Ruotsalainen Makode Linde ottaa kantaa tekemällä mustia hahmoja. Kuva: M. Linde
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista aiheista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Aila-Liisa Laurila muistelee Makode Linden taidetta sekä odottaa Alli Haapasalon tyttöelokuvaa.
1
Pääsiäistä edeltävällä viikolla on monta nimeä. Se on suuri viikko, hiljainen viikko ja piinaviikko. Yhtä piinaa se olikin nuoruudessani, kun mitään ei ollut missään eikä mihinkään saanut mennä kiirastorstaina eikä pitkäperjantaina.
Kerran parikymppisenä istuimme tosin ystävieni kanssa baarissa, jota pidettiin sattumalta auki. Siellä oli tosi hiljaista, kun musiikki ei soinut eikä ollut juuri muita asiakkaitakaan.
Pitkän piinan päätyttyä pääsiäinen on aina ilon ja valon juhla. Kristus nousi kuolleista! Olen viettänyt pääsiäistä ainakin Venäjällä, Kyproksella, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.
Venäjällä jonotettiin ortodoksikirkkoon, samoin Kyproksella, missä annettiin myös runsain käsin pääsiäislahjoja ystäville. Ruotsissa naapuri kutsui illalliselle unohtumattoman karitsapaistin ääreen, ja Kaliforniassa täyttyi Big Surin retkeilykeskus lomalaisista.
Tänä pääsiäisenä ulkomaan kohteet ovat poissa laskuista, mutta kotonakin riittää monenmoista kivaa.
2
Ruotsista tuli mieleen monia skandaaleja herättänyt kuvataiteilija Makode Linde. Viime vuonna pyöreät 40 vuotta täyttänyt taiteilija tutkii töillään muun muassa toiseutta, rasismia ja homoseksuaalisuutta. Kyse on myös vallankäytöstä ja sananvapaudesta.
Moni muistaa vuoden 2016 näyttelyn Negerkungens återkomst (Neekerikuninkaan paluu) Tukholman Kulttuuritalossa ja mustan naisen hahmoksi tehdyn parkuvan täytekakun. Niistä kohuttiin yleisesti ja puhuttiin esimerkiksi Maloun tv-ohjelmassa.
Osa yleisöstä rakastaa Makodea, mutta jotkut pitävät hänen töitään rasistisina. Eikö olisi jo korkea aika tuoda Tampereelle hänen taidettaan katsottavaksi ja kaiken kansan arvioitavaksi? Edellisistä kohuista alkaa jo olla aikaa.
Suomessa on kirjoitettu mediassa, että Makode olisi musta. Hänen äitinsä on kuitenkin valkoihoinen, lastenteatterin parissa uransa tehnyt Tove Linde. Rasismia perhe on toki voinut kokea paljonkin, ja sillä voi olla rooli taiteen sisällössä.
3
Tytöt tytöt tytöt, amerikkalaisilla Sundance-festivaaleilla alkuvuodesta yleisöpalkinnon napannut Alli Haapasalon elokuva pääsi viimein tänään elokuvateattereihin Suomessa.
Kerrankin teinitytöt esitetään niin, että he eivät ole uhreja, eivät ole vaarassa eikä heidän elämäänsä rajoiteta. Lopultakin siis sellainen leffa, jota kaikki tositytöt ovat koko ikänsä kaivanneet.
Pääosia näyttelevät Linnea Leino, Aamu Milonoff ja Eleonoora Kauhanen, jotka ovat kokeneet rooliensa tekemisen poikkeuksellisen vapaana, rentona ja vapauttavana. Loistavaa.
4
Lea ja Santeri Pakkanen kirjoittivat jokin aika sitten kirjan Se tapahtui meille – Isän ja tyttären matka inkerinsuomalaisuuteen (Gummerus, 2020). Teos on koskettava syväluotaus Venäjän historiaan ja nykyisyyteen. Sitä on erittäin kiinnostavaa lukea juuri nyt, kun Putinin joukot moukaroivat itäistä Ukrainaa.
Pakkaset kuuluvat inkeriläisiin, joita karkotettiin armotta Siperiaan ja eristettiin kammottaville Gulag-leireille (glavnoje upravlenije lagerei). Gulag vastasi Neuvostoliiton vankileirien pyörityksestä vuosina 1930–1960.
Amerikkalainen toimittaja ja historioitsija Anne Appelbaum on arvioinut, että vuosien 1929–1953 aikana yhteensä 18 miljoonaa ihmistä joutui Gulag-järjestelmän tuottamille yhteensä 476 vankileirille. Eipä ole ihme, ettei Venäjällä ole edelleenkään ihmisen elämällä minkäänlaista arvoa.
Lea Pakkasen isovanhemmat Katri ja Tuovi olivat onneksi niin sitkeitä, että selvisivät kauheista koettelemuksistaan ja kärsimyksistään hengissä. Myöhemmin kauheuksista ei juuri puhuttu perhepiirissä, mutta jälkipolvet ryhtyivät selvittämään.
5
Parasta juuri nyt on SM-liigan jääkiekkopelien seuraaminen. Tamperelaiset joukkueet Ilves ja Tappara ovat olleet talven mittaan kovassa vedossa, mikä on riemukasta, kun on uusi areena ja kaikki.
Huikeata olisi, jos voisimme nähdä kaikki kevään finaalit kaupungin omalla kotikentällä. Ilveksellä on valitettavasti juuri nyt paha piinaviikko meneillään.
Onneksi herkkuna kauden päälle ovat vielä luvassa lajin MM-ottelut toukokuussa. Eikä kisoista pois suljettujen diktatuurimaiden pelaajia eli Venäjää ja Valko-Venäjää tarvitse pelipaikoilla katsella.
Aila-Liisa Laurila
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (21.11.2024): Vaietut arktiset sodat, Pikku Kakkosen konsertti, Oro Jaska
Marja Mustakallio on katsellut Yle Areenaa ja viihtynyt pikkupoikien konserttiseuralaisena.
Parasta juuri nyt (15.11.2024): Polkom, Louhiteatteri, Judith Mok, Rokumentti, Yleisradio
Pasi Huttunen kaipaa lisää poliittista satiiria, intoilee Rokumentista ja suree Ylen heikentämistä.
Parasta juuri nyt (14.11.2024): Die Brücke, romantiikka, avaruus, Larissa Sansour, Tove Jansson
Tällä palstalla kulttuuritoimituksen väki kirjoitta ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkönen on kiertänyt museoita Tukholmassa ja Helsingissä.
Parasta juuri nyt (12.11.2024): Kevään kirjat, Paris Paloma, Munch-museo, Forest Shuffle, The Devil’s Plan
Mikko Saari on lukenut kirjakatalogeja, kuunnellut uutta musiikkia ja käynyt katsomassa Munchin tauluja.