Parasta juuri nyt (16.8.2020): Paperinuket, Irish Gauge, Coraline, Mifu ja Muu, Andy Warhol

16.08.2020
PÄÄKUVA 3

Itsetehdyissä paperinukeissa saa käyttää mielikuvitusta. Kuvat: Petri Hänninen

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Petri Hänninen on ihastunut paperinukkeihin, tehnyt tacoja ja palannut Gaiman-filmatisoinnin pariin.

1

Mitä ovat paperinuket? Jotain entisaikojen touhuja, kun ei ollut muita leluja kuin käpylehmät ja puutraktorit, ja nekin oli naulattu lattiaan kiinni. Nykyajan lapset eivät paperinukkeile koska heillä on älylaitteet. Ei muuten pidä paikkaansa!

Oikeasti kakarat pistää nätisti YouTuben sivuun ja leikkelee omat lelunsa, ja ihan omatoimisesti. No pitihän siinä aikuisen miehenkin tarttua saksiin ja todeta paperinukkeilun lystikkyys.

Kaikki harrastukset alkavat kunnon välineistä. Kirkkaat (tarvittaessa hajustetut) tussit ja terävät pikkusakset, avot! Mikä sen parempaa kuin itsetehdyt lelut, ja sitten niillä vielä leikitään.

2

KUVA2 2

Irish Gauge on Capstone Gamesin tärähtänyt junapeli.

Irish Gauge (2014) on Capstone Gamesin uusintapainos vanhasta Winsomen lautapelistä. Se muistuttaa tyyliltään saman firman peliä Gulf, Mobile and Ohio, sillä molempien pelien ensikokemus on iso häh.

Pelissä ostetaan osakkeita ja rakennetaan rataa Irlannin kartalla, niin kuin kunnon junapelissä ainakin. Hassahtaneen siitä tekee sokko-osingonmaksu. Koskaan ei voi tietää paljonko rahaa on tulossa, sillä maksut suoritetaan pussista nostettujen kuutioiden perusteella. Kehnolla mäihällä tulet ostaneeksi kalliin osakkeen mutta et kostu siitä latiakaan. Tärähtänyttä!

Heitetäänpä tähän väliin pieni visailukysymys: minkä kuvitteellisen maan kartasta löytyy nurinpäin käännetty Irlanti? Vastaus löytyy jutun lopusta.

3

Pitkästä aikaa tuli taas katsottua Gaiman-filmatisointi Coraline ja toinen todellisuus (2009). Olen lukenut teoksen kirjana ja sarjakuvana, ja tuijottanut sen 3D-versiona elokuvateatterissa.

Coraline julkaistiin 3D-buumin alkupuolella, ja se oli ensimmäinen 3D-tekniikkaa hyödyntävä stop motion -teräväpiirtoanimaatio. Jotkin elokuvan osaset tulivat komeasti ulos kankaalta ja pyörivät muun yleisön pään päällä. Hienointa 3D-animaatiota mitä olen kuunaan nähnyt.

Myöhemmin moisista efekteistä luovuttiin koska ne rikkovat elokuvan taian. Katsoja kun ei halua huomata istuvansa elokuvateatterissa. Olin itsekin pitkään samaa mieltä, mutta 3D:n taannuttua pelkäksi typerien lasien pitämiseksi teatterissa, olen pikkuhiljaa alkanut ajatella ettei pienet taiteelliset kokeilut olisi pahasta. Kyllä kellon katsominenkin rikkoo elokuvan taian.

Coraline on hieno lasten kauhuelokuva, ja sille antaa mielellään anteeksi sen, että tarinassa oikeastaan kaikki on lainaa jostain muualta. Sen ainoa uniikki idea on vanhojen ideoiden yhdistäminen samaan tarinaan.

Leffa toimisi hyvin näyteltynä versionakin, mutta sitten se ei olisi enää lastenelokuva.

4

KUVA3 4

Mifusta tehtyjä tacoja. Resepti vaatii vielä vähän säätöä.

Vatsani ryhtyi reilu vuosi sitten ilmastotalkoisiin, joten tempauduin minäkin tutkimaan korvikelihahyllyjä. Monet sanovat ettei maussa huomaa mitään eroa, mutta kyllä minä vain perustofut ja härkkikset erotan, eikä maku koskaan kallistu parempaan suuntaan.

Poikkeuksiakin onneksi on. Pari uutta tuttavuutta ovat olleet Mifu sekä Muu. Mifun suutuntuma muistuttaa kanaa, ja Mifu uuniwokki on jo osoittautunut suoranaiseksi hitiksi. Muu Kasvisjauhis näyttääkin ihan jauhelihalta.

Muun ansiosta sain kaivaa vanhat lihareseptit esiin, ja olen nyt testaillut mihin se sopii. Tortillalasagne (joka ei siis ole pastaa nähnytkään vaan täytetty vehnälätyillä) oli iloisen positiivinen yllätys, pastakastike taas oli valitettava pettymys. Tutkimukset jatkuvat.

5

KUVA4 1

Andy Warholin näyttelyjuliste Tampere-talon näyttelyssä.

Kännykässä tulee säilytettyä itselle tärkeitä valokuvia joista tulee hyvä mieli. Yksi tällaisista on Andy Warholin Tukholman-näyttelyyn tekemä juliste, jonka pohjana hän on käyttänyt SAS:n lentolippua.

Andy itse oli sitä mieltä että hänen teoksensa ovat pelkkiä kuvia, ja kuten eräs ystäväni asian puki, Warholin teokset eivät anna yhtään sen enempää livenä kuin kirjoista katseltuna. Molemmat kommentit pitävät suurimmaksi osaksi kutinsa.

Warholeissa oleellista onkin itse teoksen idea. Andy keksi yhdistellä toisiinsa kuulumattomia asioita ennennäkemättömällä tavalla, asia, mikä nykyisin on kuvataiteessa jopa raivostuttavan yleistä, mutta 1960-luvulla se oli hyvinkin hip tai chic.

SAS:n lentolipun päälle silkkipainettu teos on eittämättä lystikäs. Warholin teokset ovat usein vinolla tavalla humoristisia ja hyväntuulisia, eivätkä koskaan ilkeitä. Ne kunnioittavat kohdettaan, ja löytävät niistä uusia puolia. Warholin töissä oli ajatusta.

* *

Oikea vastaus aiemmin esitettyyn visailukysymykseen on tietysti Westeros.

Petri Hänninen, teksti ja kuvat

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua