Parasta juuri nyt (16.4.2020): Gini Raksha, Ramayana, parannusloitsut, agrikulttuuri, webbikamerat

16.04.2020
1. Kandyan Art Association 1

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Aila-Liisa Laurila pohdiskelee koronakaranteenin kourissa, mitä sellaista löytyy kotiympyröistä, minkä avulla voi päästä mahdollisimman kauaksi. Löytyi vanhaa itämaista ja kotimaista kulttuuria sekä ikkunoita muuhun maailmaan.

1

Kun sattuneesta syystä joutuu viettämään poikkeuksellisen paljon aikaa kotona, kannattaa katsoa niitä neljää seinää ympärillään hieman tarkemmin. Minua sieltä tarkkailee muun muassa matkamuisto, jonka toin taannoin Sri Lankasta.

Naamio on värikäs Gini Raksha. Pelkkää tuliaisroskaa se ei missään nimessä ole. Raksha tarkoittaa paholaista ja ainakin myyjän mukaan naamio torjuu sairauksia ja kaikkea pahaa. Ehkä siis myös koronaa.

Rakshani on tulipaholainen, jonka silmät ovat pullistuneet ja kieli roikkuu ulkona. Se on aito kulttuuriesine, jota srilankalaiset käyttävät mystisissä tansseissaan.

Legendojen mukaan Sri Lankaa hallitsi muinoin rakshojen alkuperäiskansan kuningas, Ramayanan Ravana. Tarinoiden mukaan niin tanssit kuin naamiot periytyvät siitä ajasta asti.

Vielä nykypäivänäkin monet uskovat naamioiden ja tanssien parantavaan voimaan. Olisi todella mukava nähdä näitä naamiotansseja joskus livenä Suomessa.

2

Ramayana on maailman vanhin eepos ja Intian rakastetuimpia pyhiä kirjoja. Elokuvaohjaajana ja ohjaaja Matti Kassilan poikana tunnettu joogaopettaja Taavi Kassila julkaisi siitä uuden suomennoksen vuonna 2013 (Basam Books).

Maailman vanhin runoelma sisältää 24 000 parisäettä. On neidonryöstöä, taisteluita ja onnellinen loppu. Se on vahvasti vertauskuvallinen tarina, joka kertoo siitä, miten henkinen etsijä voi lyödä sisällään riehuvan demonihallitsijan (Ravanan) oman sielunsa prinssin (Raman) avulla.

Ramayana-tarina on levinnyt laajalle Aasiaan, kuten siis Sri Lankaan eli entiselle Ceylonin saarelle. Alkuperäinen Ramayana on kirjoitettu sanskritiksi. Intiassa sanskritin kieli vastaa jokseenkin latinan tai kreikan asemaa Euroopassa.

Suomen romanikieli kuuluu indoeurooppalaisen kieliperheen indoarjalaiseen kielikuntaan. Yhdessä sisarkieltensä hindin, urdun ja marathin kanssa se on sanskriitin tytärkieliä. Kuinkahan moni sitä osaa Suomessa?

3

Suomalaisessa kansanperinteessä lähes jokaiselle taudille ja vaivalle on omat loitsut. Loitsujen vaikutuksia on tutkittu vähänlaisesti, mutta suggestio ja luja usko ovat kovia parannusvoimia.

Verenpysäyttäjiä on aikoinaan ollut melkein jokaisessa suomalaisessa pitäjässä. Nyt kaivattaisiin kipeästi koronaviruksen pysäyttäjiä.

Ylen Areenasta löytyy suojärveläisen Jaakko Köpösen lausuma verenseisautusloitsu. Hän sanelee ensin loitsun ja sitten puhaltaa ja sylkee. Muuten taidokas, mutta tuota ei kannata käyttää koronavirusta vastaan!

Harry Potterin ystävät tietävät, että kannattaa kokeilla anapneoloitsua, joka avaa hengitystiet. Horatius E. F. Kuhnusarvio (engl. Horace Slughorn) käytti sitä, kun Marcus Belby oli tukehtua ruokaan.

4

Kotona hyödyllistä tekemistä etsiessään voi ryhtyä harjoittamaan agrikulttuuria. Omat kylvökseni ovat vaatimattomat. Ripottelin multaan basilikansiemenet, jotka sain Tampere Smart City Weekin aikana tammikuun lopussa.

Agrikulttuuri on ihmisten ravinnon tuotantoa. Eräästä blogista luin, että se on vastakkaista toimintaa maataloudelle, joka on ihmisten myrkyttämistä. Blogistin mukaan agrikulttuurin merkitys ei milloinkaan missään ole taloudellinen, vaan aina henkinen niin kuin kaiken kulttuurin.

Olkoon mitä vain, kunhan vain saan basilikani syöntikokoisiksi asti. Maataloustuotannon arvo lienee myös nousussa Suomessa.

5

Onneksi on monta tapaa nähdä, miltä maailma näyttää juuri nyt. Webbikamerat vievät lukemattomiin erilaisiin paikkoihin.

Olen seuraillut esimerkiksi näitä: Äänisellä sijaitsevan Kizhin museosaaren säitä ja kuvissa näkyvää, juuri remontista valmistunutta Kristuksen kirkastumisen kirkkoa, Saariselän Kaunispään aurinkoa, lumisateita ja laskettelurinteiden tyhjyyttä, WWF:n Luontoliven sääksikameraa ja eri maiden autioita katumaisemia.

Aila-Liisa Laurila