Viimeiset kiusaukset. Kuva: Mikko Karsisto

1

Parasta juuri nyt Tampereella on ehdottomasti Tampere-talolla esitettävä ooppera Viimeiset kiusaukset. Körttiläisyyden profeetasta, Paavo Ruotsalaisesta kertova 50-vuotias ooppera älköön pelästyttäkö uskonnosta vieraantunuttakaan. Näin upeaa näyttämöllepanoa ja draaman toteutusta kelpaa viedä myös kesällä Savonlinnaan.

Aiemmin talvella (1.2.2025) Tuomiokirkossa järjestetyssä Viimeiset kiusaukset -seminaarissa korostettiin oopperaa kuolemaa käsittelevänä teoksena. Ehkä se on sitäkin. Taivaan puomille ollaan menossa ja veräjä on auki. Riitta Ruotsalainen on alusta lähtien puettu vaaleaan pukuun; hän on jo siellä. Paavo torjuu kuolinvuoteellaan lähelle tulijoita: menkää pois. Siinäkö sotasukupolven ja jälleenrakentajien eetos, selvitä kaikesta ja selvitä mieluummin yksin?

Näkisin, että Viimeiset kiusaukset on ennen kaikkea taiteilijaelämäkerta, jopa kliseinen sellainen. Idealisoitu vaimo odottaa kotona itsekeskeistä profeettaa, joka reuhtoo pitkin maita ja mantuja, tuskin tuntee omia lapsiaan. Paavo on ristiriitainen uskossaan ja elämässään. Hän on konttiselkäinen talonpoika, joka ei kaihda käydä väittelyyn piispojen kanssa ja toisaalta hän rypee omassa surkeudessaan. Ei ihme, että Riitta parahtaa: voiko varjo olla kirkas!

Ooppera on totisesti kokonaistaideteos. Tampereen versiossa visuaalisuus korostui, vaikka olikin pohjimmiltaan yksinkertaista. Myös montussa soittaneen orkesterin soundi loisti ja pakotti arvioimaan uudelleen Joonas Kokkosen säveltäjyyttä.

Tampere-talon esityksiin olisi kyllä saatava hajustekielto. Turvallinen ja esteetön tila pitäisi koskea myös haju- ja tasapainoaistia. Moni ei voi edes saapua yleisöksi ja moni lähtee väliajalle hoiperrellen huonosti voivana.

Viimeiset kiusaukset Tampere-talolla 14. ja 15.3.2025. Lisätietoa täältä. Lue Kikka Holmbergin ensi-ilta-arvio täältä.

2

Olen intohimoinen kuntouimari. Vedessä voin hyvin, se on turvani. Veteen hengittäminen jopa pitää astmaa kurissa. Tampereella käyn pääasiassa lähihallissa maan alla Hervannassa ja vanhassa, upeassa Pyynikin uimahallissa.

Hervannan uimahalli on alkanut tuntua parhaalta. Syy on itsekäs: usein puolenpäivän tienoilla saan kauhoa itseäni eteenpäin radalla melkeinpä yksin. Jos väkeä onkin, suuri osa näyttää heittelevän raajojaan ruutujumpan tahtiin. Pyynikillä taas väkeä piisaa. Jumppaajat ahdistuvat sumpussa, vesijuoksijat ahtaasti perä perää eikä kuntouimareiden tilanne ole sen parempi. Muutaman kerran olen saanut viereisen uimarin kourasta kunnolla kuonooni. Pyynikin plussaksi on todettava kylmäallas ja poreallas.

Kiintoisa tilanne on saunassa. Karkean osallistuvan havainnointini perusteella Pyynikillä puhutaan hiukan vähemmän. Siellä kuulee usein Tampereen murretta. Hervannan saunassa sen sijaan keskustelut käydään pääosin Suomen itä- ja pohjoismurteilla tai murtaen uussuomeksi. Saunassa huomaan aina, miten moninaisia kehoja meillä on, miten tärkeää on nähdä eri-ikäisten kroppia. Ei tarvitse näyttää tietynlaiselta, ei tarvitse olla halun kohteena. Bara bada bastu.

Tampereella yli 65-vuotiaat pääsevät uimahalliin arkisin päiväaikaan ilmaiseksi. Siitä aivan mahdottoman suuri kiitos!

3

Parasta kuntosalirintamalla on se, että Tampereelta löytyi Kuuselan palvelukeskuksesta pieni kuntosali, jossa on HUR-laitteet. Aloitat kuntosaliharjoittelun fysioterapeutin kanssa. Hän tekee ohjelman ja säätää kortille painot ja vastukset. Salilla kävijä asettaa kortin laitteeseen ja paineilmalla toimiva laitteisto säätää kaiken. HUR-systeemi poistaa kuntosalikäynnin viimeisenkin kynnyksen!

Alkulämmittelyä polkiessa voi katsella maisemaboksista matkantekoa kansallispuistoissa ja eri kaupungeissa. Aiemmin pakkopullalta tuntunut lämmittely on osaltani muuttunut meditatiiviseksi. Ja kuinka minuutit kuluvat nopeasti matkatessa vaikkapa keväisessä ja aamuvarhaisessa Tukholman vanhassa kaupungissa.

Laitteiden kanssa rehkiminen sujuu maisemareissun jälkeen kuin leikki. Kuntoharjoittelun päätteeksi Kuuselaan voi vielä jäädä lounaalle. Lähtiessä mieli iloitsee ison salin kauniista koristelusta, mikä toivottavasti ei johdu vain samassa yhteydessä toimivasta päiväkodista.

4

Johdin työurani aikana useaa kuoroa. Kuorojen kanssa työskentely oli musiikin sekatyöläiselle hienoa aikaa. Luoda kuorolaisiin uskoa kykyihinsä, kuoria pelkoja pois, viedä heidät kokemuksiin, että ovat toisilleen tärkeitä. Kysellä, mistä laulut oikeastaan kertovat, iloita oivaltamisista. Jumpata, lämmitellä ääntä, hengittää.

Uudessa elämänvaiheessa olen mennyt lähikuoroon. Opetellut olemaan kuorolainen vailla kokonaisvastuuta, opetellut olemaan sanomatta, miten itse tekisin toisin. Olen vain totellut ja nauttinut. Kuorosta tuli yllättäen viikon tärkein tapahtuma. Mikä pettymys kerran, kun kuoronjohtaja oli sairas ja harjoitukset peruttiin!

Kun elämässä välillä ahdistaa ja mieli on matalalla, kuorolaulu helpottaa. Pitkä ja syvä hengitys aktivoi parasympaattista hermostoa, mikä taas rauhoittaa koko ihmistä. Yhdessä laulaminen ja stemmojen yhteissointi lisää ihmisen tunnetta kuulua johonkin. Sitä paitsi kuoroissa nauretaan paljon. Lääkärin pitäisikin voida kirjoittaa reseptiin: kuorolaulua.

Marja Mustakallio

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua