Shakira vuosimallia 1998.

1

Mitättömimmät uutiset -ryhmä Facebookissa ilahduttaa kerta toisensa jälkeen paradoksaalisuudellaan. Se, että uutinen postataan sinne ja sen mitättömyyttä vakuutellaan ahkerasti yhdessä, osoittaa kiistatta, että uutinen ei ole mitätön.

Ryhmän pääasiallinen funktio on mahdollistaa viihdeuutisten jakaminen ilman, että se on noloa. Ryhmä on täynnä ihmisiä, jotka eivät omien sanojensa mukaan koskaan lue Seiskaa, mutta tietävät heti kenestä julkkiksesta ja mistä asiasta tai kohusta on kyse kun Seiskan uutinen jaetaan.

Välillä keskustelut saavat ryhmässä ikäviä, halventavia sävyjä, mutta pääpiirteissään se toteuttaa hienosti ajatusta siitä, että vaikka sioille ehdottomasti kannattaa heittää helmiä, eivät siat läheskään aina halua helmiä vaan ihan sitä itseään. Kun kerroin siellä olevani Seiskan tilaaja, sain valtavasti hämmentyneitä tykkäyksiä sekä pitkän listan ihmisiä vakuuttelemaan, että eivät oikeasti koskaan lue Seiskaa.

2

Leivinuunin lämmityskausi on alkanut kun yöt ovat taas riittävän kylmiä. Tiiliuunin vapauttama lämpö on ihan erilaista kuin vaikka sähköpattereilla tai ilmalämpöpumpulla aikaansaatu. Välillä saan aikaiseksi jopa jonkun leipomuksen tai pataruoan siellä uunissa. Tämä on niitä asioita, joita kaipaa kesän valossa ja lämmössä.

3

Se ainoa Shakiran hyvä levy, eli vuonna 1998 ilmestynyt ¿Dónde Están los Ladrones? toimii edelleen ja siihen tulee palattua edelleen aina välillä. Siitäkin huolimatta, että sen jälkeen Shakira siirtyi aivan eri skeneen, eikä tehnyt enää sellaista musiikkia, josta olisin mitään saanut irti.

Octavo Dia on hieno, koskettava, vähän naiivi purkaus maailmantuskaa, Ciega, Sordomuda sekä Inevitable taas ovat sen ajan hermoon iskeneitä hittejä, Ojos Asi artistin libanonilaisia juuria esittelevine soundeineen ja osioineen täydentää levyn, joka solahti hienosti sen ajan ”nuoret vihaiset naiset tekevät rokkia” -skeneen.

Voi olla, että tämän levyn sisäistäminen vaati oleskelun Etelä-Amerikassa sen ilmestymisen aikoihin, mutta mahtava se on.

4

Kylien sosiaalisuus sykähdyttää. Juuri olimme makkaranpaistossa maaseudulla kyläyhdistyksen ylläpitämällä laavulla ja jo tulet sytytettyämme ja makkaroita paistellessamme siihen saapui varovaisesti kylänväkeä, että mahtuisiko tähän. Tietenkin mahtui ja pian juttua pulppusi vaivattomasti ja kevyesti.

Sitä voi kai ajatella eräänlaisena hyvälaatuisena konservatiivisuutena, että on olemassa sosiaaliset maneerit, joihin nojautua sosiaalisissa tilanteissa. Käytiin läpi kalastus, metsästys, sudet ja pian oltiinkin syvällä kylän historiassa ja siinä, miten sielläkin ennen vanhaan oli monta kauppaa, pankki ja pari koulua. Kaupungeissakin on tietysti sosiaalisuutta, mutta ei se ole ihan samanlaista ja improvisoimaan joutuu paljon enemmän.

5

Kun tätä nykyä kuuntelen radiota, kuuntelen yleensä paikallisradiota. Vaihtoehtoina siinä on Yle Joensuu tai Radio Rex ja näistä jälkimmäisellä soi parempi ja vaihtelevampi musiikki. On ollut ilahduttava kulttuuriteko, että maakuntalehti Karjalainen hankki hiipumassa olleen perinteikkään paikallisradion ja herätti sen uudelleen eloon nimenomaan paikallisuus edellä. Siellä on jopa toimitettua ohjelmaa musiikista paikallispolitiikan ruotimiseen.

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua