Tissari & Huttunen. Kuva: Ilkka Saastamoinen
KOLUMNI | Matti Kuusela kirjoittaa Tampereen Työväen Teatterin syysinfosta, jossa hänet pysäytti 10-vuotiaan tytön esittämä kysymys Teatteri Siperian yhteistuotannossa Ote melkein piti.
Suureksi ilokseni sain kutsun Tampereen Työväen Teatterin mediatilaisuuteen, jossa näytettiin kohtauksia syksyn ensi-illoista.
Niitä ovat Suuren näyttämön Helene ja Kaunotar ja Hirviö, Eino Salmelaisen näyttämön Ylpeys & ennakkoluulo* (*tavallaan) sekä Kellariteatterin Ote melkein piti.
Arvatkaa huviksenne, mikä teki suurimman vaikutuksen?
Ilman muuta Veera Tyhtilän kirjoittama ja Tuomas Rinta-Panttilan ohjaama kantaesitys Ote melkein piti.
* *
Kellariteatterissa kuultiin koko näytäntökauden kenties koskettavin kysymys.
”Millaista on kotona?”
Sen esittää 10-vuotiasta Anni-tyttöä esittävä Milla Tissari lasten- ja nuorisokoti Valonmaassa työskentelevälle sosiaalityöntekijälle Jakelle eli Tuukka Huttuselle.
Sydämeni melkein musertui siinä hetkessä., eikä edes kaiken kokenut Jake heti tajua, että tyttö on tosissaan.
Hän ei tiedä, millaista on kotona.
Jake yrittää vastata. No, ei kovin kummallista, katsotaan yhdessä televisiota, jutellaan, tehdään ruokaa, käydään kävelyllä.
”Kävelyllä? Mitä se tarkoittaa?” Anni tivaa.
Jake yrittää selittää: ”Sitä että ei mennä mihinkään? Kävellään vain?”
Anni ei voi ymmärtää. Kävellään vain. Yhdessä. Menemättä mihinkään. Mitä järkeä?
* *
En tiedä ymmärrättekö, mutta tässä keskustelussa ollaan lastensuojelun ja ihmisyyden ytimessä.
Menkää katsomaan näytelmä. Ensi-ilta on 28. elokuuta. Esitys on Teatteri Siperian ja Tampereen Työväen Teatterin yhteistuotanto ja samalla Teatteri Siperian 20-vuotisjuhlanäytelmä.
Asiaan kuuluu kauniisti, että Tuukka Huttunen on Teatteri Siperian perustajajäsen.
Matti Kuusela
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ajatuksia Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalilta – Olvi Areena on esityspaikkana täynnä ongelmia
KOLUMNI | Kriitikko kyseli, miten katsojat valitsivat Göteborgin oopperan tanssiryhmän esityksistä omansa. Hän törmäsi myös Olvi Areenan heikkouksiin esityspaikkana ja vertasi esitysten hintoja Kuopiossa ja Teneriffalla.
Sinivalkoinen ääni ja laulun lahja – Katri Helenaa juhlistetaan tänä kesänä Valkeakosken Apianniemessä
KOLUMNI | Katri Helena on kaikkien suomalaisten suosikkityttö, joka tuntuu säteilevän valoa ja on jostain syystä pysynyt ikuisesti ”viattomana”, Maarit Saarelainen kirjoittaa.
Sateen jälkeen tulee pouta – yhteiskuntakuvaus Veera Ikosen romaanissa Rakkaudella, meistä
KOLUMNI | Dystopiat tarjoavat mahdollisuuden kuvitella ja tarkastella vaihtoehtoisia yhteiskuntamalleja, Juho Saari kirjoittaa.
Le Bureau Areenassa, kesä pelastettu! Mutta miksi vakoojasarja on niin loistava kuin se on?
KOLUMNI | Ranskalainen vakoojasarja Le Bureau on niin hyvä, että se kestää toisenkin katsomisen, Päivi Vasara kirjoittaa.