Parasta juuri nyt: Jouluspesiaali!

Kesä Monikan kanssa (1953) on yksi Ingmar Bergmanin klassikoista. Kuva: Sodankylän Elokuvafestivaali Ry / Yle

Mikä on parasta juuri nyt?

Jouluna mielessä ovat ainakin oman suvun tarinat ja muistot, silloinkin kun emme voi toisiamme muuten tavata. Ehkä siksi myös romaanien ja elokuvien sukutarinat ja paluu entisaikoihin kiinnostavat.

Vaikka omassa sukutaustassani taustani ei ole mitään porvarissäätyyn viittaavaa, voin liikkua vapaasti kuvitteellisessa kolumbialaisessa viidakkokaupungissa Macondossa (johon suuntaan geenitestien mukaan on osumia) tai viihtyä lyypekkiläisten ja lontoolaisten seurapiirien ja kauppiaiden huoneissa ja salongeissa.

Kirjan avatessaan tai elokuvaa katsoessaan siirtyy hetkessä eri aikaan ja paikkaan. Siinä on meille typerien tv-mainosten tympäännyttäneille todellista joulunajan taikaa!

* *

Monella on lempikirjoja, joita lukevat joulusta toiseen, satukirjoja unohtamatta. Ne ovat tärkeää luettavaa kaikenikäisille, yhdessä ja erikseen.

Mikä sen hupaisampaa kuin lukea Hölmöläisistä ja viisaasta Matista! Hölmöläistarinat kun etäännyttävät sopivasti; koska yhteneväisyyksiä löytyy, voimme verrata menoamme Hölmölään, kuitenkaan ahdistumatta liikaa. Mitenkäs olisi esimerkiksi tarina valon kantamisesta tupaan?

* *

Minulle yksi joulunajan kirjoista on ollut Leo Tolstoin Anna Karenina, jonka sain lahjaksi 13-vuotiaana. Sen jälkeen olen lukenut sen muutamaan kertaan, eri ikäisenä, erilaisissa elämäntilanteissa.

Aina olen pitänyt kirjasta, mutta joka kerta olen kokenut sen eri näkökulmasta. Viimeisimmästä lukukerrasta on yli kymmenen vuotta; löytäisinkö taas uuden näkökulman?

* *

Vielä kauemmin on siitä, kun viimeksi luin englantilaisen John Galsworthyn Forsythen tarun. Syksyn pimetessä kaksiosaisen romaanin selkämykset ovat taas alkaneet vetää puoleensa kirjahyllyssä.

Muistan myös nuoruudesta kirjasta tehdyn tv-sarjan, jota katsottiin 1960-luvun lopulla mustavalkotelkkarista. Sen laadukkaasti toteutettu 1900-luvun alun epookki ja hienot näyttelijät jäivät mieleen, erityisesti synkeä Soames (Eric Porter), jonka aluksi julmaksi mielletty yksinäisyys tuli ymmärrettäväksi loisteliaan näyttelijätyön ansiosta. Romaanista on tehty uusi tv-sarja myöhemmin, sen voi nähdä joiltain maksullisilta tv-kanavilta.

* *

Thomas Mannin Taikavuori teki vähän yli kaksikymppisenä valtaisan vaikutuksen ja on yksi niistä kirjoista, jotka ovat vaikuttaneet paljon ajatteluuni ja ehkä myös elämänvalintoihini ja johtaneet muihin kirjoihin.

Buddenbrookit on Mannin teoksista kuitenkin se rakkain joulukirjani. Kaksiosainen sukutarina kuihtuvasta lyypekkiläisestä kauppiassuvusta vie aina mukanaan. Mann oli vain 26-vuotias kun kirja julkaistiin, mikä tuntuu käsittämättömältä, niin syvä ja kypsä teos on. Itselleni läheisimmäksi kirjan porvarissuvun jäsenistä on kerta toisensa jälkeen ulkopuolinen ja taiteilijuudesta haaveileva Hanno, jonka kohtalo ennakoisuvun loppua.

Buddenbrookit on kirja, joka hiipii mieleeni aina vuoden pimeimmän ajan koittaessa. Surumielisyydestään huolimatta se on tuonut mukanaan talven valoa jo monena vuotena pimeyden keskelle.

* *

Talven valoa! Siitä tulee mieleen Ingmar Bergman, jonka Talven valoa, elokuva uskossaan horjuvan papin ajatuksista, on askarruttanut mieltäni viime aikoina.

Bergmanin filmit ovat katsomisen arvoisia milloin tahansa, mutta ehkä jouluna meillä on mahdollisuus ja sopiva tunnetila keskittyä niiden katsomiseen.

Yle Areenasta voi nähdä myös hienoja tv-dokumentteja Bergmanista ja hänen töistään:

Jane Magnussonin vuonna 2018 tekemä neliosainen Bergman – Elämä neljässä näytöksessä on ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Jörn Donnerin tekemät Ingmar Bergmanin muisto, syvähaastattelu Elämää ja työtä, henkilödokumentti Bergman kansio ja haastattelu Ingmar Bergmanin maailma löytyvät nekin kaikki Yle Areenasta. Sieltä löytää myös muuta Bergmaniin liittyvää kiinnostavaa katsottavaa, kuten suomalaissyntyisen näyttelijän Stina Ekbladin haastattelun: ”Ingmar Bergmanin takia luovuin mielelläni hiuksista ja kulmakarvoista.”

Helsingin Kaupunginteatterissa oli marraskuussa Paavo Westerbergin ohjaaman Bergmanin omaelämänkerrallisen näytelmän Fannyn ja Alexanderin ensi-ilta. Ne, jotka ovat nähneet hänen tv-sarjansa, eivät sen lumoa unohda, ja luulenpa, että Helsingin Kaupunginteatterin esityskin jää mieleen. Vielä en ole sitä nähnyt, mutta se on varmasti parasta juuri nyt katsottavaa uuden vuoden alkaessa.

* *

Joulun ja uudenvuoden aikaan luetaan lahjakirjoja ja pohditaan kulunutta vuotta ja valmistaudutaan seuraavaan. Erilaisia lukusuosituksia ja listoja vuoden kiinnostavimmista kulttuurikokemuksista julkaistaan eri tiedotusvälineissä – myös Kulttuuritoimituksessa.

Yksi vuoden kiinnostavimmista kirjalistoista tuli Kremlistä sopivasti juuri joulun ja venäläisille tärkeän uudenvuoden alla. Siinäpä hyvää luettavaa kaikille!

Listan 34 kirjasta vain osa on saatavana suomenkielisinä käännöksinä. Listan ainoan venäläiskirjailijan Oksana Vasjakinan teos ilmestyy helmikuussa Otavan kustantamana ja Riku Toivolan kääntämänä, nimellä Haava. Odotan mielenkiinnolla!

Venäjällä suositut Haruki Murakami ja Stephen Fry ovat myös päässeet Kremlin listalle. Minäkin suosittele niitä. Tammen julkaisemista Fryn aikakirjoista kaksi ensimmäistä ovat mielenkiintoisimmat, kolmas keskittyy liiaksi pintapuoliseen nimien luetteloimiseen. Murakamin teoksia on julkaistu Tammen Keltaisessa kirjastossa, jossa ei roskaromaaneja ilmesty.

Nyt siis innolla lukemaan hyviä kirjoja Putinin viitoittamalla tiellä!

* *

Parasta juuri nyt olisi saada joulun sanoma todeksi ja rauha kaikille kansoille.

Ulla-Maija Svärd

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua