Siaminkrokotiili on äärimmäisen uhanalainen. Kuvat: Matti Kuusela

1

Katselen silmästä silmään maailman yhtä uhanalaisinta eläintä: siaminkrokotiili tarkkailee minua laiskanpulskeasti rehevässä lammessa viidakon laidalla Vientianen provinssissa, siis keskisessä Laosissa, Kaakkois-Aasian sydämessä.

Täällä sijaitsee maailman hienoin ja tärkein ihmisen ikinä perustama paikka – Villieläinten Suojelukeskus. Virallisesti sen nimi on Lao Conservation Trust for Wildlife eli LCTW. Se on perustettu vuonna 2015 ehkäisemään laitonta eläinkauppaa, hoitamaan vahingoittuneita villieläimiä ja vapauttamaan ne takaisin luontoon.

Luvut ovat vakuuttavat: 426 pelastettua ja 346 vapautettua villieläintä. Tällä hetkellä alueella asustelee 389 eläintä – krokotiileja, Aasian mustakarhuja, malaijikarhuja, kilpikonnia, apinoita, villisikoja, musankeja, sivettikissoja…

Ja rytökauriita. Niitä on maapallolla enää ehkä kaksi, molemmat täällä, ikävä kyllä kummatkin miespuolisia.

* *

No hyvä. Siaminkrokotiili on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Seuraava luokitus on sitten luonnosta hävinnyt. Niitä on maapallolla noin tuhat, niistä sata Laosissa. Ja täällä Suojelukeskuksessa 75.

Naaraita on 59, siis jälkeläisiäkin syntyy. Ne saatetaan luontoon eli sademetsään sen jälkeen, kun ovat saaneet kaikki 66 hammasta ja kasvaneet kolmen metrin mittaisiksi roikaleiksi. Ehkä kanta näin jopa elpyy.

Edelleen krokotiileja kuitenkin uhkaavat salametsästäjät ja eläinkauppiaat. Ikäväkseen pienellä Laosilla on viisi isoa naapuria: Kiina, Thaimaa, Vietnam, Kambodzha ja Myanmar. Siamin krokotiilien liha on erityisen makoisaa ja nahka erittäin kysyttyä – siitä tehdään laukkuja, kenkiä, vaatteita. LCTW onkin luonut puhelinnumeron, johon jokainen epäilyttävää eläinkauppaa nähnyt voi soittaa ja tehdä ilmiannon.

Se on 1601, jos satutte täälläpäin liikkumaan.

Suojelualueella käy paljon vieraita, myös koululaisia. Arvaan, ettei yksikään heistä lempeän krokotiilin nähtyään halua syödä sen lihaa eikä vetää jalkaansa sen nahasta tehtyjä kenkiä.

Jos sinulla sattuu olemaan krokotiilinahkaiset bootsit, vyö, laukku tai lompakko, toivon, että tunnet nyt krokotiilin hampaat sielussasi… kaikki 66.

Norsu on Laosin kansalliseläin. Tässä se on rakennettu salametsästäjiltä takavarikoiduista aseista.

* *

Suojelukeskuksessa on myös moderni eläinsairaala, jossa jokainen sinne tuotu eläin tutkitaan tarkkaan. Näin saadaan nopeasti tietoa mahdollisesta rapies-epidemiasta ja muista taudeista. Siitä huolimatta Laosin kommunistihallinto ei tue Suojelukeskusta mitenkään, vaan yrittää vaikeuttaa sen toimintaa.

Se on siis samoilla linjoilla Suomen hallituksen kanssa: ei riitä, että kettuja ja minkkejä kidutetaan pitämällä niitä häkeissä. Myös karhuja, susia ja ilveksiä pitää ajaa koirien ja pyssyjen avulla pelkoon ja pakokauhuun, sitten tappaa, nylkeä, ripustaa talja metsästysmajan seinälle ja nostella peijaisissa maljoja kristitylle maatalousministerille, jolle metsästämisen eettisesti merkittävin saalis on henkilökohtainen äänisaalis.

2

Alussa ajatus pyöräilystä 850 000 asukkaan Vientianessa tuntuu mahdottomalta – miten ikinä uskallan polkaista pyörällä skootterien ja autojen sekamelskaan?

Pääkaupungin asukkaat itse eivät polkupyörää juurikaan käytä. Se on surullista. Polkupyörä voisi pelastaa tämän kaupungin. Olen käynyt Vientianessa seitsemän vuoden ajan ja autoistuminen on kasvanut järjettömäksi: niitä on liikaa ja ne ovat liian isoja, jokaisella itseään yli muiden kunnioittavalla pitää olla jo katumaasturi.

Täällä asuvalla pojallani on pinkki skootteri, mutta sillä en halua ajaa. Ei ole siis muuta vaihtoehtoa kuin polkupyörä.

Jo parin ensimmäisen haparoivan ja pelokkaan yrityksen jälkeen liikenteen rytmiin tottuu. Polkupyörä on täälläkin äärettömän ketterä kulkupeli. Nopeasti oppii pujottelemaan jonoissa seisovien autojen ohitse ja kiilaamaan liikennevaloissa eturiviin skootterien kanssa.

Ja yllätys: kun valo vaihtuu, fillari lähtee liikkeelle nopeammin kuin skootteri!

Polkupyörä on äärimmäisen harvinainen näky Vientianessa.

* *

Paljon pyöräilyä auttaa se, että täällä polkupyörällä liikkuvaa kummajaista kunnioitetaan: tilaa annetaan, päälle ei ajeta. Ja toisin kuin Suomessa, täällä ei soiteta torvea eikä näytetä keskisormea, jos jossain kohtaa vähän mokaa.

Kun aamukahdeksalta katselen Vientianen liikenteen hullunmyllyä, en voi välttyä ajatukselta, että tämä hulluus on vain väliaikaista.

Jossain kohtaa ihmiskunnan on pakko kieltää yksityisautoilu. Ensimmäinen askel voisi olla, että ajokortin saisivat vain naiset.

Huomaa kunnioitettava sähkölankaviritelmä pyöräilijän yläpuolella.

3

No hyvä. Lähden pyöräilemään umpimähkään, ensin halki Vientianen vilkkaan kiinalaiskadun, sitten vasemmalle vähän rauhallisemman näköistä tietä.

Ehdin polkea mietteissäni kilometrin verran, kun näen vasemmalla jotain uskomatonta: iso punainen kyltti, jossa lukee kahdella kielellä ”Anfield Stadium in Laos”.

FC Liverpool. Täällä! Pakkohan siihen on pysähtyä. Taustalla hohtaa kirkkaan vihreänä jalkapallokenttä. Sinne johtavan tien yllä on komea portti, jossa lukee sivettikissan kokoisin kirjaimin ”You’ll Never Walk Alone”.

Olen enemmän syvänsinisen Evertonin miehiä (I’ll rather walk alone), mutta pakkohan tätä on kunnioittaa yhdellä yksinäisellä oluella – sellaisen saa 18 000 kipillä eli 71 sentillä stadionin hulppeasta baarista.

Katselen kaikessa rauhassa junnujen harjoituksia – tytöt ovat ällistyttävän taitavia pallon kanssa. Ja järkyttävän kova pomppu jokaisella pojalla.

Vähän tekisi mieli mennä maaliin venymään pariin huipputorjuntaan, mutta maltan mieleni enkä lähde nolaamaan itseäni. Aina kun näen jalkapallon, unohdan, etten seuraavaksi täytä 17 vaan 70 vuotta.

Reaktiot ovat ehkä rahtusen hidastuneet.

Vientianen esikaupungista löytyy FC Liverpoolin kotistadion.

* *

Jalkapallo on luonnollisesti Laosin suosituin urheilulaji. Mutta kun lähden etsimään netistä Laosin kautta aikojen suosituinta urheilijaa, olen kaataa olueni.

Ruudulle levähtää kuva Penttilänpuistosta Nokialta! Kuvassa juhlivat frisbeegolfin vuoden 2025 MM-hopeaa ja MM-kultaa ottaneet naiset Iida Lehtomäki ja Ohn Scoggins.

Eikä tässä vielä kaikki – kuvan on ottanut mestarivalokuvaaja Eino Ansio, hänkin nokialaisia.

Scoggins edustaa tätä nykyä Yhdysvaltoja, mutta hän syntyi vuonna 1981 Laosissa pienessä kylässä riisipellon kupeessa. Perhe oli köyhä ja Ohn muutti Vientianeen etsimään töitä – ja tapasi amerikkalaisen reppureissaajan Justin Scogginsin.

Pari rakastui, muutti vuonna 2009 Los Angelesiin. Justin esitteli jossain välissä Ohnille vähäisen harrastuksensa, frisbeegolfin.

Siitä alkoi polku, joka johti Ohnin Penttilänpuistoon Nokialle, miettikää sitä. Maailma on pieni ja ihmeellinen, Nokia vielä ihmeellisempi.

Liverpoolin tähdet ovat näkyvästi esillä Anfieldin stadionilla Vientianessa.

4

Laos on yksi maailman buddhalaisimmista maista, noin 65 prosenttia väestä haluaa valaistua kuin Siddhartha Gautama. Kristittyjä ja islamilaisia on vain pari prosenttia, loput ovat animisteja eli näkevät jumaluuden ja pyhyyden luonnossa. Jos olisi pakko valita joku uskonto, animismi olisi minun valintani.

Mitä pitempään olen buddhalaisia katsellut, sitä enemmän olen alkanut heistä pitää. Ei ole jumalaa pelastamassa ja tuomitsemassa, ei syntiä, ei kadotusta, ei helvetin piinaa, ei lähetyskäskyä. Ketään ei tarvitse käännyttää, vihata tai tappaa uskonnon takia.

Niin, buddhalaisuus on myös pasifistinen uskonto, ei ole painolastina Vanhaa testamenttia, maailman kirjoista julminta ja sotaisinta, sitaatteja, joilla voi perustella kansanmurhan ja kieltää naisten oikeudet itselle rakkaimman ammatin harjoittamiseen, olla pappi.

Buddhalaiset munkkinoviisit ovat tuttu näky Vientianen kaduilla. Samoin olutmainokset.

* *

Poikani Aapo asuu aivan buddhalaisen temppelin vieressä ja voin seurata läheltä munkkinoviisien päivittäisiä rutiineja. Ei mitään järjetöntä rukoilua, saarnaamista vaan ihan leppoisaa seurustelua ja mietiskelyä.

Toki aamulla kuudelta soitetaan kelloja niin lujaa, että naapurikin varmasti herää samoihin aikoihin kuin aurinko, kaiken elämän pyyteetön ylläpitäjä.

Nuorimmat kellojen soittajat ovat 13-vuotiaita. Lähes jokainen laosilainen mies viettää muutaman kuukauden temppelissä oppimassa elämän arvoja. Niitä ovat myötätunto, rakkaudellinen ystävyys, viisaus, rehellisyys, anteliaisuus ja väkivallattomuus.

Ei hassumpi ohjenuora hyvään elämään.

5

Viisi lasta leikkii tamarindipuun alla kotikylässään Luang Prabangin provinssissa pohjoisessa Laosissa.

Yksi lapsista äkkää puun vieressä petankkikuulan, heittää sen tohkeissaan kaverille, mutta kuula osuu puuhun.

Silloin räjähtää. Kaksi lasta kuolee, kolme vammautuu.

Se ei ollutkaan petankkikuula, vaan rypälepommin räjähtämätön tytärpommi – yksi niistä 270 miljoonasta, joita amerikkalaiset pommikoneet pudottivat Laosiin vuosina 1963–1974.

270 000 000 pommia, Suomea pienempään maahan?

Kyllä vain. Laosiin tehtiin yhdeksän vuoden aikana 580 000 erillistä pommitusta. Se tarkoittaa pommi-iskua joka kahdeksas minuutti sodan jokaisena yhdeksänä vuotena.

Laos ei ollut osallisena sodassa, mutta Yhdysvallat halusi ”turvata etunsa” Kaakkois-Aasiassa ja pudotti Laosiin enemmän pommeja kuin toisessa maailmansodassa yhteensä Saksaan ja Japaniin.

Pommeista 30 prosenttia jäi räjähtämättä, ja ne tappavat edelleen leikkiviä lapsia kaikkialla Laosissa. Pommien lisäksi viidakot ovat täynnä maamiinoja: joka kuukausi joku menettää henkensä tai jalkansa niihin astuessaan. Sodan jälkeen miinaan tai pommiin kuolleiden ja loukkaantuneiden määrä ylittää jo 20 000.

Tältä näyttää rypälepommi – se avautuu ennen maahan iskeytymistä ja sen sisällä olevat ”tytärpommit” leviävät kaikkialle ympäristöön.

* *

Tästä kaikesta kerrotaan Luang Prabangissa toimivassa UXO-keskuksessa. Ja siitä valtavasta työstä, jota yli tuhat ihmistä tekee joka päivä pommien ja miinojen raivaamiseksi maastosta ja joista – niitä on Mekongissa uskomattomat määrät.

Vuonna 2018 Laosissa sortui jättipato, ja tulvaveden mukana maalle ajautui tuhansia maamiinoja. Ja uskokaa tai älkää – tästä uutisoitiin jopa Suomen mediassa!

Ananaspommit ovat ihmisen pahuuden huippu.

* *

Entä jos suomalaiset kansanedustajat olisivat ennen äänestystä käyneet Luang Prabagin UXO-keskuksessa tutustumassa maamiinojen todellisuuteen?

Olen melko varma, että enemmistö ei olisikaan halunnut rakentaa miinakenttää Suomen rajaseudulle, sen verran vaikuttavia ovat keskuksen tarinat, kuvat ja tilastot.

Minua järkytti eniten amerikkalaisten kehittämä ananaksen näköiseksi muotoiltu sirpalepommi. Lapsi luulee löytäneensä herkun, ottaa sen käteensä ja…

Kylmää sieluun asti, kun tällaisessa paikassa kuulee rypälepommin kehittäneen ja käyttöön ottaneen kansakunnan aikovan seuraavaksi ”turvata etunsa” Etelä- ja Väli-Amerikassa.

Rypälepommin kieltosopimukseen on sitoutunut yhteensä 111 valtiota. Niiden joukossa eivät ole esimerkiksi Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Israel ja Suomi.

Katso videolta, miltä rypälepommi näyttää ja tuntuu lasten silmin.

Matti Kuusela, teksti ja kuvat

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua