Petri Ala-Maunus: There is a Place in Heaven for Me and My Kind 2, 2010.

1

Miten virkistävää onkaan lukea Wivi Lönnin (1872–1966) ja Hanna Parviaisen (1874–1938) ystävyydestä ja heidän yhteisistä matkoistaan Euroopan kylpylöihin. Sata vuotta sitten naisten välinen ystävyys ja yhteinen elämäntaival käsitettiin miten käsitettiin, suuremmin asiaa paisuttelematta ja sen nyansseja ymmärtämättä. Toki kuuluisa, Tampereen maisemaan vahvasti vaikuttanut arkkitehti ja Säynätsalon tehdasyhteisön kehittänyt kauppaneuvos olivat keskivertoa itsenäisempiä naisia, joita kukaan ei muutenkaan määräillyt.

Kirjassa Wivi ja Hanna (Atena, 2021) Kristiina Markkanen ja Leena Virtanen jakavat naisten yhteisen elämäntaipaleen karkeasti kolmeen osaan: itsenäisen uran luomiseen, 1920-luvun vauhdikkaaseen, matkustelun täyteiseen ”Thelma ja Louise” -vaiheeseen sekä sitten 1930-luvun mukanaan tuoman lama-ajan piinaan, joka kaikkine stresseineen ei voinut olla vaikuttamatta Hannan terveydentilaan. Wivi eli vielä 28 vuotta ystävänsä poismenon jälkeen.

Lukulistalle seuraavaksi asettuukin sitten samojen henkilöiden pohjalta syntynyt romaani, Pirkko Soinisen Valosta rakentuvat huoneet (Bazar, 2021).

2

Marzi Nyman on pätevä kitaristi, jonka soittoa on kuultu ehkä jopa hieman liikaakin kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Omalla kohdallani kunnioitus tätä muusikkoa kohtaan on kasvanut syksyn Elämäni biisi -ohjelmien myötä, ja fanihetkeksi tilanne äityi itsenäisyyspäivänä, jolloin oli vuorossa esiintyminen yhdessä Jonna Tervomaan kanssa.

Yhtä en saa on edelleenkin biisien timanttia, Tervomaan tulkinta oudossa studion ja ruokaravintolan hybridissä silkkaa kultaa, mutta erityisesti korvat jäivät kiinni siihen, kuinka huikeat nyanssit ja paisuttelut Marzi Nyman löysi tähän vetoon.

Hieman laimean itsenäisyyspäivän 2021 kohokohdan voi kuka tahansa päivänsä piristykseksi käydä tarkistamassa Yle Areenasta.

3

Koska viimeksi vierailit Turun linnassa? Nyt olisi hyvä hetki: matalalta kuultavat, kaamoksen kelmeät auringonsäteet ja keskiaikaisen linnan muurit sointuvat yhteen täydellisesti. Seikkailu vankityrmien, nunnakappeleiden, mahtavien ruokasalien ja rouvainkammareiden läpi on samalla satojen vuosien mittainen aikamatka. Rakennuskompleksin kehitysvaiheet voi opetella myös taidokkaiden pienoismallien kautta kierroksen loppupäässä. Lauantaisin linnassa voi törmätä myös hauskoihin kutojanunniin, jotka esittelevät muinaisia neulonta- ja punontatekniikoita.

Turun linnan kutojanunnat. Kuva: Tiina Nyrhinen

Erikoisnäyttelynä toukokuun loppuun asti on Vanitas, katsaus kaiken katoavaisuuteen ja kuoleman läsnäoloon taiteessa, mutta teema laajenee kertomaan myös arjen suloisista turhakkeista, kauneudenhoidon trendeistä, kureliivein kiristettyjen vyötäröitten, tyllein paisutettujen helmojen ja nyplättyjen pitsien maailmasta.

Materiaali ulottuu hieman harppoen 1950-luvulle asti. Mukana on myös hyvin kiinnostava katsaus hautajaiskulttuurin muutoksiin. Historiallisen esineistön ja puvuston rinnalla kulkevat tekstit, joita ovat laatineet runoilijat Juhani Brander, Susinukke Kosola, Hanna Storm, Sinikka Svärd ja Jouni Teittinen. 

Erityismaininta kuuluu Turun kaupungin kokoelmista lainassa oleville videoteoksille, Annika Dahlstenin animaatiolle Yöperhonen ja Saara Ekströmin teokselle Nature Morte, jotka vahvistavat näyttelyn teemaa kuten punaviini pääkalloon pesää tekevän perhosen siipiä.

4

Elävän taiteilijan retrospektiivejä ei koota aivan joka päivä, ja kun taiteilijamäärä kasvaa maassamme koko ajan eksponentiaalisesti, lupausta historiallisesta katsauksesta ei voi läheskään kaikille taiteilijoille luvata.

Tampereelta Helsinkiin kotoutunut taidemaalari Petri Ala-Maunus on kuitenkin tällaisen katsauksen saanut ja ansainnut. Salon taidemuseossa tervetuloteoksena toimiva There is a Place in Heaven for Me and My Kind 2 reilun kymmenen vuoden takaa on surrealistinen trippi, jossa taiteilija itse kokee kaikki paratiisin ilot. Monien paratiisinkaltaisten näkymien alkukuvana onkin toiminut Vartiotorni-lehden estetiikka.

Näyttely nimeltä La-La Land on yhdistelmä romanttista, monumentaalista mittakaavaa ja yhden karvan siveltimellä hiottuja yksityiskohtia. Myöhemmistä maalauksistaan Ala-Maunus on poistanut ihmisen ja rakennukset antaakseen tilaa villille luonnolle.

Etelä-Pohjanmaalla syntynyt Ala-Maunus on erityisen kiinnostunut planeettamme ääriolosuhteista, jyrkkien alppimaisten vuorenrinteiden rytmistä, tulivuorenpurkauksista ja myrskyisän meren aallokosta. Paratiisin täydellisyyteen ilmestyy toki myös pieniä virheitä ja valumia, ja viimeisimmät pikku maalaukset ovat kuin kehyksistään repäistyjä, osin poltettuja tai muutoin vaan tuhoutuneita reliikkejä menneestä maailmasta.

Jos et ehdi Saloon ennen 9. tammikuuta, näyttely siirtyy Jyväskylän taidemuseoon 12.1.–15.5.2022.

5

Vieraantuminen valtauskonnoista saa monet kääntymään kohti mystiikkaa ja magiikkaa. Tantriset harjoitukset, shamanismi ja luonnonpakanuus kiehtoo monia, ja erilaisten rituaalisten käytäntöjen opastajaksi ja tiedon tarjoajaksi löytyy nyt Meri Mort -niminen kirjoittaja ja teos Varjojen voima (Like, 2021).

Meri Mort kulkee yliluonnollisen maastossa ilman, että lipsahtaisi liikaa kuoleman ja synkkyyden puolelle: magia on hänelle sekoitus mysteeriä, mystiikkaa ja mielikuvitusta, eräänlaista taiteellista tulkintaa kaikille yhteisistä asioista.

Mort kirjoittaa sujuvasti, ja vaikka en innostu mukaan hänen loitsu- ja rituaaliharjoituksiinsa, on silti viihdyttävää lukea länsimaisen naiseuden kapeaa roolia avartavat tarinat seitsemästä feminiinisestä arkkityypistä Rakastaja, Neito, Soturi, Äiti, Kuningatar, Mystikko ja Akka/Viisas nainen. Heitä edustavat seksuaalinen Lilith, kevään neito Persefone, irlantilainen soturinoita Morrigán, hindulainen alkuäiti Kali, muinaiskreikkalainen Hekate, latinalaisamerikkalainen susinainen La Loba ja baltialainen mahtinoita Baba Yaga.

Tiina Nyrhinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua