Tile hunting innostaa polkemaan. Kuva: Mikko Saari

1

Vehka Kurjenmiekka (@kellopelikirjasto) järjestää Instagramissa tänäkin vuonna Kirjagramin kesäkisan. Se on pareittain tai joukkueina käytävä kisa, jossa suoritetaan erilaisia helppoja ja vaikeita tehtäviä ja luetaan paljon kirjoja. Suorituksista kertyy pisteitä ja parhaiten pisteitä keränneet palkitaan lopuksi.

Kovin totista kisaaminen ei ole ja varsinkin helpot tehtävät ovat täynnä kaikenlaista aivan kummallista. Pisteitä saa kerättyä muun muassa syömällä mämmiä saunassa, soittamalla kielisoitinta laiturilla ja sanomalla lokille päivää. Vaikeissa suorituksissa on pitkiä tv-maratoneja, 100 kilometrin pyörälenkki, euroviisuiisa kakkoseksi tulleiden kappaleiden kuuntelemista ja tilaisuus opetella koineekreikan perusteet.

Kesäkisa on piristänyt kesän alkua kummasti. Tällaista hölmöilyä sitä kesäänsä kaipaakin.

2

Polkupyöräilyyn kaipaa välillä uusia haasteita, jotka kannustavat uusille reiteille. Tänä kesänä tätä on tarjonnut tile hunting. Tile huntingissa kartta on jaettu ruutuihin, jotka ovat täällä Tampereen leveyksillä noin 1,2 kilometriä kanttiinsa. Tarkoituksena olisi käydä jokaisessa ruudussa lihasvoimin, pääasiassa polkupyörällä.

Siinä sivussa voi sitten yrittää muodostaa kartalle mahdollisimman isoa neliötä ja kerätä klusteria, eli mahdollisimman isoa ryvästä vierekkäisiä ruutuja. Itse olen onnistunut rakentelemaan 9×9-ruudun (joka, kas kummaa, on myös kesäkisassa vaikeana tavoitteena) Tampereen itäpuolelle. Se oli hauska haaste, joka osoitti kyllä kouriintuntuvasti sen, miten pieni kaupunki Tampere lopulta on – ei tarvitse mennä kauas keskustasta, kun löydät itsesi pyöräilemästä maaseudulta.

Jos ruutujahti kiinnostaa, kirjoitin blogiini tarkemman selityksen, jolla pääsee alkuun.

3

Tämäkin kohta liittyy kesäkisaan. Yksi vaikeista tehtävistä on pelata läpi vähintään 30 tuntia kestävä videopeli. Aiemmin tällä palstalla kehumani Disco Elysium oli hieno peli, mutta valitettavasti jäi reippaasti alle tuon 30 tunnin. Kyselin suosituksia sopivasta pelistä ja minulle vinkattiin Spiritfarerista.

Tässä leppoisassa rakentelupelissä pelaaja joutuu Kharonin saappaisiin eli saa tehtäväkseen kaitsea kuolleiden sieluja. Käytännössä tämä tarkoittaa seilaamista laivalla, resurssien keräämistä ja tuottamista sekä matkalaisten haalimista ja hoivaamista. Mikään tästä ei ole vaikeaa, eli kyse on hyvin rennosta puuhastelemisesta. Sehän sopii minulle. Siinä sivussa voi sitten pohdiskella elämän ja kuoleman isoja kysymyksiä.

Peli on saatavilla Steamista (myös Macille, jolla sitä itse pelaan), Xbox Onelle, PS4:lle, Nintendo Switchille, iOSille ja Androidille.

4

Hansa Teutonica. Kuva: Mikko Saari

Aina silloin tällöin joku lautapeli tekee riittävän suuren vaikutuksen, jotta sille voi myöntää BoardGameGeekissä täydet 10 pistettä. Tuorein sellainen peli on Hansa Teutonica. Andreas Stedingin suunnittelema peli vaikuttaa kaikin puolin tavallisentylsältä saksalaiselta lautapeliltä entisaikain kaupankäynnistä, mutta kaikkea muuta! Se on dynaaminen, jännittävä ja napakka pelikokemus.

Pelilaudalle rakennellaan reittejä kaupunkien välille, mutta ei tämä ihan tavanomaista Ticket to Rideä ole. Pelaajilla on pyrkimyksiä moneen suuntaan: reittien päässä oleviin kaupunkeihin pitäisi rakennella toimistoja, niistä pitäisi kerätä omia toimintamahdollisuuksia kehittäviä bonuksia ja joku suunnitelma pelin voittamiseksikin pitäisi olla. Toisten pelaajien nappuloita saa potkia tieltään pois, mutta siitä hyötyy myös potkittu – siinä määrin itse asiassa, että monesti nappuloita kylvetään laudalle juuri siksi, että ne tulisivat poispotkituiksi.

Hansa Teutonica on pirullinen peli. Sen voi voittaa monin eri tavoin ja kun kokeneet pelaajat sitä pelaavat, viisinpelikin on ohi noin tunnissa. Siihen tuntiin on pakattu monta tiukkaa ja kiehtovaa päätöstä. Harvassa ovat näin hyvät pelit! Peli ilmestyi alunperin jo vuonna 2009, mutta onneksi muutaman vuoden takaista Hansa Teutonica Big Box -laitosta saa vielä kaupoista.

5

Television katseleminen on jäänyt vähän vähemmälle. Tuoreesta Mrs. Davis -sarjasta olemme ehtineet katsella vasta pari ensimmäistä jaksoa. Vaan millaista tykitystä ne ovatkaan olleet! Tara Hernandezin (Big Bang Theory) ja Damon Lindelofin (Lost, Watchmen) luoma sarja kertoo sisar Simonesta (Betty Gilpin), joka vastustaa mystistä, kaikkea hallitsevaa Mrs. Davis -tekoälyä. Tekoäly puolestaan haluaisi nunnan löytävän hänelle Graalin maljan.

Sarja alkaa hurjalla väkivallalla ja aika reippaana meno jatkuukin. Ennen kaikkea tässä kiehtoo maailman totaalinen pöhköys: tuntuu, että mitä tahansa voi tapahtua. The Verge kuvaili sarjaa ”live-action Looney Tunes”. Mrs. Davis on ihanan sekopäistä ja yllättävää menoa, täytyy yrittää kaiken muun kesätouhun lomassa löytää aikaa katsoa ensimmäisen kauden loputkin jaksot.

Mrs. Davis on katsottavissa HBO Max -palvelussa.

Mikko Saari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua