Periksi ei anneta, eikä peffalleen mennä kuin liukumäessä! Koko kylän piha on iloa tuottava paikka

Kynttilä ”vapaan kulttuurin puolesta”. Kuva: Arto Ilkka Jalonen

Eletään sitten yksin tai kimpassa, meillä ihmisillä on luontainen tarve kokoontua yhteen, tutustua toisiimme ja tehdä yhdessä hauskoja asioita; luoda, leikkiä, ideoida ja väkertää uutta ja kunnostaa vanhaa. Voidaksemme hyvin tarvitsemme yhteisöllisyyttä ja yhteistä lystinpitoa; musiikki ja tanssi kuuluvat elämään arkisen työn ja ahertamisen lisäksi.

Koko kylän piha Tampereen entisen kulkutautisairaalan alueella on sellainen paikka, mutta nyt yhteiselle lystille meinaa tulla loppu. Meinaa tulla, vaan ei tule, jos me kaikki, jotka kaipaamme elämäämme muutakin kuin vain rahalla mitattavia asioita, pidämme yhdessä ja riittävän kovalla äänellä Koko kylän pihan puolta.

* *

Paikka oli minulle, melko tuoreelle tamperelaiselle, uusi ja täysin odottamaton yllätys, kun miltei tasan kaksi vuotta sitten menin sinne Päivi Vasaran kanssa tekemään juttua Kulttuuritoimitukseen. Kiinnostus heräsi jo heti portille tultaessa ja innostus lisääntyi sitä mukaa, mitä enemmän tutustuin paikkaan ja siellä tehtäviin asioihin.

Taidetalkkarin töitä oli näytteillä rakennusten ulkoseinillä ja ympäri pihaa, joka oli juuri oikealla tavalla vallattoman boheemi innoittaakseen luovaan puuhailuun. Ei liian valmista tai ennalta määriteltyä; ei kynsisaksilla leikattua nurmea ja siihen viivoittimen avulla määriteltyjä hiekkakäytäviä.

Kävijöiden itetaidetta oli näytillä seinän kantamattomiin sillä puisen sivurakennuksen seinällä, jonka ovella me kolkuttelimme.

Taisimme antaa taidetalkkarille aikaisen aamuherätyksen, mutta heti, kun hieman unenpöpperöinen, ystävällinen hahmo ilmestyi ovelle ja toivotti tervetulleeksi, oli selvää, että nyt oli hauska juttukeikka tiedossa.

Näkymä Koko kylän pihalta syksyllä 2021. Kuva: Ulla-Maija Svärd

* *

Ja olihan se. Ikinä ei olisi arvannut millaiseen aarrekammioon pääsisin astuessani ovesta sisään.

Mika Pettissalo keitti kahvit, me Päivin kanssa söimme pullaa ja kuuntelimme mitä talossa tapahtuu ja tehdään. Mika kertoi ja Päivi kirjoitti:

”– Idea on, että tänne voi tulla ja tarttua haravaan, lapioon tai mennä kasvihuoneeseen ja tarttua maalipensseliin. Koska vaan, kuka vaan.

Berliini voi olla Kaakinmaalla. Alue on saanut olla turvassa ilkivallalta. Se kertoo siitä, että ympäristöä arvostetaan.

Paikalla käy monenlaista väkeä. Usein vieraina on arkkitehtiopiskelijoita, jotka ovat hahmotelleet, mitä mahdollisuuksia paikka voisi tarjota.

– Teen tätä nyt pitkälti yksin työkkäribudjetilla. Jos rahaa olisi, niin voisi tietysti tehdä enemmän. Tätä voisi käyttää oppimisalustana. Täällä voisi olla lasten majoja. Toisin kuin usein luullaan, lasten paras leikkipaikka on kuoppa, jossa on risuja ja roinaa. Se ruokkii luovuutta. Tämä voisi olla vapaan kansalaistoiminnan keskus.

Äskettäin kulkutautisairaalalla on käynyt syrjäytyneiden nuorten auttamisesta innostunut tyyppi ja turvatalon väkeä. He olivat muualta kuin Tampereelta, joten sana on levinnyt laajalle

– Kyllä tämä on ennen kaikkea kunnianosoitus leikille. Paikka joka kannustaa ja jossa ollaan läsnä. Minulla on tarinaa tällä tontilla pitkältä ajalta ja minulla on tunne, että naapurit luottavat minuun. Yhteisöllisyyttä ei voi polkaista tyhjästä.”

(Kulttuuritoimitus 10.2021)

* *

Silloin Koko kylän pihassa vallitsi sopuisa rauhantila kaupungin kanssa: Taidetalkkari sai pitää paikkaa ja rakennuksia kunnossa. Ymmärrettiin, että se oli yhteinen etu, kun kaikki saivat käydä siellä.

Ja kävijöitä riitti! Sinäkin aikana kun teimme haastattelua, ovi kävi useampaan kertaan. Välillä tuli vanha tuttu vakikävijä moikkaamaan, seuraavaksi utelias ensikertalainen, joka oli kuullut paikasta ja halusi tutustua siihen. Eikä aikaakaan, kun jonkun uteliaan nenänpää taas ilmestyi oviaukkoon. Mika esitteli paikkaa ja sen tiloja kaikille yhtä auliisti ja tasapuolisesti.

Olen käynyt Koko kylän pihassa sittemmin useasti. Juhannuksena olin hauskoissa juhlissa aamutunteihin saakka. Olen vienyt sinne luonani vierailleita taiteilijaystäviänikin tutustumaan. He ymmärsivät heti pelin hengen ja lahjoittivat myöhemmin ateljeen käyttöön itselleen tarpeettomaksi käyneitä välineitä.

Kerran olin siellä juhlimassa lastenlasteni kanssa heidän synttäreitään taiteilemalla. Kemut olivat suksee koko konkkaronkalle, joka keskittyi estottomasti luomistyöhön. Hyvin varustetusta ja järjestyksessä olevasta ateljeesta löytyy materiaalia ja välineitä vaikka mihin!

* *

Mika Pettissalo. Kuva: Arto Ilkka Jalonen

Mika Pettissalo, aito elämäntapataiteilija, on paikan henki. Hän antaa meille omastaan, puuhaa ja järjestää. Siksipä juuri tänne, vanhan kulkutautisairaalan pihaan, ilmestyy talvisin kaupungin paras jäädytetty peffamäki!

Hän päivittää myös Pyynikin aikamatkojen kuulumiset someen. Erilaisia tapahtumia riittää ja osallistujat ovat olleet tyytyväisiä, eikä Koko kylän pihasta ei ole koitunut harmia kenellekään. Poliisitkin kertoivat, että pihasta on ollut ennemminkin hyötyä alueelle, kun ilkivallantekijät ovat pysyneet poissa. Vai ovatko ymmärtäneet Mikan yskän ja ryhtyneet entisiksi ilkivallantekijöiksi siirtymällä luovempiin puuhiin, joita pihalla on aina tarjolla?

Nyt kun keltaiset lehdet taas rapisevat puista, voimme mennä sinne omaksi iloksemme vaikka haravoimaan. Haravat ja muut pihatyökalut odottavat seinustalla innokkaita pihanrapsuttajia. Ellei meillä ole omaa pihaa, niin on meillä vielä yksi, koko kylän yhteinen piha.

Hautajaiskulkue. Kuva: Arto Ilkka Jalonen

* *

Kaiken pitäisi olla hyvin ja toiminnan jatkua sulassa sovussa, kun Taidetalkkari pitää pihaa ja rakennuksia kunnossa.

Vaan eipä niin olekaan. Vastoin Asuntolautakunnan päätöksiä, kaupungin Tilakeskuksesta alkoi kuulua yhä enemmän byrokraatin ikävää ääntä ja yhä voimakkaampia ukaaseja toiminnan lopettamiseksi ja rakennusten myymisestä rakennusyhtiöille. Rakennusyhtiöt eivät ole kuitenkaan olleet kiinnostuneita uusista hankkeista alueella, eikä sille ole vielä laadittu uutta kaavasuunnitelmaakaan.

Mika Pettissalon, meidän kaikkien yhteisen Taidetalkkarin vuosien työ ja kaikki se hauska ja tarpeellinen, mitä me ihmiset tarvitsemme voidaksemme elää hyvää ja täyteläistä kaupunkilaiselämää, nauttien yhteisöllisyydestä ja sen kaikille tuottamasta ilosta, on uhattuna.

Yllätys, yllätys – rahasta tässätaitaa taas olla kysymys! Siitä, että ilo, luovuus, yhteisöllisyys ja ihmisten hyvinvointi eivät ole vain taloudellisia arvoja ymmärtäville ja niiden kuolettamille byrokraateille suoraan rahassa määriteltäviä suureita.

Mutta meille muille on! Kaupunki kuuluu meille kaupunkilaisille. Taidetalkkarin ja Koko kylän pihan ystävien surujuhlaan ja sen kulkueeseen osallistui satoja ihmisiä. Ei anneta periksi!

Ulla-Maija Svärd

Koko kylän piha Facebookissa. Adressi Pyynikin aikamatkojen ja Koko kylän pihan pelastamiseksi täällä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua