Viikon tärkein henkilö – Saako uskonnosta ja Jeesuksesta enää puhua?

10.04.2020
20200409 155758 e1586511241678

Raamattua siteerataan ylintä johtoa myöten, mutta miksi uskonnoista keskustelu on luovutettu kirkon virkoja hoitaville ja herätysliikkeille? Anne Välinoro avaa Jeesus-esseessään omaa uskontunnustustaan.

Tämän viikon tärkein henkilö on Jeesus Nasaretilainen.

Hän on tärkeä paitsi almanakan, joululahjojen ja miljoonien Jeesus-taulujen ja -patsaiden kannalta, mielestäni myös ihmisenä.

* *

Vaikka Jeesukselle tuskin on niin kauheasti väliä, että Anne 58v täällä Pyynikillä hänestä yhteen verkkojulkaisuun kirjoittelee, niin itselleni on.

Toimittajanhan pitäisi ensinnäkin epäillä kaikkea. Ja toiseksi uskonnosta puhuminen on jotenkin epä-älyllistä ja kiellettyäkin, ainakin saunan lauteilla.

Eikä kukaan halua kantaa Päivi Räsäs -naamaria.

Mutta nyt ei olla saunassa. Kauppaankin mennessä kiinnitän vain suojamaskin.

On vain pääsiäinen erikoisena, maailman pysäyttäneenä keväänä 2020.

Ja siksipä koko koronan suomalla hiljaisuudella, tyhjän haudan mykistävällä oikeutuksella ja mirhantuojanaisten suulaudella aion tässä hetken pohtia maailmanhistoriaa mullistaneen radikaalin, lumoavan puhujan ja aatteen miehen merkitystä itselleni.

Nyt on siis hetki vaihtaa kanavaa, jos olet allerginen Jeesus-sanalle.

* *

En tiedä, oliko tämä mies nyt varsinaisesti unelmiensa työssä vai ihan vaan työtön, joka keplotteli itsensä perhettään passaavien naisten patojen ääreen ja sai näiltä kauniisti katsoen jalkapesut ja hiuksilla kuivatukset, mutta tosissaan hän ainakin oli kaikessa mitä teki.

Puusepän poika joutui ilmeisesti teininä höyläämään ja sahaamaankin muodon vuoksi, mutta luulen että höylä lensi nurkkaan aika pian. Hankala tämä Jeesukseksi kutsuttu oli siis alusta pitäen, olisi varmaan saanut tänä päivänä diagnoosinkin.

Ja sitten sekin, että alkaa yhtä äkkiä puhua isästään taivaassa. Ihan kuin olisi psykoosissa, kuulee ääniä, näkee harhoja ja kävelee vetten päällä.

Siinä elämässä on 33 vuoteen niin monta outoa juttua, että oh my God.

* *

Koko tämän ihmisen touhussa oli rikollinen maku.

Hänhän hakeutui huonoon seuraan, yhteiskunnan reunalla olijoiden joukkoon ja sanoi, että viimeiset tulevat ensimmäisiksi. Ja se että puolustaa naisia ja lapsia, prostituoituja, vammaisia ja sairaita, vanhuksia ja vähäjärkisiä, ei se pitemmän päälle voi olla yhteiskunnan perusta. Eihän sellainen tuota.

Ja vielä se juttu armosta. Sehän on suurin vääryys niille, jotka ovat ikänsä työtä tehneet ja oikein eläneet, veronsa maksaneet ja hyvää lähimmäiselleen jakaneet. Ettei sellaisella olisikaan enempää arvoa noin iäisyyden kannalta kuin paatuneen roiston havahtumisella ja katumisella. Että armo käy oikeudesta.

Mutta niin vain Jeesus vakuutti poukkoilevien keisarien vallan alla elävät kansalaiset. Yllättävän moni halusi yhtä äkkiä jotain muuta kuin rahaa.

Ja mitä tämä nuori hunsvotti, partasuu barbaariletti tarjosikaan kolikoiden sijaan?

Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Eihän sellainen voi tulla kysymykseen. Eikä varsinkaan se, että antaa paidan päältään ja kääntää toisenkin posken, kun joku lyö ja sylkee päälle. Tuollaiseltahan puuttuu täysin itsesuojeluvaisto.

* *

Ja sitäkin olen miettinyt, oliko Jeesuksella varsinaisesti ystäviä? Pystyikö hän normaaleihin sosiaalisiin suhteisiin?

Vihamiehiä löytyi hallitsijoista ja ihailijoita riitti opetuslapsiksi asti, mutta oliko ystävää, jonka kanssa jakaa ahdistus ja pelko? Tai ilot kalansaaliista ja kuolleen herättämisestä, äidin rakkaudesta ja erityisestä Maria Magdalenasta? Ei niistä juuri Raamattu kerro.

Jeesus oli kammottavan yksin erityisten ajatustensa kanssa. Psykoterapian sijaan tarjolla oli ääni taivaasta.

Sen kanssa taistelu olikin sitten jatkuvaa. Eikä tämä näkymätön isä-Jumala ollut mikään perhoja sitova papparainen, ei mikään joulupukki, valkoparta vanha ukki.

Tämä isä-oletettu oli omalakinen ja taipumaton etä-isä. Mahtoi älykkäälle nuorelle aikuiselle olla vaikeaa nöyrtyä itsevaltiaan päätöksiin, siihenkin, että kohta on kuoltava.

Eikä riittänyt, että tuomio pantiin täytäntöön ristille naulaten. Se risti piti vielä tuomitun itse kantaa Golgatalle kilometrin matka.

Vaikka Jeesus oli perusterve ja kävelylenkkien jälkeen melkoisessa kunnossa, oli ristin raahaaminen tulevaa kidutusmestausta pohtien kai sellaista kovempaa keskitysleiritasoa.

Ja sekään ei varmaan hirveästi lohduttanut, että palkinto kaikesta tästä olisi ihmisten, sen mylvivän, kiviä heittelevän kansanjoukon pelastaminen jonnekin, mistä kivun viedessä tajun ja hien muuttuessa vereksi ei ollut käsitystä.

* *

Niin että tällaiseen ihmiseen sijoitan ihan mielelläni. Saan nimittäin osinkoina ajatuksia.

Vaikken noin vaan usko, että Jumala loi maan, niin Jeesus oli ja on. Uskottava.

Ihmisen uskottavuus riippuu mielestäni ensisijaisesti siitä, kuinka paljon hän on valmis kantamaan vastuuta.

Tämä Jeesus otti vastuuta jopa siinä määrin, että otti kaikki ihmisten synnit piikkiinsä. Siitähän pääsiäinen kertoo. Niinpä saamme nyt hyvillä mielin syödä lammaspaistia ja mämmiä.

Mutta mitä ne synnit sitten ovat, jos ei oteta lukuun varkauksia, huorintekoja ja tappoja, joihin vähemmän arjessa ryhdytään?

Jeesus muistutteli vähän väliä, että ihmisellä on omatunto. Ja omatunnon huono seuralainen on välinpitämättömyys. Joku sanoi, että suurin synneistä on juuri välinpitämättömyys.

Että vaikka tietää, jättää toimimatta. Sen synnin tunnistan itsessäni usein.

* *

Melkein kaikki tämän miehen opetuspuheet kiertyvät omatunnon ympärille. Että mieti asioita pohjaan saakka. Älä sitä pientä kastikkeenroisketta toisen parrassa tuijota, kun itse olet täynnä kateutta ja vihaa.

Ja tässä kohtaa alkaa hirveä älämölö: ei saa syyllistää.

Saa, saa panna ajattelemaan. Saa olla tosissaan. Ei huojennuksen tarvitse olla vain pilavideoita Facebookissa.

Näkisin, että Jeesuksen elämä oli siksi niin ankara ja kohtuuton, että toisille elämä on juuri niin ankara ja kohtuuton. Elämällään hän tarjosi tavallaan sellaisen kaaren, jonka merkitystä ei voi olla pohtimatta.

Kärsimys kuuluu elämään, ennemmin tai myöhemmin. Mutta ennen kaikkea siihen kuuluu ilo ja toivo.

* *

Haluan uskoa, että Jeesus oli myös huumorimiehiä.

Yksi sarjakuvataiteilija Pertti Jarlan suurista oivalluksista jaksaa aina vaan naurattaa.

Muutama vuosi sitten hän piirsi Fingerporiin stripin, jossa luostariin poikennut Jeesus katselee ihmeissään seinällä olevia kymmeniä erilaisia Kristus-ikoneita ja kysyy munkilta: Voiko joku kertoa mikä näistä on peili?

Jokaisella olkoon Jeesuksensa. Monipuolinen kaveri sallii monta kuvaustapaa. Usein kuvaaja vielä upottaa muotokuvaan itseään.

Tästäkin tarinasta taisi tulla sellainen.

* *

Tästä pääset Golgatalle

VIDEO: Jeesus Nasaretilaisen kärsimystien Via Dolorosan päätepisteeseen Jerusalemin Golgatalle ja Jeesuksen haudalle pääset tämän videon kanssa.

Kävin Jerusalemissa reilu vuosi sitten. Muurien ympäröimä vanha kaupunki on jaettu neljään kaupunginosaan, kristillisen, juutalaisen, islamilaisen ja armenialaisen kulttuurin leimaamaan kortteliin.

Via Dolorosa, Jeesuksen viimeinen omin jaloin tehty matka ristin kanssa kulki oletettavasti nykyisen islamilaisen puolen läpi läheltä Leijonaporttia Pyhän Haudan kirkolle. Mutkittelevan kadun nimi on Via Dolorosa ja sillä on pituutta kilometrin verran.

Sen neljätoista etappia kertovat Jeesuksen vaiheista oikeudenkäynnistä ristille. Matkalle mahtuvat kohdat, joissa Jeesus kaatui ristin painon alla ja Simon Kyreneläinen häntä auttoi tai missä naiset itkien lohduttivat ristinkantajaa. Katu on basaareja täynnä oleva kauppakuja.

Viimeiset viisi etappia ovat Pyhän haudan kirkossa, ristinpystyttämisestä ristille naulitsemiseen, sieltä alas ottamiseen ja hautaamiseen.

Haudan sijainti herättää edelleen kysymyksiä. Onko se nykyisen Pyhän haudan kirkon kohdalla vai puutarhassa muurien ulkopuolella Damaskuksen portin lähellä? Monia satoja vuosia suljettuna ollut ja Jeesuksen haudaksi uskottu holvi kirkon sisällä avattiin vuonna 2016 poistamalla sitä peittävä marmoripaasi.

Hautaa tutkivat kreikkalaiset arkeologit vuoden verran.

Anne Välinoro, tekstit ja video