Kirjailija Jack London ja etsijä Reino Savukoski. Kuvat: Wiki Commons / Minerva 

1

Sain juuri valmiiksi Sari Passaron kirjan Reino Savukoskesta. Savukoski on itseoppinut vesillä etsinnän mestari, joka on kehittänyt osan laitteistaan itse, sillä sellaisia ei ollut markkinoilla.

Savukosken piti itsekin käydä syvissä vesissä, sillä hänen tarinansa on karu. Hän jäi lapsena orvoksi. Aikuisena Reino pääsi mieleiseensä työhön kouluttamaan koiria Rajavartiolaitokseen. Hänen suora luonteensa ja ehdoton rehellisyytensä aiheutti hänelle hankaluuksia esimiesten kanssa. Se söi miestä. Reino koki tulleensa väärin kohdelluksi ja hän jäi sairasloman jälkeen pois tehtävästä.

Passaron teksti on niin sujuvaa, että Reino Savukoski – Suomen tunnetuin kadonneiden etsijä -kirjaa (Minerva, 2022) tulee ahmittua kuin huomaamatta. Sävy on lämmin, sekä Reinoa että omaisten huolta kohtaan. Kannattaa lukea!

2

Jack Londonin kirja Ihmissyöjien saarella ei ole aivan Londonin parhaimmistoa, mutta meni sekin kohtalaisen sujuvasti. Se kertoo päiväntasaajalla Australian lähistöllä sijaitsevista Salomonsaarista, Beranden plantaasista ja sen äksystä brittiläisestä vanhapoika-plantaasinpitäjästä.

Eräänä myrskyisenä iltaan rantaan ajautuu vene, josta nousee Joan Lackland, 16-vuotias nuori nainen, poikamainen seikkailijasielu mitä kauneimman naisen kehossa. Hetken kuluttua vanhapoika huomaa rakastuneensa. Joan ei välitä ihailijoista vaan haluaa seikkailla ja päätyy ostamaan osan Berandesta.

3

Mielestäni paras Londonin kirjoista on Kadotuksen kansa, 1900-luvun alun kuvaus Lontoosta, jossa minäkertoja asettuu köyhien joukkoon Eastendiin ja näkee, miten vaikeaa köyhyydestä on ponnistaa ja miten rikkaat pitävät köyhyyttä köyhän omana syynä. Sitä lukiessa ei voinut kuin ihmetellä, miten samanlainen asenneilmasto on vielä yli 100 vuotta myöhemmin.

Muita suosikkejani Londonilta ovat Lumikenttien kutsu ja Salamurhaajat. Uskon, että Lumikenttien kutsun Polttava Päivänpaiste on toiminut esikuvana Roope Ankalle, sillä aivan samalla tavoin Päivänpaiste ajaa koiravaljakollaan pitkin Yukonin jäätyneitä jokia ja rikastuu sijoittamalla löytämänsä kullan.

Salamurhaajissa on ryhmä, joka oman käden oikeudella ”siivoaa” yhteiskunnasta pois henkilöitä, jotka eivät heidän mielestään ansaitse elää. Kriteerinä on, että henkilön olemassaolo ja teot tuottavat tuskaa viattomille ihmisille ja maailma olisi parempi ilman häntä.

Eräs henkilö esittää, että salamurhaajien päällikkö itse on tuottanut niin paljon tuskaa uhrien läheisille, että hänet pitäisi poistaa. Päällikkö toteaa perustelun pitävän paikkansa, ja antaa ryhmälleen tehtäväksi teilata hänet. Hän pyytää vain, että saa vuorokauden etumatkaa.

4

Betoniblondi on Michael Connellyn Harry Bosch -sarjaan kuuluva rikostarina. Olen muutaman nyt lukenut sarjasta, laadussa on vaihtelua. Hyvä tämäkin oli, mutta ei yhtä loistava kuin jotkin muut.

5

Tällä hetkellä luvussa on David Baldaccin dekkari Koston enkelit. En ole ennen lukenut Baldaccia. Juoni on alussa hajanainen, sillä kirja seuraa eri hahmojen elämää vuorotellen, mutta hiljalleen kohtalot limittyvät toisiinsa.

Kirja on kelpo luettavaa, ja arvostan aina sitä, että kirjoittaja onnistuu yllättämään totaalisesti. Kuollut ei olekaan kuollut, koplan aivot onkin hoivakodissa asuva virkeä mummeli ja niin edespäin.

Pääkuvion muodostaa ryhmä, joka on toiminut Yhdysvaltojen hallinnon salamurhayksikkönä listien pois kansakunnan vihollisia, kuten ulkomaisia diktaattoreita. Kuuden ammattisotilaan ryhmästä epäilyttävän moni on lähiaikoina menettänyt henkensä onnettomuuksissa. Viimeinen heistä on vielä hengissä, ja miettii miten saisi murhaajan kiinni.

Elina Talvio

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua