Parasta juuri nyt (16.6.2020): Tyyne Kettunen, prosecco, juurileipä, Hector Berlioz, Kai Ekholm

16.06.2020
Juurileipä 2

Uunituoretta juurileipää, sisällä karpaloa ja pähkinää. Nam!

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Kari Pitkänen on nauttinut Suomen virallisen eläkeläisen Tyyne Kettusen jutuista, Berliozin Kesäöitä-laulusarjasta ja kunnon leivästä.

1

Suomi on täynnä ikuisuusprojekteja kuten viides ydinvoimala (älä ikinä tilaa ranskalaisilta!), ilmavoimien uudet hävittäjät (varmasti löytyy 10 miljardia, vaikka kouluissa syötäisiin puuroa ja näkkileipää 2030-luvulle), Paavo Väyrynen (ei mitään lisättävää) sekä uusi sote (perustuu keskustan vaatimuksesta 21 maakuntaan, vaikka Suomen kokoisessa maassa viisi olisi järkevien asiantuntijoiden mukaan ihan tarpeeksi).

Sotesta kertoo totuuden omaan tyyliinsä Suomen virallinen eläkeläinen Tyyne Kettunen, ”terveyspalvelujen suurkuluttaja ja Rypyttäjät-piirakkaseuran ulkojäsen”. Tyynen tuorein päivitys löytyy täältä. Tanssitaiteilija-koomikko Johanna Keinäsen luoma hahmo jaksaa puristaa pariin minuuttiin sen, minkä moni vaistomaisesti tietää. Tuoreimmassa päivityksessä Kettunen toteaa esimerkiksi, että keskimääräinen soten eliniänodote on siinä 2–3 vuotta. Kettusen hahmolla on takanaan jo 25 vuotta lavalla, mutta sote-aiheen parissa vasta viime vuodet. Eipä taida tällekään projektille olla loppua ihan äkkiä näkyvissä.

2

Juuri kun Italian-matkat ja lähes kaikki muutkin reissut ovat vain muistoja ja haaveita, Suomen kesä onneksi on kukkeimmillaan. Varaa siis patonkia, oliiveja ja hyvää juustoa ja avaa pullo kunnolla jäähdytettyä, mielellään vaikka pakastimessa huurrutettua proseccoa. Iltapäivän viinihetken tai piknikin paikaksi sopii uimaranta, puisto tai oma pikku takapiha kuten meillä. Sitten vain lasi käteen, silmät kiinni ja kuvittelemaan sypressien huminaa ja Välimeren kohinaa. No, se riitti hetkeksi, kunnes tajusin, että humina kuului taloyhtiön ilmastointilaitteista ja kohina aidan takana kadulla kiitävistä autoista. Hyvä yritys kuitenkin.

prosecco 2

Lasi kuohuvaa italialaista sopii suomalaiseenkin hellepäivään.

3

Sen äsken mainitun patongin löytää Tampereella esimerkiksi uudehkosta Leipomo Jyvästä, joka on erikoistunut hapanjuurileipiin ja ranskalaistyyppisiin leivonnaisiin. Jyvä tekee kaiken juureen, ilman hiivaa, ja käyttää ainoastaan lähituotettuja pirkanmaalaisia jauhoja ja hunajaa. Valmiita leipäkasseja voi tilata, ja nettikauppakin toimii. Leivät paistetaan kiviarinauunissa, joten kuori jaa rapsakaksi. Tämän lähemmäs ranskalaista leipäpuotia ei meillä pääse, vaikka vaaleiden leipien hieman hapan maku luultavasti saa puhdasoppisimpien otsat ryppyyn. Jyvä löytyy Nekalasta, osoitteesta Mäntyhaantie 5-7, ja Facebookista.

4

Mikä on absoluuttisesti maailman parasta musiikkia? Siitä ei yhtä totuutta ole, mutta minulle aika lähellä määritelmää on – Richard Straussin koko yksinlaulutuotannon lisäksi – Hector Berliozin orkesterilaulusarja Les Nuits d´été (Kesäöitä). Sen kuusi laulua suovat sopraanoäänelle tilaisuuden lentää perhosenkevein siiveniskuin kesäyön hämyssä ja kauneudessa. Runot ovat Théophile Gautierin sulkakynästä, ja Berlioz sävelsi ne vuonna 1841. Orkestrointi valmistui 1856. Säveltäjä itse ei tarkoittanut lauluja sarjaksi, mutta yhteen kietoutuneille runoille kävi kuten myöhemmin Straussin Neljälle viimeiselle laululle: kappaleita alettiin esittää yhdessä ja pian myös vakiintuneessa esitysjärjestyksessä.

Ruotsalaisen mezzosopraano Anne Sofie von Otterin tulkinta on mielestäni ylittämätön ja löytyy sopivasti myös Youtubesta.

5

Tietokirjailija, tutkija, eläkeläinen Kai Ekholm puhuu tuoreimman Suomen Kuvalehden (24/2020) Hän-haastattelussa niin viisaita, että luovutan nyt estradin kokonaan hänelle: ”

Kansakunnan prioriteetit ovat aina muualla kuin sivistyksessä. Tämänhän Robert Musil sanoi jo 1930-luvulla: epänormaaliudet muuttuvat uudeksi normaaliksi. Rahastoilla menee lujaa, ja on jatkuvat ekstaasibileet päällä. 3D-runoutta ja takaperinratsastusta Turkuun, ilman muuta tässä 50 tonnia. Mutta sama ei riitä Eeva Kilven tai Anselm Hollon elämäkertaan. Kyllä sivistys katoaa tästä maasta. Se on ihan objektiivista. Samoin kirjallisuus instituutiona. Elämme kiihtyvän unohtamisen aikaa. Maailma on mennyt äärimmäisen tylsäksi, kun ihmiset vain kierrättää verkossa omaa pieruaan. Digitaalisuus ei ole ongelma, vaan se, kun ihmisillä ei ole aikaa, vaivaa tai viitseliäisyyttä.”

Kari Pitkänen, teksti ja kuvat

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua