Interrail-alueen kartta vuonna 2021. Kuva: Eurail B.V.
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Mikko Manka on ihastellut interrail-muistoja, uppoutunut Ranskan vallankumousmeininkeihin ja ihmetellyt kuntapolitiikkaa.
1
Kun koko matkustaminen on yhä kuin kaukainen muisto, niin mikäpä olisi parempi hetki tutkailla matkustusmuistoja kuin tämä. Olen oman väitös- ja tietokirjaprojektini ansiosta päässyt tutustumaan suomalaisten reilaajien nostalgisiin interrail-muistoihin lähes viidenkymmenen vuoden ajalta. Manner-Euroopan raiteilla matkustanutta pientä kulkijaa ovat aikojen saatossa hämmästyttäneet erilaiset tavat, ihmiset ja eksoottiset ruuat. Etenkin 1970- ja 1980-luvun reilaajille suuri maailma oli uutta, kun matkailijoiden matkailukokemus – ja ylipäätään matkamäärät – oli huomattavasti vähäisempää kuin nykyään tai ainakin ennen pandemiaa.
Kansainvälisen rautatiejärjestön (UIC) 50-vuotisjuhlavuodeksi suunniteltu alennuslippu, Inter-Rail -72, nousi saman tien niin suosituksi, että järjestö päätti eurooppalaisen nuorison suureksi riemuksi tehdä interrailista pysyvän tuotteen. Interrailkortista tulikin matkailun käsite etenkin Pohjoismaissa. Suomessa reilaamisen vauhdikkaat vuodet kestivät 1980-luvulta 1990-luvun alkuun. Halpalennot, Jugoslavian sisällissota, kortin epäonnistuneet uudistukset ja kallistunut hinta romahduttivat reilaajamäärät 1990-luvulla.
Aivan viime vuosina reilaus on kokenut jonkinlaista renessanssintynkää maata pitkin matkustamisen nousun myötä, vaikka matkustajamäärät ovatkin edelleen vaatimattomia 1980-lukuun nähden. Reilausmuistoja syntynee silti myös uusille sukupolville – jahka pandemia hellittää.
2
Omaan iltarytmiini kuuluu olennaisena osana kaunokirjallisuuden lukeminen ennen nukkumaanmenoa. Vuodenvaihteessa tuntui, että olisi pitkästä aikaa kiva lukea jotain kotimaista kirjallisuutta. Niinpä otin lukuun ensin Milja Kauniston Olavi Maununpoika -trilogian ja heti perään Purppuragiljotiini-sarjan.
Kummatkin pitivät otteessaan, mutta etenkin Ranskan vallankumousaikaan sijoittuva Purppuragiljotiini-trilogia oli historiallisen romaanin ystävälle mukaansatempaavaa luettavaa: fiktio ja fakta sekoittuvat tyylikkäästi. Harvemmin sitä paitsi pääsee lukemaan jakobiini- ja girondistiskeneen sijoittuvaa romaanisarjaa!
3
”Välttämättömyys” ja ”edistys” tuntuvat olevan parasta lähes aina eikä ainoastaan juuri nyt. Poliittisessa päätöksenteossa nämä näyttäisivät säilyvän perusteluna vuosikymmenestä toiseen: käsitys käsitteiden sisällöstä vain vaihtuu. Hyvänä esimerkkinä on Tampereella Mustanlahden sataman tilanne. 1970-luvulla Tampereen ainoaa Näsijärven satamaa silvottiin Kekkosen-Paasikiventien-linjausten takia, koska tuolloin autoliikenteen kehittäminen oli ”välttämätöntä”: Mustanlahden allasta täytettiin merkittävästi. Nyt samalla ”välttämättömyydellä” ollaan rakentamassa jalankulku- ja pyöräily-yhteyttä keskeltä toimivaa satamaa.
Suomen vilkkaimmassa sisävesisatamakaupungissa vesiliikenne on jälleen lapsipuolen asemassa: kulttuurihistorialla, perinnenäkymillä tai sataman käyttäjien mielipiteillä ei ole juurikaan arvoa, kun teknokraattinen välttämättömyys iskee edistyksen sapelilla.
4
Olin ajatellut, että pääsisin tästä palstasta mainitsematta retkiluistelua mitenkään, mutta eihän se nyt onnistu. Suomen retkiluistelijat, Suomen Latu ja Calazo nimittäin tekivät todellisen kulttuuriteon ja käänsivät ruotsalaisen Mårten Ajnen Retkiluistelu-kirjan suomeksi ja kotimaisiin oloihin sopivaksi.
Luistelu on kirjan nimen mukaisesti pääosassa, mutta teos on silti erinomainen paketti kaikille jäällä liikkujille välineestä riippumatta.
5
Päivän piteneminen on mahtavaa. Pandemiasta huolimatta vuodenajat jatkavat vaihteluaan ja kevään merkkejä on ilmassa joka puolella: lintujen laulu, räystäiltä soliseva vesi ja poskipäitä lämmittävä aurinko. Lupaus kesästä on ihan kulman takana.
Mikko Manka
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (26.7.2024): Jaakko Yli-Juonikas, Kirjakyläpäivät, Sinikka Vuola, James Joyce
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Miikka Vuori on kolunnut Sysmän polkuja ja pitänyt runoutta yllä itsessään.
Parasta juuri nyt: Pori–Rauma-spesiaali!
Juuri nyt voi olla hyvä ellei paras ratkaisu pysyä etäällä tulikuumasta Etelästä ja todeta, että eksottiikkaa löytää lähempääkin, Kari Heino kirjoittaa.