoa Tom Hooperin ohjaaman elokuvan vuodelta 2012. Se noudattelee tarkasti kirjaa, ja siinä lyriikat heräävät eloon. Kun Javert laulaa kappaleen Stars, hän seisoo parvekkeella Pariisin kattojen yllä, katsoo tähtiin ja laulaa karkurista, joka jossain tuolla pimeydessä juuri nyt pakenee. Sitä on vaikea luoda lavalle, siihen tarvitaan elokuva.

4

Areenassa juuri päättymässä oleva Babylon Berlinin kolmas kausi on ollut parempi kuin aiemmat. Kahden aiemman kauden jälkeen mietin, jaksanko kolmatta. Sarjassa on samaa kaunistelemattoman realismin ankeutta kuin Mad Menissä, sitä ei pysty katsomaan kokonaisia jaksoja.

Kolmannessa kaudessa Babylonissa on sentään ollut virettä. Kahden ensimmäisen kauden aikana hitaasti punotut juonikuviot löytävät sittenkin merkityksensä.

1920-luku on alkanut muutenkin kiehtoa enemmän; se on näkynyt tämän talven aikana virkkaamissani pipoissa.

5

Netflixissä oleva The Sinner kertoo erikoisista rikoksista, joissa ei alkuun näytä olevan mitään järkeä. Rikostutkija ei anna periksi vaan lähtee kaivamaan pintaa syvemmältä. Mielessä on käynyt ajatus, onko sarjan kirjoittaja muuten vaan tavallista kekseliäämpi vai onko kyseessä joukko tositapauksia, sillä miten tuollaista voi kukaan keksiä.

Elina Talvio

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua