Parasta juuri nyt (16.7.2020): Richard Thompson, Wire, Vihan hedelmät, Bob Dylan, Kärsimys ja kunnia

16.07.2020
71UVrthYIIL. SL1400 kopio

Richard Thompson ja pöytä.

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Juhani Koivisto on palannut John Steinbeckin klassikon pariin ja kuunnellut rockin ja folkin suuruuksia.

1

Viimeisen kuukauden aikana olen kuunnellut todella paljon Richard Thompsonin 13 Rivers -albumia. Richard Thompson on tehnyt musiikkia yli viisikymmentä vuotta ja soololevyjä on tullut melkein kaksikymmentä. Ja tietysti pitää muistaa myös vuosien 1968–1970 legendaariset Fairport Convention -albumit. 

Vuonna 2018 ilmestynyt 13 Rivers on Thompsonin uusin levy. Levy äänitettiin lähes livenä hyvin lyhyessä ajassa. Levyn biisit ovat samaan aikaan sekä rajuja että rauhoittavia. Mantramainen henki leijuu välillä kappaleiden yllä. Esimerkiksi biisit The Storm Won’t Come, The Rattle Within ja Bones of Gilead saavat minut samaan aikaan sekä leijumaan sfääreissä että joraamaan tässä ja nyt. Ihmeellisen koukuttava levy. 

2

Sanoilla ”It’s nothing new” alkaa Wire-yhteen 17. studioalbumin Mind Hiven ensimmäinen biisi Be Like Them. Ja mitään uutta tässä tammikuussa 2020 julkaistussa levyssä ei olekaan, mutta rakastan sen jokaista sekuntia.

Levyssä on samoja kaikuja kuin bändin ensimmäisessä, vuonna 1977 julkaistussa Pink Flag -albumissa. Samat kulmikkuudet ja nykivyydet, joita kauniit melodiat pehmentävät. Nyt vain kaikki on hiukan seesteisempää ja jotenkin selvempää. Ihanaa kun on asioita, joihin voi luottaa, antaa musiikin vain soljua eteenpäin. 

3

Luin joskus lukiolaisena John Steinbeckin romaanin Vihan hedelmät. Kirja teki järisyttävän vaikutuksen, sekä tyylillään että aiheellaan. Kirja on kirjoitettu vuonna 1939. Tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltojen suureen lamakauteen 1930-luvulla. Pääosassa on Joadin vuokraviljelijäperhe, joka muuttaa kohti Kaliforniaa paremman elämän toivossa. Myös tuhannet muut ihmiset muuttavat samaan suuntaan samasta syystä. 

Kirjassa on paljon henkilöitä Joadin perheen jäsenten lisäksi, mutta aivan keskeinen elementti on luonto. Varsinkin kirjan alkupuolella Steinbeck saattaa käyttää kokonaisia lukuja vain kuvaillakseen luontoa, kuinka se elää ja muuttuu.

Vihan hedelmät on parasta juuri nyt, koska luen parhaillaan kirjan uutta vuonna 2016 ilmestynyttä Raimo Salmisen suomennosta. Noin kolmekymmentä vuotta sitten luin vuonna 1944 ilmestyneen, Alex Matsonin käännöksen. Ensimmäiset noin kymmenen sivua luin tällä toisella lukukerrallani aina sivun vuorotellen sekä Salmisen että Matsonin suomennosta.

Raimo Salmisen uusi suomennos on hyvin eteenpäin rullaavaa ja nautin siitä paljon. Kymmenen sivun jälkeen en enää kaivannut Matsonin tekstiä ja jatkoin lukemista vain Salmisen suomennoksen kera. 

4

Bob Dylanilta ilmestyi noin kuukausi sitten uusi levy Rough and Rowdy Ways. Edellinen Dylanin omia lauluja sisältänyt levy ilmestyi vuonna 2012. Sen jälkeen Dylan on julkaisut kolme levyä, jotka sisältävät amerikkalaisia viihdestandardeja. 

Rough and Rowdy Ways on Dylanin paras levy sitten Modern Timesin (2006). Jos et ole vielä kuunnellut, niin kuuntele ainakin levyn päättävä, lähes 17-minuuttinen Murder Most Foul. Pandemiat riehuvat maailmalla, mutta Bob Dylan vain laulaa John F. Kennedyn murhasta.

Dylan luettelee eeppisen biisin loppupuolella suosikkimuusikoidensa ja heidän biisiensä nimiä kuin jotain utopiaa johon tarttua: Etta James, John Lee Hooker, Stan Getz ja niin edelleen.

Tai ei se ole utopiaa vaan tärkeitä juttuja, jotka tuovat rauhaa, onnea ja iloa maailmaan.

5

Huomaan tätä juttua kirjoittaessani, että olen luonut artikkelin, joka käsittelee näemmä vain miehiä. Ja lähinnä iäkkäitä tai kuolleita miehiä. Randy Newman (joo, vanha mies hänkin jo) on muuten tehnyt hauskan Rolling Stones -riffeillä eteenpäin vyöryvän biisin I’m Dead (But I Don’t Know It). 

Tästä onkin hyvä jatkaa All old or dead male panel -fiiliksissä kohti Pedro Almodóvarin viime vuonna ilmestynyttä Kärsimys ja kunnia -elokuvaa, jonka tällä viikolla dvd:ltä katsoin. Elokuvan pääosassa on elokuvaohjaaja, jolta ei ole tullut uutta elokuvaa vuosikausiin. Lähinnä hän on kamppaillut vanhenemiseen liittyvien sairauksien kanssa.

Elokuvassa on paljon muistoja lapsuudesta ja vanhojen ystävien tapaamista. Almodóvar on luonut uskomattoman kauniin ja koskettavan elokuvan. Tunnelma läpi elokuvan on lämpöinen ja inhimillinen. 

Juhani Koivisto

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua