Tissari & Huttunen. Kuva: Ilkka Saastamoinen
KOLUMNI | Matti Kuusela kirjoittaa Tampereen Työväen Teatterin syysinfosta, jossa hänet pysäytti 10-vuotiaan tytön esittämä kysymys Teatteri Siperian yhteistuotannossa Ote melkein piti.
Suureksi ilokseni sain kutsun Tampereen Työväen Teatterin mediatilaisuuteen, jossa näytettiin kohtauksia syksyn ensi-illoista.
Niitä ovat Suuren näyttämön Helene ja Kaunotar ja Hirviö, Eino Salmelaisen näyttämön Ylpeys & ennakkoluulo* (*tavallaan) sekä Kellariteatterin Ote melkein piti.
Arvatkaa huviksenne, mikä teki suurimman vaikutuksen?
Ilman muuta Veera Tyhtilän kirjoittama ja Tuomas Rinta-Panttilan ohjaama kantaesitys Ote melkein piti.
* *
Kellariteatterissa kuultiin koko näytäntökauden kenties koskettavin kysymys.
”Millaista on kotona?”
Sen esittää 10-vuotiasta Anni-tyttöä esittävä Milla Tissari lasten- ja nuorisokoti Valonmaassa työskentelevälle sosiaalityöntekijälle Jakelle eli Tuukka Huttuselle.
Sydämeni melkein musertui siinä hetkessä., eikä edes kaiken kokenut Jake heti tajua, että tyttö on tosissaan.
Hän ei tiedä, millaista on kotona.
Jake yrittää vastata. No, ei kovin kummallista, katsotaan yhdessä televisiota, jutellaan, tehdään ruokaa, käydään kävelyllä.
”Kävelyllä? Mitä se tarkoittaa?” Anni tivaa.
Jake yrittää selittää: ”Sitä että ei mennä mihinkään? Kävellään vain?”
Anni ei voi ymmärtää. Kävellään vain. Yhdessä. Menemättä mihinkään. Mitä järkeä?
* *
En tiedä ymmärrättekö, mutta tässä keskustelussa ollaan lastensuojelun ja ihmisyyden ytimessä.
Menkää katsomaan näytelmä. Ensi-ilta on 28. elokuuta. Esitys on Teatteri Siperian ja Tampereen Työväen Teatterin yhteistuotanto ja samalla Teatteri Siperian 20-vuotisjuhlanäytelmä.
Asiaan kuuluu kauniisti, että Tuukka Huttunen on Teatteri Siperian perustajajäsen.
Matti Kuusela
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Retoriikassa voi olla eroja, mutta Sanna Marin ja Tulenkantaja-voittaja Riina Tanskanen puhuvat samoista asioista
KOLUMNI | Tampereen Kirjafestarit on teosten suurhyöky, jonka pyörteissä voi iskeä ahdistus, Maarit Saarelainen kirjoittaa kolumnissaan.
Sanna Marin ei pelkää omakehuja, ja se on miehille liikaa
KOLUMNI | Sanna Marinin Toivo on tekoja ei ole hyvä tai huono kirja. Se on hyvä tai huono sen mukaan, mitä mieltä lukija on Sanna Marinista.
Voisiko kulttuurin kello näyttää toisenlaista aikaa?
KOLUMNI | ”Kaikesta, mikä ei ole ihmisille arjessa taloudellisesti mahdollista, muodostuu ’luksusta’”, Jari Paavonheimo kirjoittaa kolumnissaan.
Anneli Jussilan kolumni: ”Viihdyttävästä Pentti Linkola -näytelmästä jää puuttumaan tärkeä taso”
KOLUMNI | Yli 30 vuotta Pentti Linkolan läheisesti tuntenut Anneli Jussila kirjoittaa Valkeakosken kaupunginteatterin Vain lintuja rakastanut -näytelmästä.