I May Destroy You.
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Riikka Oksanen on uppoutunut kesän aikana television välityksellä niin synkkiin aiheisiin, että jopa fiktiivisten poliitikkojen kyyniset valtataistelut alkavat tuntua höttöiseltä viihteeltä.
1
I’ll Be Gone in the Dark perustuu Michelle McNamaran kirjoittamaan kirjaan, joka on julkaistu suomeksi nimellä Katoan yön pimeyteen (Atena, 2019). Kirjailija jäljitti 1970- ja 1980-luvuilla Kalifornian aluetta piinannutta sarjaraiskaajaa ja -murhaajaa (joka tunnettiin ensin nimillä East Area Rapist ja Original Night Stalker ja myöhemmin nimellä Golden State Killer), ja jota poliisi ei ollut onnistunut saamaan kiinni.
Dokumenttisarja on taitava yhdistelmä rikosdokumenttia ja henkilökuvaa kirjailijasta, joka uppoutuu Golden State Killerin henkilöllisyyden selvittämiseen ajoittain pakkomielteisestikin. McNamara menehtyi yllättäen 2016, kun työ kirjan parissa oli vielä kesken. Dokumenttisarja viimeistelee omalla tavallaan McNamaran työn ja samalla tuntuu jäähyväisiltä kirjailijalle, jota jäivät kaipaamaan paitsi nuori tytär ja koomikkona tunnettu aviomies Patton Oswalt, myös valtava true crime -yhteisö, jonka joukosta muutamat auttoivat McNamaraa tapauksen selvittelyssä.
Näkökulma ei kuitenkaan ole pelkästään rikosten kauheudessa ja niiden tekijän hirviömäisyydessä, eikä edes ulkopuolisten harrastelijaetsijöiden selittämättömässä kiinnostuksessa tapausta kohtaan. Michelle McNamara kirjassaan ja nyt I’ll Be Gone in the Dark televisiosarjana antavat äänen niille, jotka aiemmin ovat jääneet pimentoon, eli Golden State Killerin uhreille ja heidän omaisilleen.
Ollakseen kuusiosainen sarja raaoista seksuaalirikoksista ja murhista, on ehkä yllättävää, että I’ll Be Gone in the Dark onnistuukin juuri tässä – inhimillisyydessä. Se ei kavahda näyttää karmeiden väkivallantekojen todellisia ja pitkäaikaisia seurauksia, mutta ei myöskään mässäile niillä. Selviytyjien kertomina tapahtumat saavat sävyn, joka liian usein tässä genressä jää kuulematta: me olemme ihmisiä, emmekä ansainneet tätä yhtään sen enempää kuin sinäkään.
I’ll Be Gone in the Dark HBO Nordicilla.
2
Tämän kesän kehutuin sarja lienee I May Destroy You, brittiläisen Michaela Coelin osittain omiin kokemuksiin pohjautuva tarina nuoresta naisesta, joka huumataan ja raiskataan baari-illan aikana. I May Destroy Youn katsominen on usein melkoista piinaa, mutta silti löydän viikko viikolta itseni odottamasta seuraavaa jaksoa ja sen tuomaa epämukavuutta, hämmennystä, häpeää ja hyvin mahdollisia paniikkikohtauksenlaukaisija-kohtauksia käsittämättömällä innolla. Mitä ihmettä?
Ainakin osa sarjan viehätyksessä on siinä, kuinka Cole käsittelee raiskauksia, suostumusta ja suostumuksen puutetta. Jokainen jakso tuntuu tuovan uuden näkökulman aiheeseen, ja harva asia on täysin mustavalkoinen. Sarjassa kukaan ei käyttäydy kuin pyhimys – itse asiassa kaikki tekevät tahollaan ajattelemattomia, jopa todella kamalia asioita – mutta se on juuri osa sarjan sanomaa. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen ollakseen oikeutettu määräämään omasta kehostaan ja asettamaan omat rajansa.
Täydellisyyteen ei yllä myöskään I May Destroy You, sillä osa jaksoista jättää sellaisen sekavan hämmennyksen valtaan, että on vaikea sanoa onnistuuko sarja nyt välittämään sen, minkä haluaa, vai onko hämmennys nimenomaan tavoitteena. En silti jättäisi minuuttiakaan välistä.
I May Destroy You HBO Nordicilla.
3
Sitten kevyempiin aiheisiin, nimittäin kuolemanjälkeiseen elämään. Greg Danielsin (joka on aiemmin kirjoittanut muun muassa yhdysvaltalaista Konttoria ja Puisto-osastoa) luoma sarja Upload kertoo Nathan Brownista (Robbie Amell), joka menehtyy mystisessä auto-onnettomuudessa. Nathanin varakkaalla tyttöystävällä Ingridillä (Allegra Edwards) on sopimus eräänlaisen virtuaalisen taivaan kanssa, ja Nathanin ollessa kriittisessä tilassa sairaalassa tehdään pikainen päätös hänen tietoisuutensa lataamisesta tähän Habbo Hotelin luksusversioon.
Pääasiassa juoni keskittyy Nathanin ihmissuhteisiin, sillä suhde Ingridiin on ollut hataralla pohjalla jo aiemmin, ja se mutkistuu entisestään Nathanin eläessä aivan konkreettisesti eri todellisuudessa kuin Ingrid. Ja kuinkas sattuikaan, Nathanin “enkeli” Nora (Andy Allo), eli virtuaalitaivaan työntekijä, joka opastaa Nathania uudessa elämässään, on varsin viehättävä.
Kiinnostavinta sarjassa on kuitenkin tulevaisuuden virtuaalielämän maalailu, joka hykerryttää kevyesti esitetyllä kyynisyydellään. Vaikka tulevaisuudessa teknologia on kehittynyt niin pitkälle, että ihmisen koko tietoisuus voidaan siirtää verkkoon, teknologian kaupallistamisesta ei tietenkään ole päästy eroon: kuolleetkaan eivät välty ruuhkautuneen tiedonsiirron aiheuttavista lageilta, pop-up -mainoksilta tai mikromaksuilta. Lisäksi koko olemassaolosi saattaa olla kiukkuisen seurustelukumppanin armoilla. Hyvää loppuelämää sitten vaan.
Upload Amazon Prime Video -palvelussa.
4
Joistain sarjoista pitää estotta, toisista ahmaisee kaksi kautta muutamassa päivässä ja ihmettelee, että mikä tässä nyt taas kiehtoi. The Politician kuuluu jälkimmäiseen, hieman arveluttavaan joukkoon, mutta kuuluu silti parhaisiin juuri nyt.
Päähenkilö Payton Hobart (Ben Platt) on rikkaan perheen adoptiopoika, joka on kiusallisen päämäärätietoinen ja kunnianhimoinen. Hän haluaa Yhdysvaltojen presidentiksi, ja hänellä on tätä päämäärää ajatellen tarkka suunnitelma. Ensimmäisenä hänen täytyy tulla valituksi koulunsa oppilaskunnan puheenjohtajaksi, ja sitten päästä opiskelemaan Harvardiin. Vaimokin hänellä on jo valittuna (tosin naimisiin mennään vasta, kun se on poliittisesti kannattavaa), ja Alice (Julia Schlaepfer) on aivan yhtä kunnianhimoinen kuin Paytonkin. Paytonin koko lukioikäinen kampanjatiimi tähtää sekin jo presidentinvaaleihin asti.
Nuorten poliitikkojen kamppailussa keinoja ei kaihdeta, sillä pienetkin vastoinkäymiset saattavat vaarantaa pitkän tähtäimen tavoitteet. Luokkatoverit nähdään vain pelinappuloina, joilla on hyviä tai huonoja ominaisuuksia kampanjan kannalta. Katsojalle on hieman epävarmaa, onko Paytonilla vähääkään aatteita, vai ainoastaan opportunismia.
Kaikessa kyynisyydessään sarja viihdyttää siinä määrin, että kahden kauden jälkeen tekisi heti mieli nähdä lisää. Politicianin luojiin kuuluu nimiä, kuten Brad Falchuk ja Ryan Murphy, jotka ovat olleet muun muassa Glee– ja Pose-sarjojen takana.
The Politician Netflixissä.
5
Tanskalainen suursuosikki Vallan linnake (Borgen) on saamassa neljännen kauden vuonna 2022, ja tähänastiset jaksot ovat tällä hetkellä katsottavissa ainakin Netflixissä. Mikä onni, sillä jotkut meistä eivät olleet riittävän nopeita hyppäämään kelkkaan ensimmäisellä, tai välttämättä edes toisella Ylen esityskierroksella.
Myös Vallan linnake on täynnä keinottelevia poliitikkoja, mutta sen maailma on silti paljon turvallisempi ja lupaavampi kuin nykyään. Kompromisseilta ja pettymyksiltä ei voi välttyä, mutta ainakaan tässä vaiheessa maailmanhistoriaa (vuosien 2010 ja 2013 välillä) ei vielä tuntunut siltä, että kaikki toivo planeetan ja ihmiskunnan suhteen olisi menetetty. Siinä on jotain herttaista, kun pääministerin avioliiton huonolla tilalla tehdään draamaa, eikä maailma pyöri sen ympärillä onko kenelläkään meistä työpaikkaa, fyysistä- tai mielenterveyttä, kotia tai läheisiä ensi vuonna tähän aikaan. Tai planeettaa kymmenen vuoden päästä.
Riikka Oksanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (15.11.2024): Polkom, Louhiteatteri, Judith Mok, Rokumentti, Yleisradio
Pasi Huttunen kaipaa lisää poliittista satiiria, intoilee Rokumentista ja suree Ylen heikentämistä.
Parasta juuri nyt (14.11.2024): Die Brücke, romantiikka, avaruus, Larissa Sansour, Tove Jansson
Tällä palstalla kulttuuritoimituksen väki kirjoitta ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkönen on kiertänyt museoita Tukholmassa ja Helsingissä.