Parasta juuri nyt (11.2.2021): Tindersticks, Alfa Antikva, Tauon paikkoja ja juhlan hetkiä, Maailmanloppua odotellessa, Vuoden luontokuvat

11.02.2021
tindersticks

Tindersticks-laulaja Stuart A. Staples. Kuva: Julien Bourgeois

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Antti Lähde on myötäelänyt antikvariaattiunelmaa, haaveillut kahvitauoista ja kuunnellut veteraanibändin puksutusta.

1

Alkuvuoden ilahduttavin some-sisältö on tullut Turusta. Sarjakuvataiteilijana, muusikkona ja dj:nä tunnettu Tomi Tuominen päätti toteuttaa unelmansa. Hän jätti päivätyönsä graafisena suunnittelijana, osti Yliopistonkadulla sijaitsevan Alfa Antikvan ja päätti tehdä vuonna 1983 perustetusta antikvariaatista ”maailman parhaan divarin”.

Viime viikkoina Tuominen on raportoinut projektin etenemisestä säännöllisesti Alfa Antikvan Facebook-sivuille. Toisinaan kuvista löytää c-kasettien, vinyylilevyjen ja taivaisiin kohoavien kirja- ja sarjakuvapinojen lomasta hänen koiransa, jonka ulkonäköä ei voi sanoin kuvailla.

Uuden Alfa Antikvan avajaisia vietettiin maanantaina 8.2.2021: ”Ikkunoista tulvii sisään päivänvaloa ja käytävillä mahtuu kävelemään”, päivityksessä luvataan.

Näin ei ollut, kun viimeksi vierailin vuonna 1983 perustetussa klassikkoantikvariaatissa (ja köyhdytin itseni löydettyäni pölyisen pahvilaatikollisen 4AD-levy-yhtiön cd-julkaisuja). Kampetta on yhä hitokseen, mutta ilmeisesti noin 400 muuttolaatikollista on löytänyt turvapaikan divarin varastosta.

2

Tauon paikkoja ja juhlan hetkiä on yksi lumoavimmista historiallisista valokuvanäyttelyistä, joita olen hetkeen nähnyt. Tampereen Työväenmuseo Werstaan Mestari-saliin ripustettu näyttely koostuu valokuvista, joissa työläiset eivät tee töitä (porvarin harmiksi). Sen sijaan he nököttävät kahvihuoneissaan, taukotuvissaan ja työmaaparakeissaan, muki kädessä ja leipä toisessa, pöydän ääressä nyhjöttäen tai toistensa seurasta nauttien.

Vanhimmat otoksista ovat 1800-luvun puolelta, muutkin kahta lukuun ottamatta mustavalkoisia. Sumppitaukojen lisäksi päästään kurkistamaan pikkujouluihin, harjannostajaisiin, virkistyspäiviin, korttirinkeihin ja muihin työyhteisöjen sekalaisiin erikoistilanteisiin.

Hotelli Seurahuoneen kokin tupakkatauko, rakennustyöntekijöiden shakkihetki, Mäntyluodon Telakan lounasolut, Suomen Trikoon kesäpäivä Viikinsaaressa, maisteri Hakalan kuolemanvakavat syntymäpäiväkukat, Voiman pikkujoulujen hupiorkesteri Marius – ikimuistoisia kuvia on liikaa mainittavaksi. Koronan etätyöhön totuttama konttorirotta katsoo kuvia epämääräisen kaihon vallassa.

Marita Viinamäen käsikirjoittama näyttely jatkuu Werstaassa 29.8.2021 asti. Kuvat on koottu pääosin Työväenmuseo Werstaan, Kansan Arkiston ja Työväen Arkiston kokoelmista.

IMG 3821

”Kahvi virkistää”, tiedetään OTK:n Tampereen tulitikkutehtaan taukotuvassakin.

3

Luontokuvia katsellaan nykyään enemmän kuin koskaan. Kuvasto on tosin usein toisenlaista Yrjö Kokon, Eero Murtomäen tai Hannu Hautalan klassisimmissa otoksissa. Uljaiden laulujoutsenien, pökkelöpesijöiden ja auringonlaskua vasten siipensä levittävien kotkien sijaan katselemme mieluummin kuvia ja videoita nukkuvista vompateista, Vladimir Putinin näköisistä koirista tai sälekaihtimiin sotkeutuneista lemmikkieläimistä.

Vuoden luontokuvat 2020 -kilpailussa palkittuihin ja kunniamaininnan saaneisiin otoksiin pääsee perehtymään Tampereen Vapriikin vaihtuville näyttelyille varatussa Galleriassa. Yli 15 000 kilpailuun lähetetystä kuvasta mukaan on näyttelyyn raakattu vain 36, mikä takaa tason pysymisen korkeana; kaikki kuvat ovat vähintään hyviä, suurin osa vielä parempia.

Vuoden luontokuvaksi valitun Petri Pietiläisen Rakentajan (pystykuva pesää rakentavasta haarapääskystä) rinnalle omiksi suosikeikseni nousevat ainakin Lassi Kujalan humoristinen Ohilento, Hannu Ahosen mittakaavallaan aivot nyrjäyttävä Ulpukan juuristo ja Mikko Suonion Suunta hukassa, otos ahventen liikenneruuhkasta.

Vuoden luontokuvat 2020 Vapriikissa 4.4.2021 asti.

A.KASVIT JA SIENET.Ulpukan juuristo.Hannu Ahonen

Hannu Ahonen: Ulpukan juuristo

4

Ylöjärveläisen hardcorepunkyhtyeen Abduktion tarina päättyi joulukuussa 2011 surullisimmalla mahdollisella tavalla: kitaristi Jukka ”Zuge” Laajakallion (1982–2011) itsemurhaan. Bändi soitti vielä yksittäisen jäähyväiskonsertin Tampereen Klubilla mutta laittoi sen jälkeen pillit pussiin.

Viisi vuotta Laajakallion kuoleman jälkeen Abduktio kuitenkin palasi yhteen viimeistelläkseen kourallisen kesken jääneitä kappaleita. Syntyi neljän biisin EP-levy Jotain palaa, joka ilmestyi Combat Rock Industryn kautta joulukuussa 2017. Levyn julkaisua juhlistettiin yhdellä yllätyskeikalla, jonka jälkeen Abduktio sai jäädä lopullisesti rauhaan.

Sami Lindforsin, Vilma-Lotta Lehtisen ja Saara Tuomisen YouTubessa julkaistu dokumenttielokuva Maailmanloppua odotellessa (2021) kertoo lämminhenkisesti ja konstailemattomasti Soppeenharjun yläasteelta yhteisen taipaleensa aloittaneiden kaverusten tarinan. Tarina on tuttu, onhan kaikkien bändien tarina enemmän tai vähemmän sama. Päätettiin soittaa punkia, koska ei oikein osattu soittaa. Syntyi lauluja ja lauluntekstejä, koska mitään muutakaan keinoa ilmaista itseään ei oikein ollut. Soundi kehui ja päästiin ulkomaillekin.

Mutta mitä tehdä siinä vaiheessa, kun kaveri siinä vieressä sairastuu masennukseen? Miten voi auttaa, vai voiko ylipäätään? Se ei ole helppo kysymys, ei parikymppiselle jurolle hämäläispunkkarille, ei muillekaan.

Katso dokumentti täältä. Kulttuuritoimitukseen Maailmanloppua odotellessa -elokuvasta kirjoitti perusteellisemmin Aleksi Leskinen. Lue juttu täältä

5

Tindersticks täyttää tänä vuonna hätkähdyttävät 30 vuotta. Nottinghamilaisyhtye juhlistaa pyöreitä julkaisemalla reilun viikon päästä kolmannentoista studioalbuminsa, Distractionsin (City Slang, 19.2.2021).

Olen kuunnellut levyn ennakkokappaletta syvän hämmennyksen vallassa. Ainakaan kovin nopeasti en keksi toista yhtyettä tai artistia, joka olisi julkaissut uransa kenties tuoreimman ja ajanmukaisimman albumin yhtä kypsässä iässä.

Sisäänpäinkääntyneen Distractionsin on helppo tulkita olevan eräänlainen ”korona-albumi”. Orkestraalisen kamaripopin sijaan levyllä kuullaan minimalistisempaa ja abstraktimpaa ilmaisua, jossa on vaikutteita niin Young Marble Giantsin postpunkista kuin Portisheadin tukahtuneisuudesta.

Parhaiten levyn tunnelmaan johdattaa sen avauskappale, singlenäkin julkaistu Man Alone (Can’t Stop the Fadin’). Se puksuttaa menemään yli 11 minuuttia, kauemmin kuin yksikään toinen Tindersticks-kappale.

Antti Lähde

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua