Katsoja kiven sisässä – Anne Välinoron kolumni Savonlinnan oopperajuhlilta

Kuva: Valtteri Hirvonen

Istun kiven sisässä, istun oopperassa. Istun neljättäkymmenettä ensimmäistä kesää Olavinlinnan juhlilla, sillä olen juhlien luottovanki.

Puristan käsilaukkua rintaani vasten, sillä muualle se ei mahdu. Molemmilla puolillani on tukeva ihminen ja leikin olevani lentokoneessa. Erona on vain se, että täällä ei ole ilmastointia. Lämpötila huitelee 32 asteessa seitsemältä illalla.

Seuranani on noin 2 258 muuta eläytyjää – siis paljon lämmintä hengitystä ja mahdollisia koronaviruksia. Olenko tullut hulluksi?

* *

Carmenin alkutahdit räjäyttävät pelin käyntiin. Georges Bizet tiesi, minkälaisin nyörin ja röyhelöin kuulija valloitetaan. Hillitön marssi sen olla pitää, kutsuva ja lopullista voittajaa toreadoria ylistävä. Häntä, joka koreudellaan, pelottomuudellaan ja suuruudellaan vie Carmenin Don Josélta.

Carmen on mieletön ja repivä sairaalloisen mustasukkaisuuden kuvaus. Se vastaa oopperan luonnetta taidemuotona. Ooppera haluaa olla kaikki tai ei mitään, musiikillinen tyrmäys, solistinen ilotulitus, lavakuvien ennennäkemätön kavalkadi ja vähintään kolme tuntia. Ooppera joko tainnuttaa tästä kaikesta uupuneen katsojansa kanveesiin tai kohottaa tämän hurmioon.

Carmen on siksi maailman oopperoista suosituin. Ja siksi penkit täyttyvät taas Olavinlinnassa vuonna 2022, vaikka Marianne Mörckin ohjauksella ja Anna Kontekin lavastuksella on ikää jo 16 vuotta. Ne täyttyvät, koska Tuija Knihtilä on hillitön ja kaikkensa antava nimiroolissa, Amadi Lagha tikarinkäyttöön valmis ja omistushaluunsa sekoava Don José, Lukasz Golinski itsevarmoista varmin toreador Escamillo ja Annika Leino täydellinen kunnon tyttö Micaela, hän, jonka Don Josén piti valita.

Silja Aalto ja Gayane Babajanyan ovat teräväpäiset ja suloääniset Frascuita ja Mercedes, Carmenille järjen ääntä puhuvat ystävät.

* *

Mutta nyt käännän katseenne yleisöön. Keitä meitä siellä istuu?

Olemme 70 prosenttisesti senioreita, +55-ikäryhmästä. Alaikäisiä penkeissä istuu ehkä pari sadasta. Koska oopperalipun hinta on vähintään 100 euroa, meillä täytyy olla varakkuutta, jollei kyseessä ole kirjoittava toimittaja tai työnantajan puolelta katsomoon johdatettu.

Odotamme elämystä, henkeämme raikastavaa hetkeä, jonka haluamme vanhassa paketissa kuin tutun ruokalajin.

Tähän hetkeen ei kuulu häikäilemätön bensan hinta, ylikallis kala tuhansien järvien maassa eikä varsinkaan naapurimaan sotarikollinen. Haluamme olla hetken Ukrainan sodan surullisuuden ja pakolaisten ulottumattomissa, loitontua arjesta ja liueta kuplaan vastahankitussa kesäleningissä kuohuviinilasi kohotettuna.

Sanalla sanoen, haluamme unohtaa hetkeksi kuoleman, joka on seniorikansalaista tilastollisesti lähempänä kuin keski-ikäistä.

Kun nyt kerran pandemiastakin selvittiin. Kun saatiin taas tulla juhlille.

* *

Viimeksi hämmästelin katsojia Savonlinnan Oopperajuhlilla vuonna 2017, Suomen itsenäisyyden juhlavuonna, jolloin Vladimir Putin ja Sauli Niinistö näkivät juhlilla yhdessä Pjotr Tshaikovskin viimeiseksi jääneen oopperan Jolantan Bolshoi-teatterin tulkintana. Venäläiset nuoret naiset järjestivät silloin katsomossa oman show’nsa. He nostivat hetkeä ennen alkusoittoa maalaamiaan Putin-julisteita kohti aitioparvea, jossa palvottu päämies istui.

Siis linnassa, joka alun perin rakennettiin 1470-luvulla Ruotsin itärajan puolustukseksi ja jonka venäläiset valtasivat kahdesti, 1714 ja 1743. Mikä draaman taju! Juuri näin pitää toimia venäläisessä puolustuslinnassa, viis oopperasta.

Tätä performanssia täydensi Putinin oma katsojuus, joka aiemmin esityspäivänä tukki saattueineen ilmatilan ja Punkaharjulle johtavan tien sivuväylät, jonotutti ihmisiä turvatarkastukseen ja pisti sammakkomiehiä sukeltelemaan Kyrönsalmessa. Vain todella suuri pelkuri kykenee tähän.

* *

Ei saa parjata katsojaa. Katsojan pitää saada unohtaa. Siitä hän maksaa.

Mutta käristävä helleilta puristuksissa kapealla tuolilla saa katsojan miettimään kaikenlaista asiaan kuulumatonta, kuten Aidan hautakammiokohtauksessa kontteihin kuumuudessa tukehtuvia ihmissalakuljettajien pakkaamia pakolaisia.

Tai kun Don José lipeää armeijan riveistä ja tappaa niskoittelevan rakastettunsa, näinkö kuka hyvänsä sotilas epätoivossaan voi toimia, raiskata ja tappaa? Hän on tullut hulluksi.

Olavinlinnassa oli perjantai-illan Aidan ensi-illassa äänellisenä lisämausteena vesiskootteritaituri, jonka moottoribasso soinnutteli herkkiin loppukuvioihin oman pohjaäänensä. Kyrönsalmen toisesta päästä Savonniemeltä kajahteli lisäbassoja Savonlinna Soi -festivaaleilta. Vettä myöten ääni kantaa ihmeen hyvin.

Että todellisuuden äänet voivatkin olla raivostuttavia, apua. Puolustuslinnan ympärillä saattoi kirkkaasti nähdä sukupolvien välisen kuilun, jossa oopperayleisö puolustautui pitämään kiinni akustisesti täydellisestä oopperahetkestä ja kilometrin päässä Bonnie Tylerin keikkaa turhaan odotelleet vaativat lisää volaa.

Anne Välinoro

Carmen Savonlinnan Oopperajuhlilla 21.7.2022 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua