Kuuluuko Matteus-passio kirkkoon?

Leipzigin Tuomaskirkon torni. Kuva: Wiki Commons

Kun kohotan katseeni Tampere-talon kattoon, valonheittimet tai akustiikkalevyt eivät saa Bachin Matteus-passion upeaa musiikkia kuljettamaan minua elämää suurempien kärsimystä, armoa ja anteeksiantoa pohtivien kysymysten tunnelmaan samalla tavalla kuin Tampereen tuomiokirkon maalaukset menneinä vuosina.

Hetki antaa vastauksen päiviä mielessäni pyörineeseen kysymykseen: kuuluuko Matteus-passio kirkkoon? Kyllä, minun maailmassani se soi syvemmällä sielussani Herran huoneessa. Vielä on vastaus haussa toiseen kysymykseeni: Miksi näin on, vaikka minulla ei ole kristillistä vakaumusta? Jos kristillisyys ei kutsu minua kuuntelemaan Matteus-passiota kirkkoon, niin mikä kutsuu?

* *

Ensin mietin sitä maailmaa, missä Bach on elänyt passiota luodessaan. Jeesuksen tuomitsemisesta ja ristiinnaulitsemisesta kertova Matteus-passio soi ensimmäisen kerran pitkäperjantaina 1727 Leipzigin Tuomaskirkossa. Historiankirjat kertovat, että Tuomaskirkon kanttorina ja kirkon musiikillisena johtajana toiminut Bach hyödynsi sävellystyössään kirkon rakennetta ja teki suurimman taideteoksensa juuri sinne upeasti soivaksi. Teos on luotu kaikumaan kirkon holveissa. Passiossa soi myös Bachin oma vahva uskonnollisuus ja halu pyhittää työnsä Jumalan ylistykseksi.

Matteus-passio hautautui muutaman kirkkoesityksen jälkeen unohduksiin sadaksi vuodeksi, kunnes 20-vuotias Felix Mendelssohn esitti sen lyhennettynä versiona vuonna 1829. Tästä alkoi Passion nousu ja matka niin kirkoissa kuin niiden ulkopuolella. Vuosisatojen aikana Matteus-passiota on esitetty tuhansia kertoja Tampere-talon kaltaisissa konserttisaleissa ja Bachin upean musiikin lumovoima on nostanut niissäkin ihmiset pääsiäisen aikaan arjen yläpuolelle. Näin kävi myös myös pääsiäisviikon kiirastorstain Tampereen Filharmonian ja Tampereen Filharmonisen kuoron esityksessä.

Jotain jäi kuitenkin puuttumaan.

* *

Kirkko on kupla, joka kietoo kuulijat ja esiintyjät yhteen

Minä tunnen suurten, syvälle ihmisyyteen sukeltavien teemojen kosketuksen, kun kuuntelen Matteus-passiota. Häpeä, syyllisyys, armo, anteeksiantaminen. Tunteita, jotka ovat syvällä myös kristillisen sanoman ulkopuolella kulkevien maailmassa. Matteus-passion voima syntyy sen musiikin huikeasta kyvystä välittää tunnetta ja intohimoa, melodioiden kauneudesta ja sävelin kerrotun tarinan kaaren dramaattisuudesta.

Mutta se kasvaa mielessäni täysiin mittoihin vasta kaikuessaan kirkon kivisten seinien sisällä. Kirkkosali on kupla, johon sukellan Bachin musiikin ja Matteuksen evankeliumin tarinaan. Konserttisalissa kupla puhkeaa viimeistään väliajalla. Kirkossa esitys sulkee sekä kuuntelijat että esiintyjät yhteiseen, jaettuun kokemukseen jostain ihmistä suuremmasta ja samalla muistuttaa kauniisti ihmisen pienuudesta. Konsertissa yleisö on markkinatalouden hengessä vähintään yhtä tärkeässä osassa kuin musiikki. Yleisöä varten on väliajat, väliaikatarjoilut, alkuskumpat ja kepeät esityksen arvioinnit konsertin tauoilla.

Kirkossa koen olevani Matteus-passiota kunnellessani enemmän ”me”, konsertissa taas ”minä”.

* *

Kaiken tämän jälkeen minun on muistutettava, että myös Tampere-talon kiirastorstain esitys oli huikea. Bachin teoksen suuruus ylittää maallisten puitteiden rajoitukset. Kun Tampereen Filharmoninen Kuoro pauhasi vaatimaan Jeesuksen ristiinnaulitsemista tai sopraano Lydia Teuscher kujersi pääsiäisen armon sanomaa, tunnekerrokset olivat käsinkosketeltavat.

Voi kun tämäkin Matteus-passion olisi soinut kirkossa, huokasin upean kokonaisuuden päätteeksi. Jo nyt hetkittäin tunsin pyhän kosketuksen.

Marja Heinonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua