Parasta juuri nyt (15.6.2022)

15.06.2022

Anna variksenkin olla tavis. Kuva: Wiki Commons

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Heli Mustonen kirjoittaa julkisuudesta, David Bowiesta ja variksista.

1

Tein pahan virheen. Katsoin Pablo Larraínin ohjaaman elokuvan Spencer. Elokuva kertoo joulusta, jolloin prinsessa Dianan ja prinssi Charlesin välit ovat jo katkenneet.

Näyttelijä Kristen Stewart muistaa kallistaa päätään niin kuin Diana. Sitä on kehuttu loistavaksi eläytymiseksi Dianan rooliin. Huh, sanattomaksi vetää. Piinaavan tekotaiteellinen pläjäys ei loppunut mielestäni yhtään liian aikaisin.

Syystä tai toisesta julkimoiden elämä kiinnostaa, vaikka ei haluaisikaan. Mikä Dianassa kiehtoi? No, kapinallinen prinsessa vaikutti olevan kasarilla ja ysärillä parasta, mitä tyhmälle monarkialle oli tapahtunut. Moni muistaa ikoniset valokuvat Dianasta kävelemässä miinakentällä tai kättelemässä aidsiin sairastunutta.

Elokuva meni tunteisiin. Ei ollut mukavaa katsoa houreista kuvaa kauniisti puetusta ihmisestä, joka vaeltelee pitkin linnaa irtaantuneena todellisuudesta. Ehkä siis Spencer oli sittenkin hyvä elokuva? Ainakin se sai kaivamaan levyhyllystä David Bowien vuonna 1975 julkaistun levyn Young Americans.

2

Kuuluisuus, se on piinaava tauti. David Bowien levyllä Young Americans on kappale Fame, jonka tekijöiksi on nimetty Bowie, John Lennon ja Bowien taustayhtyeen kitaristi Carlos Alomar.

Pessimistinen sanoitus roimii liiallisen julkisuuden varjopuolia. Bowie itse sanoi, että kuuluisuudessa ei ole mitään tavoiteltavaa. Sen avulla vain pääsee istumaan ravintolaan hyville paikoille.

Young Americans -levyn sanoituksista löytyy viittaus Richard Nixoniin ja Watergate-skandaaliin. Siitä pääsin tosi pitkällä loikalla presidentti Urho Kekkosen pohtimiseen ja taas siihen perkeleelliseen julkisuuteen.

3

Jos on seurannut mediaa viime päivinä, ei ole välttynyt kuvalta, jossa pääministeri Sanna Marin liikkuu lapsensa kanssa kadulla. Trikoohousuihin pukeutunut vapaalla ollut pääministeri on kuvattu takaapäin ja aloitettu keskustelu hänen vartalostaan.

Koko härdelli on makaaberi aikana, jolloin meillä totisesti on isompia asioita pohdittavana kuin tämä. Mutta kun ihminen tykkää vatvoa näitä. On valitettavasti aina tykännyt.

Itse törmäsin divarissa vuoden 1977 Hymy-lehteen, jonka keskiaukeamalta pläjähti tasavallan presidentti Urho Kekkosesta tehty alaston paperinukke. Paperinukelle on piirretty vaatteiksi ja varusteiksi muun muassa valkoiset kalsarit, joissa on apilakuvioita, metsästysvaatteet, saunavasta, piikkarit, virveli ja sulkakynä.

Aukeama on sanalla sanottuna hirveä. Eihän tarvinnut mennä kuin neljä vuotta eteenpäin, niin Kekkosen heikentynyt terveydentila muistiongelmineen on kaikkien tiedossa. Senkin jälkeen Apu-lehti julkaisee vuonna 1981 Maarit Tyrkön tekemän ”erikoishaastattelun” Kekkosesta. Lehtijutun kuvista näkee otsallaankin, että valtion päämies ei ole kunnossa.

Juttu julkaistiin heinäkuussa. Kekkonen jäi sairauslomalle syyskuussa ja pyysi eroa lokakuussa. Sen jälkeen häntä ei enää nähty julkisuudessa.

Parasta juuri nyt on se, että sentään mietimme, mitä poliitikoista voi sanoa julkisesti vuonna 2022. Ehkä pitäisi tehdä niin kuin minkä tahansa työelämän kohdalla. Puhuttaisiin vain itse työstä.

4

Surullisista kuvista, joissa turvamiehet taluttavat hämmentynyttä Kekkosta sinne ja tänne, pääsee helposti häkissä oleviin Kuusamon karhuihin. Me ihmiset olemme sujuvasti ihastelleet suurpetokeskuksen ”söpöjä” karhuja. Tosiasiassa niiden saamasta julkisuudesta on otettu kaikki irti samaan aikaan, kun olosuhteet eivät ole kestäneet eläinsuojelullista tarkastelua.

Onneksi sama julkisuus on todennäköisesti saattamassa suurpetokeskuksen tiensä päähän. Julkisuuden uhrit eli karhut siirtyvät joko toiseen eläintarhaan tai ne lopetetaan.

Jos tästä jotakin voisi sanoa, niin sen, että parasta juuri nyt olisi lopettaa eläinten vangitseminen rahan takia.

5

Julkisuuden varjopuolien pohdinta on hyvä päättää varisperheeseen, joka kasvaa ja kohisee taloamme vastapäätä olevassa todella korkeassa kuusessa.

Olen kiikaroinut pesää ja tiedän, että siellä mekkaloi kolme elämänhaluista poikasta. Isävaris hakee pihaltamme jatkuvasti syötävää ja ilmeisesti matoja on löytynyt.

Hämmentävällä tavalla isävaris on myös ”ystävystynyt” perheemme koiran kanssa, joka ei nosta eväänsäkään lähellä taapertavan ison variksen takia.

Luin netistä, että sekin aika voi tulla, kun varisvanhemmat alkavat hyökkäillä, jos tuntevat poikasensa uhatuiksi.

Olen yrittänyt viestittää, että peace vaan, en ole aikonut aloittaa mitään varisliveä. Jos ylenmääräinen julkisuus ja häiriköinti 24/7 ei sovi ihmiselle eikä karhulle, miten se sopisi variksellekaan.

Heli Mustonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua