Kuva: Petri Hänninen

1

Tiesittekö, että Suomessakin tehdään nykyisin vakavasti otettavaa supersankarisarjakuvaa? Pikkusormi pystyssä hifistelevät taidesarjakuvan ystävät saattavat – ja saavat – olla kanssani eri mieltä, mutta minusta se on hieno juttu!

Jouko Ruokosenmäki on toimittanut satoja ellei tuhansia supersankarisarjakuvia, ja nyt hän piirtää ja kirjoittaa omaa Voimat-supersankarisarjaansa, jonka ensimmäinen osa on saanut otsikokseen Kultaiset pellot (Story House Egmont, 2024).

Tarina on eräällä tavalla ”Ryhmä-X Suomessa”. Joukko nuoria on saanut supervoimat rippileirillä, ja myöhemmin elämässä voimista on ollut heille enimmäkseen harmia. Teoksessa on erityisen hienosti sykkivä rytmi, joka pakottaa lukijan ahmimaan teoksen ennätysajassa.

Lue Jouko Ruokosenmäen haastattelu vuodelta 2021 täältä.

2

Lempääläisen käsikirjoittajan ja kirjailijan Hannu Kesolan Neon Spandx (Ilmein Entertainment, 2024) on perinteisempää supersankarisarjakuvaa. Teinipoika saa yllättäen supervoimat, ja rajojaan koetellessaan hän tulee ärsyttäneeksi aidosti vaarallisia superroistoja. Yksityiselämässään ujo pojanalku ei saa tunnustettua ihastustaan tutulle tytölle.

Hämähäkkimiehen ohella Neon Spandx tuo jollain tavalla mieleen Mark Millarin ja John Romita Jr:n Kick Ass -sarjakuvan, joka sekä parodioi että varioi supersankarigenreä.

3

Hans Nissenin Kastemadon ilo ja muita harmeja (Hans Nissen, 2023) koostuu eri lehtien tekstiviestipalstojen viesteistä ja Perussuomalaisten vaaliehdokkaiden kuvien pohjalta piirretyistä kuvituksista. Yhdistelmä on sekä pirullisen hauska, että osuva kuva (perus)suomalaisuudesta.

Anekdoottina voin kertoa että, olin juuri saanut Nisseniltä viestinä Kastemadon ilo -kirjan kuvituskuvan naisesta, joka purnaa siitä, että ystävät toivat hänelle merkkipäivänä pelkkiä markettikukkia, kun näin Kimmo Sasin Lidlin kukkaosastolla valitsemassa kukkaa. Jouduin pidättelemään itseäni, etten kävisi näyttämässä kuvaa hänelle.

4

Miila Westinin Myyttiset: Loputon talvi (S&S, 2023) on harvinaista herkkua Suomen markkinoilla. Se on nimittäin lastensarjakuva.

Loputon talvi on fantasiaseikkailusarjan avausteos, jossa seikkaillaan Pohjolan alueen myyttisten olentojen ja paikkojen keskellä. Teoksessa tavataan muun muassa Sämpsä Pellervoinen, Louhi sekä Tapio. Sarjan toinen osa Vaarallinen uni ilmestyy aivan näillä näppylöillä.

5

Ville Hännisen (ei sukua) kirjoittama ja kokoama Sarjakuvan paikka – Nykysarjakuva suomalaisen taiteen kentällä (Kutikuti, 2024) on selvitys kotimaisen sarjakuvan ja sarjakuvantekijöiden tämänhetkisestä tilasta.

Tekijöiden vuosikymmeniä samanlaisena jatkuneen peruskitinän alta on löydettävissä positiivinen tulevaisuudenusko, ja omasta mielestäni melkeinpä naiivi näkemys siitä, että sarjakuvalla on tulevaisuus nykyisenkaltaisena taidemuotona.

Ilan Manouachin provokatiivinen tekoälyessee piikitteleekin niitä, jotka tuntuvat uskovan, että tekoälytaide on ohimenevä muoti-ilmiö, joka pyyhkäistään pian pois kunhan sitä jaksaa tarpeeksi vastustaa.

Omassa esseessään Tommi Musturi pohtii mielenkiintoisesti taiteilijan itsetuntoa, ja Aarnoud Rommens on koonnut erilaisia esimerkkejä oudoista julkaisuista, kuten Christopher Forgues’n kassakuittipaperille painetuista sarjakuvista.

Petri Hänninen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua