Circle ja Piste Porin taidemuseossa. Kuva: Tiina Nyrhinen

1

Salon taidemuseon kesään kuuluu turkulaisen Erika Adamssonin tuotannon retrospektiivinen katsaus. Taiteilijan ominta tekniikkaa ovat liukkaalle pinnalle, kuten alumiinille tai akryylille, nopeasti maalatut öljymaalaukset. Teosten tunnelmassa on jotain ikuista ja samalla maalaustekniikan keveyden ja valovoimaisuuden vuoksi voimakkaasti nykyajan maalaustaiteeseen kiinnittyvää.

Nostalgia ulottuu henkilökohtaisista kokemuksista yleisiin, vanhojen interiöörien, kuten Turun Ett Hemin, miljöön tallentamisesta päivänpolttaviin aiheisiin. Adamsson sijoittaa kuviinsa naisia, ja yhtäkkiä havaitsee, mitä vanhoista interiöörimaalauksista ikään kuin puuttuu. Naisen työn, tyylitajun ja palvelun läsnäolo.

Paikan henki – Genius loci, Erika Adamssonin taidetta Salon taidemuseossa 31.8.2025 asti.

Erika Adamssonin interiööreissä maalausote on yhtä aikaa kulttuuritietoista, herkkää, voimakasta sekä valon käsittelyssä huimaavaa. Salon taidemuseon kesänäyttely on napakymppi.

2

Kerran kesässä ihmisen sopii osua Somerolle, paikkaan, josta ovat lähtöisin Badding, Unto Mononen, M. A. Numminen ja Toivo Kärki. Tanssilavoja on joka tienhaarassa, mutta tärkein nähtävyys on Suomessa harvinainen perhonen, pikkuapollo, joka asustaa Häntälännotko-nimisessä paikassa. Lyhyt matka kylätalolta polkua pitkin ei vielä paljasta paikan ainutlaatuisia näkymiä alas Rekijokilaakson, ne on koettava itse paikalla.

Emme tavanneet perhosta, mutta ilman sitäkin tuo kukkiva, pörisevä, eri syvyisten vihreiden sävyjen virittämä paikka jätti sydämeeni ikuisen jäljen. Suomessa ei ole monta samankaltaista notkomuodostelmaa, ja näin hyvin saavutettavasta Natura-alueesta kannattaa käydä nauttimassa aina, kun sellainen kohdalle sattuu.

Häntälännotkossa alkaa väkisin hyräillä Kate Bushin Wuthering Heights – kappaletta.

3

Somerolta lähdetään vanhaa Turuntietä kohti Pyöliä ja Someron Kivimeijeriä. Kymmenisen kilometriä länsilounaaseen, ja kotoisasti mutkittelevan vanhan härkätien varrella on yhtäkkiä taidekeskus, jonka näyttelyn on koonnut suomalaisen taidemaailman vanha kettu, Antero Kare.

Kare on kutsunut kesänäyttelyyn Vesa-Pekka Rannikon surrealistisine väriveistoksineen, Kari Cavénin ja hänen ikuisesti kekseliäät kierrätysteoksensa, maisemamaalari Tuomo Saalin ja ekspressiivisen väritaiteilijan Raili Tangin. Erik Uddströmin valokuvat luovat pieniin huoneisiin erikoisen luontosaarekkeen.

Entä kuraattori itse? Paljon erilaista veistoaihetta, suomalaisen biotaiteen ensiasteita, väriä ja muotoa mahtuu hänen maailmaansa, mutta sitten nurkassa kuhisee täysin maailman nykytaiteen näyttelyihin kelpoisen näköinen teos värikkäistä vieheistä ja metallikehikosta. Bravo.

Syvien juurten laakso -näyttely Someron Kivimeijerissä 17.8.2025 asti.

Antero Kareen monipuolisesta ja runsaasta tuotannosta voi löytää helmiä Someron kivinavetassa.

4

Seuraavana Hämeenlinna. Taideturistille on täällä joka kerta uutta ihmeteltävää. Hämeen linnaan tutustuvia suosittelen ostamaan lipun myös Vankilamuseoon. Hämeen linna toimi naisvankilana, ja tätä aikakautta esitellään linnassa valokuvin. Suomen ensimmäinen miesten sellivankila taas on aivan linnan vieressä. Vankilatoiminta päättyi vuonna 1993, ja museona se on toiminut vuodesta 1997.

Tunnelma vankilaan astuttaessa on hyvin autenttinen, sillä vastaanottokanslia on säilynyt täysin vanhassa asussaan mappeineen ja ohjetauluineen. Vankilamuseossa on runsaasti autenttista esineistöä ihmeteltäväksi. Muutamalla ääniteoksella ja videoilla on havainnollistettu vankien elämää, seinäkirjoitukset kertovat omaa karua kieltään vankien mielentilasta ja ahdistuksesta. Yksi selli on jätetty kaikkine postikortteineen suoraan vuoden 1993 asuunsa, kun viimeinen asukas on lähtenyt. 

Vankilamuseo tarjoaa kesäturistille rinnakkaismaailman karmivuuksia ja myös inhimillisiä tarinoita. Tämä huone säästettiin vuonna 1993, kun vankila lopetti toimintansa.

Hämeenlinnan taidemuseon uudella puolella on esillä maanmainio kokoelmanäyttely, jossa käydään aistillisuutta ja hekumallisuutta päin, säikäyttelyä unohtamatta. Parhaan audiovisuaalisen vaikutuksen tekee Marcus Copperin teos Tuonelan sorsat, jonka liikkeestä käynnistyvät, klonkuttavat linnut ja humoristisen kamala äänimaisema jäävät mieleen soimaan moneksi päiväksi.

5

Porin suunnalle päästyään on iloittava siitä, että Porin taidemuseo on vihdoin avautunut tulipalon jälkeisen remontin jälkeen. Laadukas lounasravintola on avautunut vanhalle kahvilan paikalle, Poriginal-galleria on aloittanut toimintansa itäsiivessä.

Suuren salin on vallannut porilaisen Circle-yhtyeen teos, jossa meditatiivinen musiikki yhdistyy 60-tahkoiseen pallomuotoon ja kaiuttimien kaltaisiin mustiin pilareihin. Tunnin mittainen mietiskely musiikin ja perusmuotojen äärellä ei koskaan voi olla turhaa.

Maire Gullichsenin kokoelman taso järisyttää joka kerta. Ellen Thesleffin Kuutamo (Venematka) vuodelta 1919.

Sivugallerioissa on esillä pieni, mutta erittäin maukas kooste Maire Gullichsenin kokoamasta taiteesta. Kokoelma hohtaa valitsijansa kirkasta näkemystä ja hyvää makua. Kokoelman Schjerfbeck on tekijänsä parhaimmistoa, ja sellaisetkin tekijät kuin Sulho Sipilä pääsevät uudelleen arvoonsa tässä kokonaisuudessa. Ellen Thesleffin Kuutamo (Venematka) vuodelta 1919 tiivistää tämän kesän järvielämykset visuaaliseen muotoon.

Circle-yhtyeen Piste Porin taidemuseossa 31.8. asti ja Maire Gullichsen ja modernismin käännekohdat 1.3.2026 asti.

Tiina Nyrhinen, teksti ja kuvat

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua