Kävin katsomassa Tympeät tytöt -näytelmän ja heti seuraavana päivänä laitoin viestin Kulttuuritoimitukseen. Oli hyvä esitys, ja halusin kirjoittaa arvion.

Arviosta tuli rajattu, omakohtainen, lopulta esseemäinen. Oikeastaan se ei siis pureudu pruduktion moniin, moniin osaajiin tai vaikkapa ohjauksen ansioihin.

* *

Näytelmä Tympeät tytöt – Luokkakipuja pohjautuu imatralaislähtöisen yhteiskuntakriitikko ja taiteilija Riina Tanskasen teoksiin Tympeät tytöt: Aikuistumisriittejä (Into, 2021) ja Tympeät tytöt: Luokkakipuja (Into, 2025).

Näytelmän aiheita ovat uuden talouden ja tyttöyden risteykset, ja esitys pohtii muun muassa sitä, miltä tuntuu syrjäseutujen tyttöys.

Kutsun kaverit mukaan Imatralle, jälkeenpäin istumme kaljalla Mansikkalassa.

Kaljalasin yli teen laskutoimituksen. Reilu puolet meistä on tullut tänne koulutuksen perässä: pari pääkaupunkiseudulta, jokunen Savosta, yksi Turusta…

Ei tule enää.

* *

Lokakuussa 2024 istun Imatralla työläppärin ääressä ja selaan uutisia. 

Iloitsen Teatteri Imatran ja Teatteri Vaientamattoman yhteistuotantona toteutettavasta Tanskasen näytelmästä. Samalla suren paikallisen taidekoulutuksen suunnalta edellisviikolla kuulemiani huhuja.

Huhut pitivät paikkansa, ja lopputuleman kiteyttää Edit-media vuoden 2024 katsauksessaan: ”Ensin siirrettiin perinteikäs taideopetus Imatralta Lappeenrantaan ja seuraavaksi se siirtyy Lappeenrannasta Lahteen. Ankean päätöksen myötä Itä-Suomi jää ilman taidekoulua.” 

Ankea päätös, kyllä, mutta niin vain elämä syrjäseudulla jatkuu. 

* *

Seuraavana kesänä, heinäkuussa 2024, Yle haastattelee Riina Tanskasta Imatralla. Entä jos syrjäseudut olisivat paikkoja, joissa tytötkin voivat kuvitella itselleen tulevaisuuden? 

Imatran-haastattelussaan Tanskanen miettii, kuinka kylät täällä ovat aikoinaan rakentuneet raskaan teollisuuden, miehisten alojen, ympärille. 

Miltä näyttää tulevaisuus?

Miksi tytöt muuttavat Itä-Suomesta pois? Tanskasen mukaan tätä kysymystä ei ole kysytty tarpeeksi.

Ratkaisuksi syrjäseutujen autioitumiseen Riina Tanskanen ehdottaa nuorten luomia omia alakulttuureja ja ilmiöitä.

* *

Esimerkki tällaisesta ilmiöstä on Tympeät tytöt – Luokkakipuja – tai ainakin olen itse myyty jo näytelmän ensimmäisen puoliajan jälkeen. Ja lämpiössä tuherran tarjolla oleviin palautelappuihin sekavia kiitossanoja ennen kuin kiiruhdan saliin, jatkamaan… ”Hieno! Hienot!!”

Karnevalistisia tyttökuvia yhteiskuntakritiikkiin yhdistelevä taideprojekti Tympeät tytöt vaikuttaa löytäneen paikkansa, ja matka jatkuu. 

Tanskasen alun perin huhtikuussa 2020 perustama Instagram-tili keräsi muutamassa kuukaudessa yli 10 000 seuraajaa.

Tampereella asuva Tanskanen on saanut Valtion tiedonjulkistamispalkinnon (2022) sekä Aamulehden Tulenkantaja-vientipalkinnon (2025). 

Hämeenlinnalainen nuorisoteatteri toteutti Tympeät tytöt: Aikuistumisriittejä -kirjan pohjalta oman näytelmäsovituksen jo vuonna 2023.

Nyt Teatteri Imatran ja Teatteri Vaientamattoman yhteistyönä toteutettu Tympeät tytöt – Luokkakipuja sai Imatralla ensin seitsemän lisänäytöstä, sitten vielä kolme lisää. 

Tampereen Wertsaalle tuotetut Tympeiden tyttöjen kaksi näytöstä myytiin loppuun. Esitys on lisäksi nähty jo Ruokolahdella sekä Joensuun Verso-festivaaleilla. 

Viimeinen esitys Imatralla on perjantaina 6. helmikuuta.

* *

Niin, tammikuussa 2026 olen siis matkalla Imatralle. Vihdoinkin. Joukkomme täyttää valtaosan Pikku Hiisi -näyttämön kakkosriviä.

Kulttuuritoimituksen Eli Harju kiteyttää arviossaan Tympeät tytöt – Luokkakipuja -sarjakuvateoksen näin: seitsemän esseemäistä sarjakuvatarinaa siitä, miten luokka, sukupuoli ja talous kietoutuvat toisiinsa.

Hyvä! Jos nimittäin Itä-Suomi jotakin kaipaa, niin Tympeiden tyttöjen kaltaisia kriittisiä avauksia ja idän omaäänisiä puheenvuoroja näivettymiskeskusteluun.

Nyt, kun esimerkiksi entisenlainen talous täällä yskii, mihin kannattaisi panostaa? 

Monipuolinen ajattelu ja uudet näkökulmat, tervetuloa!

Niin Riina Tanskasen Tympeät tytöt -näytelmä kuin elokuussa 2024 ensi-iltansa saanut imatralaisnuorten harrastamisesta kertova Pietu Wickströmin ohjaama dokumentti Tekemistä avaavat näkymää syrjäseutujen nuorten monipuolisiin ja persoonallisiin ajatuksiin, näkyihinkin.

Jos talousmetsä, rakennemuutos ja tehtaan varjot ovat se eteläkarjalainen reunan ihmisen sielunmaisema, niin millainen vaihtoehto siihen mukautuminen enää edes on?

Ainakaan Tympeät tytöt ei tunne halua sopeutua tai mukautua. 

Yhteiskunnassa vallitsevat, erityisesti tytön ja naisen elämää koskevat epäkohdat voi korjata, näytelmä uskoo.

Ihanien nuorten imatralaisnäyttelijöiden tulkitsema Tympeät tytöt kertoo, mikä on vialla, mutta ehdottaa lisäksi, miten maailmasta tai sen syrjästä voisi tulla mielekkäämpi paikka elää – jokaiselle.

Myös Eli Harju kiittää omassa sarjakuvan teosarviossaan, nimiluvun ohella, erityisesti juuri Syrjäseutujen tytöt -lukua:

”Kaksoiskertomus on sekä riipivän runollinen elämäntarina että terävä kuvaus siitä, miten luokkayhteiskunta on silkkaa arkea, ainakin meille tehdaskaupunkien lapsille.”

* *

Kaljalasi. Jälkeenpäin juttelemme näytelmän herättämistä ajatuksista sekä omista muistoistamme.

Porukan miehet kertovat miettineensä, mihin tai millaisiin kohtiin ovat ehkä itse syyllistyneet.

Itsessäni, ikäväkseni, joudun tunnustamaan sisäistettyä naisvihaa, tarpeen olla ’hyvä jätkä’.

Näytelmä siis puhui meille. Monologit, dialogit – aatteiden draama.

Näytelmä puhui naiskehoon kohdistuvista odotuksista ja yhteiskunnallisesta kontrollista sekä monin eri tavoin kivuliaasta kapitalistisesta ihmiskuvasta. Näytelmä puhui naisten kohtaamasta väkivallasta. 

Se puhui rooleista, jotka naisille useimmiten ovat tarjolla: olet tyttöystävä tai sitten olet äiti. 

”Yhteiskunta, jossa kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet, on illuusio.”

Näytelmä puhui siitä, miten hoivatyö jää näkymättömiin, vaikka sen arvo maailmantalouden kannalta esimerkiksi on ”kolme kertaa suurempi kuin koko teknologiateollisuuden”. 

Itselleni tärkein näytelmän säteily liittyy tällä kertaa kasvuympäristöön: seutuun ja maisemaan. 

Tämä rakas, kuihtuva syrjä. Tänne mie aina kaipasin, kun en isommista kaupungeista löytänyt omaa kylää.

Ja jos vielä peruutan taaksepäin, kun haluan tarkentaa: en minä siis sure pelkästään taidekoulutuksen katoamista ja vain oman jengini puolesta, vaikka kyllä taidekoulutuksen häviäminen köyhdyttävä kehityssuunta onkin. 

Koulutuksen katoaminen on huolenaihe täällä muutenkin. 

Kun opetusministeri Anders Adlercreutz lokakuussa 2025 muuraa Saimaan ammattiopiston Imatran kampuksen peruskiveä, Imatran kaupunginjohtaja Matias Hildén valitsee suoria sanoja. 

Hän vetoaa ministeriin koulupaikkojen säilymisen puolesta. Ja osin samasta puhuu myös näytelmä.

Onko ihmiset tässä vähän niin kuin jätetty rakennemuutoksen keskelle, pärjäilemään?

* *

Kaljalasin ääressä kiitämme vielä näytelmän rytmiä. 

Elämäkerralliset kohtaukset vuorottelevat niiden kohtausten kanssa, jotka yleisemmällä tasolla muistuttavat – suora lainaus pöytämme äärestä – ”ihmiskunnan olleen kautta historian melko perseestä”.

Näytelmän luokkakipuilija lähtee maalta kaupunkiin. Menneisyyden haamuminä saa jäädä, ja myös luokkakipuilijan ystävä jää vaikka tunnistaa elinympäristönsä ristiriitaisuuden. 

Hän haluaa rakentaa tulevaisuutensa ympäristössä ja maisemassa, joka on samaan aikaan sekä kuihtuva että rakas. 

Yksi meistä meinaa livistää heti esityksen jälkeen.

”Eihän meillä koskaan ole ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin roikkua toisissamme”, toistelen näytelmän repliikkiä.

Joku vähän kannustaa, ja sittenkin myös kotiin lähtemisellä uhkaillut jatkaa kanssamme Mansikkalaan.

* *

Riina Tanskanen on kertonut pienenä leikkineensä autiotaloissa ja vanhoissa teollisuushalleissa: ”Aikuiset näkivät niissä vain kuolevan Itä-Suomen, mutta meille lapsille ne olivat koko maailma.”

Oletko syrjäseudun tyttö? Maalaishiiri kaupungissa? Tämä näytelmä tarjoaa sinulle samastumiskohteen. 

Ajattelen, että Tympeät tytöt jatkaa leikkimistä. He keräävät suppilovahveroita, rakastavat ’seittisydämillään’. 

Sanovat: ”Myö tarvitaan rakkautta, sitä et joku oikeesti kattois meitä, pehmeesti ja lämmöllä. Ja et myö ite osattais nähä arvo siinä, mitä meil tääl jo on. Ei kovempia otteita. // Mie piän tätä kaikkee syrjää sylis, vaikka sit yksin! Ku jotai marjapensaan alta löytynyttä siipirikkosta räksää.”

Eikö huolenpito olekin ihmisen vaikutusta ympäristöönsä? Jos näin on, ei kukaan tai mikään ole vielä omana elinaikanani pitänyt tästä Viipurin läänin rippeistä kasatusta maanpalasestamme huolta niin kuin Tympeät tytöt.

Petra Lukkari

* *

Tympeät tytöt

• Alkuperäisteosten kirjailija: Riina Tanskanen
• Ohjaus ja dramatisointi: Lauri Haltsonen
• Lavastus: Annika Lipponen
• Valosuunnittelu: Emmy Haltsonen
• Äänisuunnittelu ja sävellys: Tomi Pitman ja Henrik Illikainen
• Koreografi: Anni Ainala
• Rooleissa Aada Ahvenainen, Joanna Riikonen, Viena Kostamo, Saimi Laine, Sandra Strömberg, Venla Solonen
• Tuotanto: Teatteri Vaientamaton, Asemäentien nuorisoseura ry, Teatteri Imatra

Esityksiä Teatteri Imatran Pikku Hiisi -näyttämöllä 6.2.2026 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua