1

Kuolleet lehdet ei ole turhaan saanut valtaisaa huomiota ja palkintoaan Cannesissa. Katsomiskokemus oli hykerryttävä.

Pidän Aki Kaurismäen minimalistisesta tyylistä. Uudet kasvot Kaurismäen castingissa, Jussi Vatanen ja Alma Pöysti, ovat kuin luodut tarinaan. Miljööt eivät petä, niin kaurismäkeläistä kuin pitääkin. Kuolleet lehdet menee kärkisijoille hänen elokuvistaan.

On rujoutta, epäonnea matkan varrella. Orastavaa rakkautta, joka tuntuu katoavan juuri kun olet sitä koskettamassa. Ilmaisuvoima on molemmilla näyttelijöillä loistavaa; pienenpienet eleet ja ilmeet kertovat enemmän kuin yksikään repliikki. Sitä on Kaurismäki parhaimmillaan.

Elokuvasta tuli hyvä mieli, ja parasta olikin jutella siitä jälkeenpäin kaurismäkeläiseen tapaan viinilasin ääressä.

Lue Antti Selkokarin arvio elokuvasta täältä.

2

Joululoman pakkaspäivät ovat kirjojen lukemiselle mitä parhainta aikaa. Kun pakkanen palellutti nenänpään jo roskia viedessä, pino kirjoja odotti nälkäistä lukijaa.

Aloitin helpoimmasta päästä. Nicola May on brittiläinen, useita palkintoja saanut viihderomaanien mestari. Yksi hänen viihderomaanisarjoistaan kertoo tarinan pienestä devonilaisesta rantakaupungista Cockleberry Baysta.

Neliosaisen sarjan päähenkilö on lastenkodeissa ja sijaisperheissä varttunut Rosa Larkin. Avausosassa Kulmakauppa Cockleberry Bayssa (suom. Mila Lahdenpohja; Minerva, 2023) Rosa saa yllättäen perinnöksi pienen Cockleberry Bayssa sijaitsevan kaupan. Pätkätöitä tekevälle Rosalle tämä on haaste, josta hän aikoo päättäväisesti selviytyä. Rosa sanoo hyvästit vuokraisännälleen Joshille ja Lontoo jää taakse. Mukaan lähtee vain rakas mäyräkoira Hot.

Monenlaiset hankaluudet seuraavat Cockleberry Bayssa toistaan, mutta Rosa ei anna periksi. Vanha kulmakauppa kätkee sisuksiinsa salaisuuksia – myös Rosasta itsestään. Miksi joku on halunnut antaa hänelle tällaisen perinnön, kun Rosalla ei ole tietääkseen edes sukulaisia?

Ystävyyssuhteita syntyy matkan varrella ja käänteitä ja mutkia tulee matkaan niin käytännön asioissa kuin ihmissuhteissakin. Kulmakauppa alkaa menestyä ja Rosan elämä tuntuisi olevan raiteillaan sarjan toisessa osassa Salaisuuksia Cockleberry Bayssa (suom. Sirpa Saari; Minerva 2023). Ihmissuhdesotkut ovat jo osittain laantuneet, mutta mustasukkaisuus kalvaa Rosaa: onko hänen kihlattunsa, entinen vuokraisäntä Josh ollutkin uskoton?

Sarjan kolmannessa osassa Kahvila Cockleberry Bayssa (suom. Sirpa Saari; Minerva 2023) ollaan jo luopumassa kulmakaupasta ja perustamassa omaa kahvilaa. Kulmakaupasta luopuminen on kuitenkin hankala prosessi. Perinnönjättäjä on asettanut ehdoksi, ettei kauppaa saa myydä. Sen voi kuitenkin antaa jollekin, joka todella ansaitsee sen.

Rakkaus on Rosan tarinassa yksi eteenpäinvievä voima kaikkine murheineen ja käänteineen. Suhde Joshiin on vahva, vaikka yksi putkimies välillä sekoittaa Rosan päätä ja aiheuttaa harmia.

Niin kuin tällaisissa tarinoissa yleensä, loppu on silkkaa onnea ja vauvantuoksuista elämää. Viimeisessä osassa (Joulu Cockberry Bayssa; suom. Sirpa Saari; Minerva 2023) vietetäänkin joulua kaikkien mahdollisten ystävien kesken ja maailmassa on kaikki hyvin.

Ei Cockleberry Bay mitenkään huono sarja ole, onhan se yksi Amazonin myydyimmistä ja ennen kaikkea helppoa lukemista. Myönnän kyllä, että luin viimeisen osan harppoen. Rosan elämän vakauttamiseksi tarvittiin yhteensä 1 490 sivua, vaikka puolet vähemmänkin olisi riittänyt.

3

Islantilaisista dekkarikirjailijoista tutustuin Lilja Sigurdardóttirin ja tämän palkittuun teokseen Verenpunainen meri (suom. Marjakaisa Matthiasson; Docendo, 2023). Dekkari on Áróran tutkimuksia -sarjan toinen osa.

Hyppääminen mukaan kesken sarjan ei oikeastaan haitannut, koska rikos on uusi. Jatkumoa edustaa päähenkilön Áróran kadonneen siskon tuskallinen jäljittäminen, joka jatkunee kirjasarjan seuraavissa osissa. Áróran tutkimukset alkoivat sarjan ensimmäisestä osasta Jääkylmästä auringosta.

Áróran sukujuuret ovat Islannissa ja Britanniassa. Edesmennyt isä oli islantilainen ja äiti britti.

Áróran suru kadonneesta sisaresta Ísafoldesta hiertää mieltä uuden rikoksen rinnalla.

Sarjan toisessa osassa liikemies Flosi palaa töistä kotiin nauttiakseen vaimonsa Gudrunin valmistamaa päivällistä. Kotiin onkin murtauduttu eikä Gudrunista sen enempää kuin päivällisestäkään näy jälkeäkään. Keittiön pöydällä on sen sijaan kirje, joka kertoo kammottavan totuuden: vaimo on kidnapattu ja jos Flosi ottaa yhteyttä poliisiin, Gudrun tapetaan.

Flosi ottaa yhteyttä Áróraan, joka on ansainnut kannuksensa kätketyn omaisuuden etsijänä. Yhdessä etsiväystävänsä Danielin kanssa he yrittävät tutkia tapausta huomiota herättämättä. Samalla he jatkavat Áróran kadonneen sisaren etsintää. Daniel on Áróralle enemmän kuin työtoveri, ja kipinöitä kaksikon välillä on ollut jo sarjan aiemmassa tarinassa.

Toivottavasta sarjan Islannissa ilmestyneet kaksi seuraavaa osaa julkaistaan pian myös suomeksi käännettyinä. Áróran sisaren kohtalo jäi kaihertamaa, kuten tietenkin Danielin ja Áróran on/off-suhde.

Lilja Sigurdardóttirilta on ilmestynyt myös Reykjavik Noir -trilogia.

4

Hyvä nuortenkirja ansaitsee tulla mainituksi. Kirsti Kuronen on Topelius-palkittu lempääläinen kirjailija. Hänen uusin kirjansa Seelanti (Karisto, 2023) tarttuu tärkeään aiheeseen.

Seelanti on hienosti rakennettu kertomus nuorista, jotka houkutellaan autiolle saarelle tosi-tv-ohjelman kuvauksiin. Julkisuus ja kuuluisuus houkuttelee. Mukaan valitaan suuresta hakijajoukosta kuusi onnekasta. Salaperäisyys lisää osallistujien innostusta. Kohderyhmälle on lähetetty kirje, jossa heitetään ilmaan kysymyksiä: ”Hei, haluatko olla kuuluisa, haluatko kokea jotain unohtumatonta, haluatko heittäytyä? Jos vastaat yhteenkin kysymykseen kyllä, olet etsimämme henkilö.” Miten loistava mainoskirje.

Valitut kuusi lähtevät innoissaan matkaan autiolle saarelle Seelantiin. Epätietoisuus alkaa pikkuhiljaa kalvaa saarelle saavuttaessa. Milloin kerrotaan mitä pitää tehdä ja milloin kuvausryhmä saapuu? Vähitellen alkaa tapahtua kummallisia ja pelottavia asioita. Saari on karu ja majoitusolosuhteetkin ankeat.

Kuronen punoa tarinan hienosti, jännitys ja ratkaisu säilyy agathachristiemäisesti tarinan loppuun asti. Miksi juuri heidät on valittu ohjelmaan? Salaako joku nuorista jotain?

Tarinan tärkeä oivallus on ymmärtää, miten eri tavoin koemme kohtaamamme tai aiheuttamamme vääryydet. Koulukiusaaminen on nykypäivänä iso ongelma, joka tuntuu välillä jopa ratkaisemattomalta.

Kuronen on monipuolinen kirjailija, ja tämäkin teos sopii oikeastaan kaikenikäisille. Menneisyyden traumat ja tekemiset kulkevat meissä läpi elämän. Seelanti on kirja, joka kannattaa lukea iästä riippumatta.

5

Wienin Schönbrunnin linnanorkesteri. Kuva: Irmeli Heliö

Wienin Schönbrunnin linnanorkesterin konsertti on ollut itselleni pitkäaikainen haave. Nyt pääsin nautin siitä täysin siemauksin Tampere-talossa 10. tammikuuta. Tämä uudenvuoden wieniläiskonsertti on maistiainen siitä upesta, perinteisestä Strauss-konsertista, jonka Wienin filharmonikot soittavat Wiener Musikvereinin kultaisessa salissa Wienissä joka vuosi tammikuun 1. päivänä.

Tampere-talon konsertin ohjelmisto oli tuttuun tapaan Straussin perheen musiikkia. Wieniläismuusikot ovat monilahjakkaita ja taiturimaisia soittajia. Vuodesta 2004 alkaen Mika Eichenholz on ollut Scönbrunnin linnanorkesterin vierailevana kapellimestarina. Hän on huumorintajuinen ja tuntee orkesterinsa hyvin.

Hauskat välispiikit ja leikittely orkesterin kanssa auttoivat tekemään illasta todella nautittavan. Solistit sopraano Jenifer Lary ja baritoni Michael C. Havlicek olivat loisteliaita. Heidän duetoissaan oli oleellista myös heidän erinomaiset näyttelijäntaitonsa. Tunnelmaan tempautui myös osa orkesterin soittajista, jotka esittivät myöhemmin aivan hulvattoman show’n omana solistinumeronaan – muka kapellimestarin yllätykseksi. Muusikoiden kasvoilta näkyi soittamisen ilo ja halu heittäytyä yleisöä viihdyttäviin tempauksiin.

Konsertin loppuvaiheessa saatiin perinteiset ylimääräiset numerot, itseoikeutetusti Tonava kaunoinen sekä tietenkin konsertin päättänyt Johann Straussin riemukas Radetzky-marssi. Tämä on se interaktiivinen numero, jossa yleisö saa osallistua soittoon sydämensä kyllyydestä kapellimestarin puikon tahtiin taputtaen milloin täysillä forte fortissimossa ja milloin hiljaa pianissimossa.

Irmeli Heliö

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua