Leena Uotila (vas.), Marja Myllylä, Karin Pacius ja Terhi Panula Kansallisteatterin Sanantuojassa. Kuva: Mitro Härkönen

1

Kansallisteatterin Sanantuoja tarjoaa painavaa ajateltavaa, komeaa visuaalisuutta, virtaavaa dialogia ja upeaa näyttelemistä. Brittikirjailija Caryl Churchillin Sanantuoja on kahden pienoisnäytelmän kokonaisuus, josta jälkimmäisessä eläkeläisrouvat Marja Myllylä, Karin Pacius, Terhi Panula ja Leena Uotila kokoontuvat puutarhaan nauttimaan auringosta ja kupillisesta kahvia.

Minna Leino on ohjannut näytelmän, jossa keskustelu sinkoilee edestakaisin pieninä palasina ja ajatusten rakennelmina. Arkiset havainnot, muistot ja juorut kohtaavat koko maailmaa syleileviä visioita, jotka osuvat julmalla tavalla tähän aikaan.

Liikkeellä on viruksia, pahuutta ja pommeja. Henkilökohtainen leikkaa maailman synkkää uutisvirtaa. Keskusteluiden aihiot sekoittuvat surrealistiseksi keitokseksi, jonka taustalla pyörii lohduttoman kaunis syksyinen puutarhamaisema.

2

Televisiosarja Transport on kehunsa ansainnut. Auli Mantilan pitkä ja huolellinen työ käsikirjoittajana ja ohjaajana on tuottanut vetävän ja viihdyttävän sarjan, joka ei vedä mutkia suoriksi.

Sarjassa seurataan rinnakkaisia polkuja rahanpesun, ruokaväärennösten ja talousrikosten maailmassa. Nautittavaksi sarjan tekee se, että näyttelijöiden tulkitsemissa ihmisissä on särmää ja luonnetta. Kaikki ovat hyviä, mutta erityisen hienoa on seurata vahvoja naisnäyttelijöitä, Pirkko Hämäläisen pankinjohtajaa, Emmi Parviaisen itsepäistä nuorta toimittajaa ja Maria Heiskasen vakuutusvirkailijaa, joka ei ylempiään kumartele. Myös Kaija Pakarinen alkoholisoituneena äitinä sekä Ulla Raitio ja Arttu Kapulainen hänen arvaamattomina lapsinaan tarjoavat katsojalle herkkuhetkiä television ääressä.

Sarjassa on vahva juoniverkko, mutta sen ydin on siinä, mitä kaikkea ihmiset voivatkaan tehdä toisilleen – ja hevosille.

Transport Yle Areenassa.

3

Anna Retulaisen näyttely Sara Hildénin taidemuseossa on virkistävä ja energiaa antava värikylpy, jossa abstrakti ilmaisu ja maalauspinnan taustoista ponnahtavat kuvat kohtaavat toisensa. Banaanit, luumut, päärynät ja salaattikerät työntyvät esiin ekspressionistisen siveltimen jäljen alta.

Osa maalauksista on nimettömiä, mutta toisissa teoksen nimikin on hauska viesti. Tällaisia ovat maalaukset Värit täyttävät ajatukseni, tuntuu että pää halkeaa, Lattia on vinossa, en pääse ylös, tilassa on muita ihmisiä ja Nukun.

Kirjahylly pursuaa kirjoja, mutta nimekseen maalaus on saanut Koti ilman kirjoja. Näin Retulaisen näyttely tarjoaa visuaalisten elämysten lisäksi pilkettä silmäkulmaan.

Lue Marja-Liisa Torniaisen artikkeli Anna Retulaisen näyttelystä.

Liisa Hietasen virkkaama lukeva mies ja Anna Retulaisen Koti ilman kirjoja. Kuva: Sirpa Pääkkönen

4

Tampereen taidemuseossa on esillä Liisa Hietasen virkkaamalla syntynyttä taidetta. Kun menee museon alakertaan, voi erehtyä törmäävänsä ihmiseen. Niin luonnollisen kokoisia ja näköisiä ovat eläkeläisrouvat ja muut kyläläiset, joita taiteilija on neulonut veistoksiinsa.

Hietasen malleja ovat olleet Hämeenkyrön asukkaat, joita hän tavannut esimerkiksi kirjastossa tai lenkkipolulla.

Virkkaus on hidas menetelmä luoda taidetta. Virkkuutyötä täytyy kääntää satoja tai tuhansia kertoja ennen kuin teos valmistuu. Tähän viittaa näyttelyn nimi Käänteissä.

Liisa Hietanen Tampereen taidemuseossa 22.5.2022 asti.

5

Kuvataide on poiminut aiheita tanssista pitkin 1900-lukua. Helsingin taidemuseo HAMin näyttely Tanssi! Liikettä kuvataiteessa 1880–2020 luo mukavan poikkileikkauksen siihen, miten erilaisia tyylisuuntia ja aikakausia edustavat taiteilijat luovat tanssista taidetta.

Rytmi on tanssin ja kuvataiteen yhteinen elementti ja se näkyy tanssiaiheisissa maalauksissa, veistoksissa ja videoteoksissa.

Vanhemmista tanssiaiheisista maalauksista erityisen hienoja ovat Hugo Simbergin, Ellen Thesleffin ja Tyko Sallisen teokset. Tanssi sillalla -teoksessa Simbergille tyypilliset luurangot pääsevät tanssittamaan tyttöjä. Tyko Sallisen tunnetussa Jytkyt-maalauksessa tanssin hurmion alle kätkeytyy patoutuneita ja salattuja tunteita.

Abstraktin taiteen uranuurtajiin Suomessa kuuluva Sam Vanni näkee tanssin rytmikkäänä värien ja muotojen kurinalaisena sommitteluna.

Tanssi! Liikettä kuvataiteessa 1880–2020 Helsingin taidemuseo HAMissa 11.9.2022 asti.

Sirpa Pääkkönen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua