Kyllä, herra ministeri on taattua BBC-laatua. Kuva: Ruutu

1

Laura Kielon äskettäin julkaistu levy Lara (Kielo Records, 2026) ilahduttaa. Levyllä on folkinsekaista poppia välillä enemmän, välillä vähemmän rosoisilla soundeilla, upeita tunnelmia ja kiinnostavia kappaleita.

Jo levyn aloituskappale Siperia tekee vahvan vaikutuksen. Laura Kielo -nimellä Laura Vuorjoki-Elo julkaisi juuri esikoislevynsä, mutta artistina hänellä on kilometrejä lasissa jo pajlon. Vuorjoki-Elo on tehnyt monipuolisesti kansanmusiikkia, kirkkomusiikkia ja jazzia jo vuosien ajan.

Vuorjoki-Elo on asunut myös Venäjällä esimerkiksi Petroskoissa ja Pietarissa. Suru menetetystä idästä kuuluu hänen musiikistaan vähän samaan tapaan kuin se kuuluu Timoi Munnen viiime vuonna ensi-iltansa saaneesta Pahat ajat – voi venäjän kevät! -monologista (lue arvio) tai vaikka suuren osan aikuisiästään Venäjällä asuneen Ylen Moskovan-kirjeenvaihtajan Erkka Mikkosen pian ilmestyvästä kirjasta Homona Putinin Venäjällä (WSOY, 2026).

Vuonna 2024 kuvailin Laura Kielon keikkaa: ”Välillä Kielo loi omin päin Kerubin saliin melkein stadionluokan tunnelmia ja piti kaiken silti hyvin intiiminä.” Samaa on löydettävissä levyltäkin.

* *

2

Hannu Juusolan alkujaan vuonna 2005 ilmestynyt teos Israelin historia (Gaudeamus) julkaistiin viime vuonna uudestaan laajennettuna ja päivitettynä. Kirja on aivan erinomainen teos, joka on kirjoitettu riittävän viileällä tutkijan otteella. Se tarjoaa hyvän, kiihkottoman katsauksen pitkään ja sotkuiseen konfliktiin sekä Israelin valtion erityispiirteisiin. Tässä ajassa kirja tuntuu tärkeältä.

Lue Risto Ojasen arvio teoksesta täältä.

3

Joensuun seudulla nousseen nuorten punk-skenen kärkinimiin tällä hetkellä lukeutuva kontiolahtelainen Niskaperseote julkaisi äskettäin samannimisen EP:n. Esimerkiksi Spotfifysta se joidenkin teknisten tai byrokraattisten hankaluuksien vuoksi löytyy vasta 16. helmikuuta, mutta ainakin Bandcampissa se on jo kuunneltavissa.

EP on soundeiltaan rosoista ja hiukan tuhnuista sekä kerrassaan uskottavaa punk-räimettä. Kappaleet kuten Pahoinvointivaltio, Leikkaukset, Kapinaa ja Ydinsota antavat viitettä siitä, millä linjalla mennään. Harva asia on viime aikoina yhtä paljon ilahduttanut kuin se, että nuoret tekevät Joensuussa tekevät tällaista.

* *

4

Hiljattain järjestetty sanomalehti Itäsuomalaisen Rajaseminaari Joensuussa (5.2.2026) oli varsin poikkeuksellinen tilaisuus. Siellä kyettiin keskustelemaan rakentavasti ja ymmärrykseen pyrkien monelle hyvin vaikeasta, kipeästäkin asiasta.

Suljettu itäraja on vaikuttanut monella tavalla itäsuomalaisten elämään ja erityisesti niiden, joiden perheet ovat ylirajaisia. On melko työlästä lähteä tapaamaan omaistaan vaikkapa Sortavalaan, jos joutuu menemään joko Storskogin, Narvan tai Istanbulin kautta. Toisaalta kuultiin perusteltuja argumentteja rajan pitämiseksi edelleen kiinni. Niitäkään ei ole liiemmin kuultu vaan on lähinnä vain toisteltu sen välttämättömyyttä itsestäänselvyytenä.

Paikalla oli rajan tiukkaa kiinni pitämistä intohimoisesti puoltavia, Aleksanterinliiton väkeä ja muita rajan avaamista vaativia sekä monia jossain siltä välitä olevia. Janne ”Rysky” Riiheläisen tapa fasilitoida keskustelua oli esimerkillinen.

5

Vuosina 1980–1988 BBC:llä pyörineet ja Suomessakin esitetyt Kyllä, herra ministeri ja sitä seurannut Kyllä, herra pääministeri ilahduttavat edelleen. Sarjojen ote on yllättävänkin edistyksellinen eikä aika niitä muutenkaan ole kaltoin kohdellut. Lähtökohtana sarjoissa on, että hallinto on ikuinen, suojelee itseään kaikilta muutoksilta eikä sen intresseissä ole edistää asioita, jotta se ei vahingossa tekisi itseään tarpeettomaksi. Tästä revitty huumori on oivaltavaa ja hulvattomaan hauskaa kuivakkaalla, brittiläisellä tavalla.

Sarjat tulivat äskettäin helposti ulottuville, kun Ruutu+-tilaukseen sisältyy myös Britbox-palvelun valikoima.

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua