Kuva: Pixabay, muokkaus Kulttuuritoimitus
KIRJE | Kulttuuritoimituksen Kari Pitkänen päätti lukea paskamyrskyn keskelle joutuneen toimittaja Matti Kuuselan muistelmat ja kirjoittaa hänelle kirjeen.
OIKAISU 9.4.2024. Jutussa alun perin ollut lause ”Sitaattien laittaminen haastateltavan suuhun on yksinkertaisesti väärää journalismia” on korjattu muotoon: ”Kuviteltujen tarinoiden keksiminen tapaamistasi ihmisistä on väärää journalismia.”
* *
Hyvä Matti
Vähän jännittää. Ujostuttaa lähestyä ihmistä, josta yhtäkkiä tuli maankuulu. Ja on tämä muutenkin outoa. En ole kirjoittanut kenellekään kirjettä yli 40 vuoteen.
Nyt tuli kuitenkin aihetta. Jos jostakin olet urasi varrelta kuuluisa, se on kontakti lukijoihin sekä heiltä saamasi suora palaute. Se on harvinaista herkkua kenelle tahansa toimittajalle. Päätin siis heittäytyä lukijan asemaan ja kirjoittaa sinulle suoraan niistä ajatuksista, joita tuore kirjasi Journalisti – toisenlainen toimittaja (Warelia, 2024) minussa herätti.
Viime päivät ovat olleet aikamoista myllerrystä. Siksi hylkäsin ajatuksen normaalista kirja-arviosta ja päädyin avoimeen kirjeeseen. Liitän mukaan varoituksen: tämä teksti sisältää subjektiivisia näkemyksiä ja henkilökohtaisia tunteita.
Yritän silti pysyä tiukasti totuudessa. Sillä juuri totuudesta nyt syntyneessä sopassa on lopulta kyse.
* *
Kerron heti aluksi, mikä kirjassasi on parasta. Ihminen.
Rakastan luonnehdintojasi tapaamistasi ihmisistä. Näet heidät pintaa syvemmältä ja uskallat kertoa havaintosi ääneen.
Matti Nykänen: ”Epävarma, ujo, ehdottoman rehellinen, kohtelias ja hyvin yksinäinen mies, oikeastaan poika, joka ei koskaan löytänyt paikkaansa maan päällä.”
Miki Liukkonen: ”Hän teki heti syvän vaikutuksen. Kaunis, herkkä, rohkea, yliälykäs ja lahjakas nuori mies, jonka ytimissä äärimmäinen epävarmuus ja hybristä hipova itsevarmuus kävivät ankaraa kamppailua.”
Eila Roine: ”Yritän pitää kirjaa Eila Roineen käyttämistä kirosanoista, mutta paperi tulee täyteen nopeasti. Saatana, jumalauta, perkele, paska, helvetti… Tämä 91-vuotias nainen ei totisesti teeskentele eikä hienostele.”
Panu Rajala: ”Panu Rajala on yksi sivistyneimmistä, hauskimmista ja ahkerimmista miehistä, joita olen tavannut. Sitä paitsi: hän kirjoittaa vivahteikkaampaa, raikkaampaa ja rennompaa suomea kuin kukaan muu tietokirjailija tässä maassa.”
(Lainaukset Matti Kuuselan kirjasta Journalisti – toisenlainen toimittaja.)
Matti Kuuselan kirjan kannet, vasemmalla takakansi. Julkaisija Warelia.
* *
Olen aina arvostanut sitä, että et ole hylkinyt tavallisen ihmisen kokemusta. Löydät ihmisyyttä sellaisistakin paikoista, jotka muilta jäävät helposti huomaamatta.
Liikutun yhä vuosien jälkeen kuvauksestasi Azakhelin kylän pakolaisleiristä Pakistanissa. Kuinka rehtori sanoo koulunsa afgaanipojista, että ”nämä lapset ovat ainoa asia, mitä arvokkuudestamme on jäljellä. He ovat meidän elämämme, meidän tulevaisuutemme”.
Tai kuinka vietit kuusi päivää kolmessa päiväkodissa ja huomasit, että kaikki aikuiset eivät olleet niin sanotusti tehtäviensä tasalla. Lapsia nolattiin, vaiennettiin ja vähäteltiin.
Ja kuinka ryntäsit puolustamaan Urjalan Kaitasuota turpeennostoa ja tuhoamista vastaan. Naurattaa vieläkin, kuinka korkein hallinto-oikeus veti herneen nenäänsä kampaviineri-kommenteistasi. Se todella paljasti jotakin suomalaisesta pikkusieluisuudesta.
Arvostan myös pasifismiasi ja haluasi haastaa kotimaista militarismia. Se vaatii nykyisin paljon enemmän henkilökohtaista kansalaisrohkeutta kuin yksiäänisessä kuorossa mukana huutaminen.
Oletan, että henkilö- ja tapahtumakuvauksesi pohjautuvat tosiasioihin ja todellisiin kokemuksiin. Muuta ei ainakaan ole osoitettu.
Ihan kaikkia journalistisia valintojasi en allekirjoita. Julkisen sanan neuvostolta saamasi huomautus jutusta, jossa etsittiin kirjaimellisesti ”Sortavalan ruminta huoraa” oli enemmän kuin paikallaan. Sääli, että et nyt jälkikäteenkään pysty sitä hyväksymään.
* *
No hyvä. Nyt nämä helpot osuudet on hoidettu. Päästään siihen ainoaan aiheeseen, josta useimmat kirjasi tuntevat. Teitkö vilppiä, kun kirjoitit kolmeen tarinaasi muunneltua totuutta?
Kyllä, Matti, kyllä teit. Ei siitä mihinkään pääse, vaikka asiaa koettaisi selittää miten päin tahansa. Sitaattien laittaminen haastateltavan suuhun on yksinkertaisesti väärää journalismia. Niin ei saa tehdä.
Tästä huolimatta en ole hirveän yllättynyt tai osaa olla kovin vihainen. Valitsit väärin ja muunsit totuutta, mutta sen seurauksena kukaan ei vahingoittunut tai kuollut. Osa lukijoista pahastui nyt, osa ei. Niin käy hyvin usein, tekee toimittaja mitä hyvänsä.
Vaikka et sitä tarkoittanut, teit myös palveluksen koko media-alalle ja journalismille. Suuri kysymys kuuluu: Mikä on totuus? Sitä samaa kysymme nyt me kirjoittajat, meidän lukijamme ja puolet kansasta.
Se on todella hyvä asia, varsinkin tässä infosekamelskan, mielipidevaikuttamisen ja valeuutisten maailmassa. Tuosta ihan naapuristakin löytyy yksi valtio, jossa kerrottu ”totuus” on kaikkea muuta kuin mitä me sillä ymmärrämme.
* *
Vaikka teit (tahtomattasi) palveluksen alalle, sinut ristiinnaulittiin. Se on kohtuuton taakka kenelle tahansa yksittäiselle ihmiselle.
Surettaa ihan toimittajienkin puolesta. Jotkut kommentit ovat osoittaneet, kuinka meistäkin löytyy monta aika rääväsuista ja puhdasotsaista tuomaria. Teet kuitenkin työtapojesi ymmärtämisestä turhan vaikeaa. Nyt olisi aika pahoitella vääriä valintoja.
Toivon, että tästä sopasta selvitään ihmistä ja ihmissuhteita rikkomatta, eikä koko elämäntyötäsi aseteta kyseenalaiseksi. Et taatusti ole ainoa kotimainen journalisti, joka joskus uransa varrella on ylittänyt totuuden rajan.
Kirjastasi löytyy esimerkki siitä, että sama osataan muuallakin. Näin kirjoitit kolumnissasi 20 vuotta Afganistaniin tekemäsi matkan jälkeen:
”Aika pian ymmärsin, miten CNN:n ja CBS:n ’uutiset’ syntyivät. Toimittajat raportoivat toki suoraan Afganistanista eli vakuuttavasti vuorten keskeltä, mutta kaikki minkä he puhuivat, luettiin suoraan New Yorkista tai Washingtonista korvanappeihin. Näin luotiin illuusio luotettavasta tiedosta, vaikka kyse oli hyökkäystä tukevasta propagandasta.”
Otaksun, että kerrot kirjassa, mitä todella tapahtui Afganistanissa. Läntisissä laatumedioissa osataan siis vääntää uutisjutun totuus itselle ja omille pyrkimyksille suotuisaksi venäläisen informaatiovaikuttamisen tapaan.
* *
Toivon sinulle voimia, mielenrauhaa ja ympärillesi hyviä ihmisiä.
Parhain terveisin,
Kari Pitkänen
kari.pitkanen(at)kulttuuritoimitus.fi
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kolme kohtaamista Kirsin kanssa – sohvalta kirkon penkkiin
KOLUMNI | Kirsi Kunnas syntyi 100 vuotta sitten. Mitä jos juhlisimme lauantaina lukemalla kaikki ääneen hänen runojaan?
Älä korva pieni kuule mitä vain – puhutaanpa taas barokkimusiikista
KOLUMNI | Kun pitkin syksyä mediassa, kouluissa ja kodeissa melskattiin ”barokkimusiikin kieltämisestä”, kuinkahan moni tarkkaan ottaen edes tiesi, mistä puhui?
Kuunnelmia kansalle, tai unohdetun taidelajin ylistys
RADIO | Alkutalven ajanvietteeksi voi suositella sukellusta radiokuunnelmien ihmeelliseen maailmaan. Yle Areenan mahdollistama intensiiviperehdytys herättää ajatuksia tästä ylenkatsotusta taiteenlajista.
Miksi miehet eivät vaivaudu kirjoittamaan lapsille ja nuorille – vai eivätkö he enää osaa?
KOLUMNI | Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat ovat järjestään naisia. Viimeisin miesvoittaja on vuodelta 2008, Matti Kuusela muistuttaa.
