Topi Raitanen estejuoksee kohti kultamitalia vuoden 2018 Kalevan kisoissa Jyväskylän Harjun stadionilla. Kuva: Wiki Commons

1

Suomessa on liki 250 päällystettyä urheilukenttää. Useimmat niistä ovat kaiken aikaa aivan tyhjillään, sillä yleisurheilu ei nykynuoria kiinnosta. Martti Vainion, Tiina Lillakin ja Seppo Rädyn fanit kuitenkin pitävät yleisurheilukenttiä pyhinä paikkoina ja soisivat niillä olevan enemmänkin liikehdintää. Voi, kunpa Nooralotta Neziri, Topi Raitanen ja kumppanit saisivat yleisurheilun liekin syttymään lapsosten sisimmissä!

Nyt, kun koronan vuoksi suuri osa kesätapahtumista on peruttu, on ihanaa, että yleisurheilukilpailut saavat jatkua. Kannustankin ihan jokaista vierailemaan edes yksissä yleisurheilukilpailuissa, vaikka Lapuan urheilukentällä tai Muuramessa. Urheilusta ei tarvitse ymmärtää mitään, silti voi hurmaantua lasten ja nuorten urheiluhengestä. Ja siitä sinnikkyydestä, mitä yksilöurheilu vaatii.

2

Seinäjoella toimiva Kulttuurikollektiivi Silta esittää Suljetut ovet -museodraamakierroksia 10. 7.2020 alkaen. Kierrokset johdattelevat yleisön huoneesta toiseen, tutustumaan Seinäjoen Törnävällä sijaitsevan Östermyran kartanon kartanon historiaan ja sen kautta myös vuosisadan rakkaustarinaan.

Rohkenen ottaa esityksen parasta just nyt -listalleni, sillä olen kokenut aikaisemman Sillan toteuttaman museodramatisoinnin, joka oli huikea. Viime vuonna Silta vei yleisöä tutustumaan Seinäjoen Suojeluskunta- ja lottamuseoon Muistojen vangit -draamakierroksille. Oli voimakas kokemus kulkea sisällissotatarinan mukana talon sisällä ja eläytyä dramatisointiin, jossa ystävät tempautuivat sodan vastakkaisille puolille ja rakastavaiset erosivat.

Erityisesti mieleeni painui kohtaus, jossa kuljettiin junassa kohti tuntematonta, ehkä vankileiriä tai lopullista kohtaloa vihollisen kynsissä. Yleisö ahdettiin pieneen huoneeseen, joka tulvi täyteen junan kolketta ja epäuskoista huutoa. Emme päässeet ahdistuksesta pois, se vyöryi päälle vastaansanomattomasti. Kokemus on jäänyt mieleen.

Suljetut ovet kerrotaan järjestettävän hallituksen linjaamien turvamääräysten puitteissa, joten yhtä (fyysisesti) intensiivistä kokemusta ei ehkä nyt ole odotettavissa.

3

Markus Lapsi on artisti, josta en tiedä mitään muuta kuin että pirkanmaalainen on. Facebook keksi viisaudessaan suositella häntä minulle. Tahtoisin tehdä enemmän -biisissä Markus Lapsi kuulostaa Kauko Röyhkältä, joten sikäli algoritmit osuivat oikeaan. Tykkään tästä kyllä. Oletan artistin olevan erittäin viihdyttävä livenä. Koskakohan ja missä pääsisi katsomaan?

”Tänään en päässyt taaskaan talosta ulos
Pelkään että muut näkevät minut pellenä joka olen”

(Tahtoisin tehdä enemmän, Markus Lapsi, 2020)

4

Pauliina Suden Pulssi (Tammi, 2020) jatkaa kirjailijan hyvin hanskaamaa jännitysdraamaperinnettä. Olinkin jo oikeastaan odottanut pääseväni jälleen hakkeri Land-On seuraan, mutta itse päähenkilö Leiasta en ihmeeksi ole koskaan oppinut pitämään. Leia on hyvä ja hyvinkirjoitettu hahmo, mutta jokin hänessä ärsyttää. Ehkä juuri sellaiset klassiset suljetun paikan trillerin tilanteet, joissa haluaa huutaa, että älä nyt hemmetissä mene sinne kellariin. Pulssissa ei tosin vaanita hämärissä nurkissa, vastuksena on tekoäly.

En muuten juuri lue dekkareita, joissa seurataan saman poliisin tai etsivän seikkailuja. Dekkariperinnettä se tämäkin on, mutta on mielenkiintoisempaa, kun keskushahmona on tavis. Tai toimittaja – olen pitänyt kovasti myös Liza Marklundin Annika Bengtzon -sarjasta, mutta yhtään romaanipoliisia en ole tainnut koskaan järjestelmällisesti seurata.

5

Olen aina halunnut ITE-taiteilijaksi. Tai jos en aina, niin ainakin maallemuuton myötä. Äkkiäkös hitsaisin vanhoista autonromuista komeita lehmäveistoksia ja muovaisin salaojatiilistä Etelä-Pohjanmaan omat terrakottasotilaat.

Koska tämä jää ilman muuta vain puheen asteelle, vierailen mieluummin Kauhajoella Alpon savannilla. Taiteilija alkoi luoda eläinhahmoja, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin ja Alpo Koivumäki itse lopetti karjanpidon.

Kirsi Haapamatti

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua