Tel Aviv liekeissä löytyy Yle Areenasta syyskuun loppuun asti.

1

Tel Aviv liekeissä -elokuvan päänäyttämö on surkea: Israelin armeijan tarkastuspiste miehitetyllä Länsirannalla. Jokainen jonkun sellaisen ylittänyt tietää, että siitä on nauru kaukana. Elokuva ei ole mikään komedia, mutta onnistuu omituisen huumorinsa kautta näyttämään palasia palestiinalaisten todellisuudesta.

Elokuvassa saippuasarjaa käsikirjoittava palestiinalaismies Salam päätyy lehmänkauppoihin tarkastuspisteen komentajan Assin kanssa. Salamin tarkastuspisteen ylitys helpottuu, jos Assi pääsee vaikuttamaan sarjan sisältöön ja tekemään vaikutuksen vaimoonsa.

Kuulostaa ehkä päättömältä, mutta sitä todellisuus palestiinalaisalueilla onkin.

Elokuva poistuu Yle Areenasta syyskuun lopussa.

2

Karin Erlandssonin romaani Hem oli ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Katariina Kallion suomennoksena se on nyt ilmestynyt nimellä Koti (S&S 2022).

Romaani on rakkaudenosoitus Ahvenanmaalle. Kymmenen kertomuksen kautta kivikaudelta nykyaikaan se kertoo yhdestä osasta Suomea, joka on monille mannersuomalaisille vieras.

Erlandssonin kieli on vähäeleisen kaunista ja yksityiskohdat niin kertovia, että parhaissa paikoissa voi tuntea olevansa kertomuksen kuvailemassa paikassa.

Romaanista tulevat mieleen Louise Bertellin ruotsinkielisestä Pohjanmaasta kertovat romaanit; molemmat kirjailijat tekevät tärkeää kulttuurityötä suomenruotsalaisten seutujen ja ihmisten kuvaamisessa.

Ahvenanmaalaisten elämää on aina hallinnut meri; se on antanut elannon, mutta on myös vaarallinen työnantaja ja jättänyt kautta aikojen naiset selviämään kotona yksin: ”Miehet lähtivät ja Lia seisoi muiden kanssa rannalla. Kun laivaa ei enää näkynyt, tuli hiljaista. Jokaisella oli oma tyhjyytensä kannettavanaan.”

3

Natsi-Saksa ja Suomi Ylellä ei ehkä tarjoa historiaa hyvin tunteville paljoakaan uutta. Mutta se on hyvä kertaus liittoutumispolitiikan seurauksista ihan yleisestikin ottaen.

Kai Bymanin ja Hannu Sokalan sarjaa katsoessani olen arvostanut erityisesti sitä, että siinä on annettu muutamalle hyvin valitulle asiantuntijalle aikaa. Katsoja voi itse arvioida ja miettiä kuulemaansa, uskoa tai olla uskomatta. Sarjaan ei ole kerätty suurta kokoelmaa puhuvia päitä, jotta mahdollisimman moni mielipide olisi saatu katettua.

Natsi-Saksa ja Suomi Yle Areenassa.

4

Kulttuuritoimituksen Elsa Lindström kertoi Flow-festivaalin arviossaan turkkilais-ranskalaisesta duosta nimeltä Kit Sebastian ja siitä, miten sanoja ei tarvitse ymmärtää nauttiakseen musiikista.

Siitä innostuneena laitan suosittelen tässä arvistia, joista on vaikea olla pitämättä, vaikka ei persiaa osaakaan.

Iranilainen Niaz Nawab on hyvin lahjakas Ranskassa maanpaossa asuva muusikko, jonka repertuaari kattaa monenlaista klassisesta persialaisesta musiikista pop-musiikkiin ja jazziin.

Alla oleva kappale lohduttaa aina, kun on suru puserossa. Kaikki muusikot ja suuri kuoro ovat maanpaossa eläviä. Tässä toisenlaista Niazia.

5

Ylen Tosi tarina -sarjaan jo vuonna 2008 tehty Isäni Zekrollah oli hauska yllätys, kun se tässä eräänä iltana tuli uusintana televisiossa. Sitä oli mahdotonta jättää kesken. 

Media-alalla työskentelevän Aram Aflatunin tekemä henkilökuva kertoo hänen isästään, jonka matka on kulkenut Iranin kautta Suomeen ja sitten Kiinaan.

Kiinan Suzhoussa isän elämässä alkoi aivan uusi vaihe. Hän päästi luovuutensa lentoon, perusti rumpuorkesterin ja unohti kaiken ujoutensa.

Liian usein unohdamme, että myös maahanmuuttajat voivat olla menestystarinoita ja siitä tämä ohjelma muistuttaa.

Tärkeää: rohkeus, riskinotto ja vähän hulluutta, kuten Zekrollah Aflatuni poikaansa neuvoo.

Isäni Zekrollah Yle Areenassa.

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua