Parasta juuri nyt (16.11.2022): Avaruus, Soturisukua, hiekkapatterit, The Ex, Fediversumi

16.11.2022
KUVA1 17

Artemis 1. Kuva: NASA / Joel Kowsky

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. JT Lindroos on avartanut maailmaansa katselemalla niin ylös, ulos kuin sisällekin, samalla lukien, historiaa tutkien ja tulevaisuutta miettien.

1

Katsellessani NASAn Artemis Ykkösen nousukaarta kohti kuuta, mietin että avaruus on parasta. Eivät välttämättä ne kantoraketit, jotka puskevat läpi ilmakehän kohti tuntematonta, taikka kaukoputket, joilla syynäämme miljoonia vuosia vanhaa historiaa, eivät kenties edes ne nautinnolliset tieteistarinat, joita lukien kasvoin pikkupojasta niin sanotuksi aikuiseksi, eivätkä edes ne ihmeelliset tv-sarjat ja elokuvat, joita vieläkin omalaatuisella innolla odotan.

Mutta pelkkä tietoisuus äärettömästä ympärillämme, loputtomista mahdollisuuksista, jotka avartavat ja rakentavat maailmankuvaamme, se on parasta.

Kun illalla menen viemään roskat ulos, pysähdyn aina katsomaan taivaalle. Oli siellä pilviä taikka tähtien tuiketta, lentokone, lintu, kenties lentävä lautanen (jos naapurissa siis juhlitaan). Kaikki nämä avartavat meidän tajuntaamme ja todellisuuttamme. Vaikka ajatuksemme ovatkin usein pelkästään sisäisiä, niin muista, että Tohtori Whon Tardiksen lailla kallomme sisäpuoli on rajattoman avara.

2

Sukututkimus on aina mielenkiintoista. Olen kaivellut omia sukujuuriani ohimennen, pääasiallisesti harrastellen vanhoihin valokuviin perustuvaa näpertelyä. Kuka kukin on, missä ja milloin tämä valokuva on otettu, ja mitäköhän nuo tuntemattomat mutta jollain tapaa tutut ihmiset ajattelivat kuvaa otettaessa.

Miten on mahdollista että isovanhempani olivat käyneet Abyssiniassa tietämättäni asiasta mitään? Ellei kuvatekstissä mainittu paikka ollutkin ravintola…

Kaikki tämä pähkiminen tuli jotenkin ajankohtaisemmaksi kun luin Tapani Baggen uutta romaania, Soturisukua (Warelia, 2022), jossa hän muokkaa omia juuriaan isoksi historialliseksi tarinaksi. Tositarina alkaa siitä, kun yksi Baggen esi-isistä menettää päänsä, ja jatkuu kahdella aikajanalla läpi vuosisatojen.

KUVA2 28

Soturisukututkimusta. Kuva: JT Lindroos

Pinnallisesti Soturisukua kertoo Baggen suvun tapahtumarikkaan tarinan, mutta se ampeaa voimansa meidän kaikkien yhteisestä taustasta, ihmisyyden ja ehkä tarkemmin suomalaisuuden ytimestä. Se on henkilökohtainen katselmus kansallishistoriaan. Kirja on hiukan raskaampi lukea kuin Baggen veijarimaiset dekkarit, mutta sen tuoma lukukokemus pysyy kyydissä pidempään, auttaen ajattelemaan omia esivanhempiamme uudessa valossa.

3

Kun lueskelin BBC:n juttua suomalaisesta hiekkapatterista, mietin omakotitalomme alla olevaa hiekalla täytettyä vanhaa öljysäiliötä. Pitäisikö ladata katolle aurinkopaneelit ja tuulimyllyt lämmittämään tuota joutilaana istuvaa laatikkoa, ja ujuttaa putkia talon sisälle lämpöä tuomaan?

Ajatus jää varmaan ajatukseksi, mutta ajattelu on aina parasta, vaikka en teknikko saati insinööri olekaan. Mutta jos joskus saan tieteisromaanini valmiiksi, luulen että siitäkin löytyy joku versio tästä päiväunesta. 

4

Päiväunet ja mahdollisuudet johtavat usein pelottaviinkin tulevaisuuksiin. Nekin kannattaa kuitenkin valjastaa pelottelun sijasta luovuuteen, kuten tässä The Ex -yhtyeen kappaleessa muutaman vuoden takaa. Se on tänään eilistäkin ajankohtaisempi.

5

Parasta ovat myös ajatukset termien desentralisaatio ja fediverse takana. Ne tuntuvat olevan niin uutta konseptia, ettei sanoille ole keksitty vielä kunnon suomennoksia. Hajautustekniikkaa ja liittovaltio-universumia ei taida kukaan käyttää.

Ajatus kuitenkin lienee siinä, että ei laiteta kaikkia nettimunia samaan koriin, ja eritoten niin, ettei laiteta tätä koria vartioimaan yhtä tyyppiä, joka usein vetää välistä ja laittaa näitä munia omaan taskuunsa välittämättä siitä menevätkö ne kokkeliksi. Jaetaan munia kaikille ja nautitaan niistä kimpassa, eikä haalita niitä omaan pussiin kuin kaikenmaailman muskit ja zuckerbergit.

Esimerkkinä tästä on siis Twitter, jonka omistuskysymys on johtanut populaation katoamiseen ainakin pienessä määrin samankaltaiseen Mastodon-palveluun, joka on yksi fediversumin rakennepalkkeja. Tähän liittovaltioon liittyminen vaatii toki pientä ajattelua pelkän klikkailun lisäksi, mutta eikös tuo ole meille kaikille hyväksi?

Se ei kuitenkaan ole kovin suuri pähkinä purtavaksi, eli opitaan jotain uutta ja rakennetaan aina parempaa. Omasta mielestäni tämä kannattaa, juuri nyt.

JT Lindroos

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua