Baz Luhrmannin filmatisoinnissa (2013) Gatsbyn roolissa on Leonardo DiCaprio. Kuva: Wiki Commons
ESSEE | Amerikkalainen unelma, materialismi, luokkaerot ja ihmisen haavoittuvuus näkyvät edelleen voimakkaasti nyky-yhteiskunnassa. Kultahattu kuvaa unelmien tavoittelua ja niiden epärealistista luonnetta.
”Gatsbyn rakkaus on keskeinen teema, joka toimii Kultahatussa motiivina ja draaman keskeisenä kuljettajana.”
F. Scott Fitzgerald: Kultahattu – Great Gatsby. Otava, 1974. Toinen painos. Suomentaneet Osmo Mäkeläinen ja Marja Niiniluoto. 220 sivua.
”Siis kulje kultahatussa jos täytyy hänen tähtensä;/ hän siihen ihastuu jos hyppäät hänen nähtensä,/ ja hyppää, hyppää korkealle, kunnes huutaa hän:/ ’Rakas kultahattu, mä sinut tahdon, korkeimmalle pääsethän!’”
Luin kirjailija, novellisti Francis Scott Key Fitzgeraldin The Great Gatsbyn (1925) ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa. Olen myös lukenut vuoden 1974 Kultahattu-suomennoksen (Otava, 1974), josta edeltävä, Osmo Mäkeläisen ja Marja Niiniluodon suomentama lainaus on poimittu. Thomas Parke d’Invilliers on Fitzgeraldin luoma kuvitteellinen hahmo, jota hän käyttää viitaten maalliseen loistoon ja teeskentelyyn.
Joulukuussa 2025 ilmestyy Marja Niiniluodon yksin laatima uusi käännös teoksesta. Aiemmat suomenkieliset painokset ovat nojautuneet Marja Niiniluodon varhaisempaan suomennokseen tai Osmo Mäkeläisen käännökseen. Tekstissäni käsittelen kuitenkin kirjan varhaisempaa painosta vuodelta 1974.
Otavan vuoden 1974 suomennoksen kannessa ovat samana vuonna ensi-iltansa Kultahattu-elokuvan tähdet Mia Farrow ja Robert Redford.
* *
Fitzgerald kiehtoo jatkuvasti lukijoita, ja vaikka käännöksen kieliasu on hieman vanhahtava, siitä heijastuu kirjailijan nerokas kielen käyttö, selkeä, nokkela ja toisinaan lyyrinen kieliasu.
Kultahattu kuvailee levotonta jazz-sukupolvea, rakkautta, rikkautta, elämäntuskaa ja iloista elämän huumaa, pyrkimystä edetä yhteiskunnassa, ajan amerikkalaista kulttuuria, samoin taiteellisia pyrkimyksiä. Teos osoittaa, miten vähän maailma ja ihminen ovat muuttuneet viimeisen vuosisadan aikana. Kultahatussa viehättää ihmisen pyrkimys edetä yhteiskunnassa, kuten Jay Gatsbyn pyrkimys saavuttaa mainetta ja rakastettunsa, mutta samalla se kuvailee rikastumisen nurjaa puolta, kuten yhteiskuntaluokkien välille kasvavaa kuilua. Kultahattu kuvaakin amerikkalaista unelmaa; unelmaa siitä, että jokaisella kansalaisella on oikeus rikastua syntyperään katsomatta, oikeus onnen tavoitteluun ja menestykseen.
Kultahattu sivuaa rivien välistä myös rotujen välistä erottelua, mikä on yhä pinnalla yhteiskunnassa. Teos nostaa siis esiin myös hyvin ajankohtaisia asioita ja on monelta osin yhä relevantti. Romaanin hahmo Tom Buchanan toteaa Goddardin teoksesta Värillisten valtakuntien nousu: ”Ajatuksena on, että ellemme pidä varaamme, valkoinen rotu joutuu… se joutuu turmioon.”
Alkuun poimimani Thomas Parke d’Invilliers -lainaus kiteyttää hyvin juuri 1920-luvun iloisen elämän huuman, hyppäyksen kohti korkeampaa. Mutta sitä epätoivoa, jota päähenkilö Jay Gatsby tuntee elämässään haikaillessaan rakastamansa Daisyn perään ja kaipuuta takaisin menneisyyteen, ei lainaus sisällä.
Herbert Brenonin filmatisointi on vuodelta 1926. Kuva: Wiki Commons
* *
Kirjassa tapahtumapaikkana on 1920-luvun New York, ja kirjan kertoja on Nick Carraway, itään saapunut pörssimeklari, joka on asettunut asumaan Jay Gatsbyn loisteliaan huvilan viereen taloon, jonka arkipäiväisyys poikkeaa paljon Gatsbyn huvilasta. Juoni kertoo uusrikkaasta Gatsbysta, joka on onnistunut luomaan itselleen merkittävän omaisuuden epäselvin keinoin. Hänestä on liikkeellä monenlaista huhua, siitä miten hän on vaurastunut ja ehtinyt olla Oxfordissa opiskelijana. Hän on menneisyydessään ennen ensimmäistä maailmansotaa rakastanut Daisyä, joka oli varakkaasta perheestä. Jay Gatsby ajatteli, että luomalla merkittävän omaisuuden hän voi saavuttaa vielä vuosien jälkeen jo Tom Buchananin kanssa avioituneen Daisyn rakkauden. Tom ja Daisy asuvat lahden toisella puolella.
Vaikka Gatsby järjestää suuria juhlia, hänen elämänsä on päämäärätöntä:
”Naapurini talosta kaikui musiikkia halki kesäöiden. Hänen sinisissä puutarhoissaan miehet ja tytöt kulkivat edestakaisin kuin koit, kuiskeiden ja samppanjan ja tähtien parissa.”
Amerikkalainen unelma, materialismi, luokkaerot ja ihmisen haavoittuvuus näkyvät edelleen voimakkaasti nyky-yhteiskunnassa. Fitzgeraldin teos kuvaa unelman tavoittelua ja sen epärealistista luonnetta. Ilmiö heijastuu nykyajan moraalissa, ihmissuhteissa, yhteiskunnallisissa ja taloudellisissa pyrkimyksissä, materialismissa ja kuluttamisessa.
Kultahattu kuvaa varakkuutta, mahdollisuuksia sekä siihen liittyviä ongelmia, moraalista rappiota, pintaliitoisuutta, tyhjyyttä ja elämän päämääräämättömyyttä. Rikkaus on Fitzgeraldin teoksessa symbolina sosiaalisesta asemasta ja ihmisen sisäisestä tyhjyydestä. Fitzgerald käyttääkin rikkautta keskeisenä elementtinä kuvaillessaan amerikkalaista yhteiskuntaa, sen illuusioita, valheita ja ristiriitoja sekä ihmisen halua löytää merkityksellisyyttä elämälle.
Kun Nick saapuu Tomin ja Daisyn luo, hän saa todistaa käynnissä olevaa riitaa avioparin välillä:
”Heidän mielenkiintonsa suorastaan liikutti minua, eivätkä he enää tuntuneet yhtä etäisen rikkailta, mutta kuitenkin olin ymmälläni ja minua tympäisi hiukan, kun ajoin tieheni. Minusta näytti, että Daisyn olisi ollut syöksyttävä ulos talosta lapsi käsivarsillaan, mutta nähtävästi hänellä ei ollut tällaisia aikomuksia mielessään. Mitä Tomiin tuli, ei se, että hänellä »oli joku nainen New Yorkissa», ollut niinkään hämmästyttävää kuin sellainen kummallisuus, että jokin kirja oli aiheuttanut hänelle mielenmasennuksen.”
Francis Scott Fitzgerald vuonna 1921. Kuva: Wiki Commons
* *
Gatsbyn rakkaus on keskeinen teema, joka toimii Kultahatussa motiivina ja draaman keskeisenä kuljettajana. Rakkaus toimii monitasoisena ja symbolisena elementtinä, joka heijastaa kulttuurisia arvoja, unelmia ja pettymyksiä.
Elämäntuska ilmenee erityisesti Kultahatun henkilöhahmojen kautta. He kohtaavat epätoivoa ja menetystä. Fitzgerald kuvaa usein nuoria aikuisia ja heidän unelmiensa ja toiveidensa kariutumista. Unelmilla on keskeinen ja monipuolinen rooli teoksessa. Samoin hektinen, elämä kuluttaminen ja materialismi avautuvat kirjan kautta pääosin jazz-ajan kontekstissa.
Kultahattu on valloittava lukuromaani, joka on täynnä nuoruuden intoa ja tulvillaan rakkautta, joka ennakoi Jay Gatsbyn tuhoa. Teos on yhä ajankohtainen, ja toimii hyvänä poimintana niille, jotka eivät ole tarttuneet Fitzgeraldin teoksiin.
Kirjan viimeinen lause kiteyttää hyvin keskeisimmän teeman.
”Niin me kamppailemme, vastavirtaan kuin veneet jotka alitajuisesti ajautuvat takaisin menneisyyteen.”
Tämä voimakas ja runollinen lainaus tiivistää, miten me käymme loputonta kamppailua, jotta saavuttaisimme unelmamme ja pyrkimyksemme, vaikka menneisyyden paino vie meitä alinomaa takaisin. Se heijastaa toivon ja luopumisen, tulevaisuuden tavoittelun ja historian välistä ristiriitaa.
Mari Loponen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Retoriikassa voi olla eroja, mutta Sanna Marin ja Tulenkantaja-voittaja Riina Tanskanen puhuvat samoista asioista
KOLUMNI | Tampereen Kirjafestarit on teosten suurhyöky, jonka pyörteissä voi iskeä ahdistus, Maarit Saarelainen kirjoittaa kolumnissaan.
Sanna Marin ei pelkää omakehuja, ja se on miehille liikaa
KOLUMNI | Sanna Marinin Toivo on tekoja ei ole hyvä tai huono kirja. Se on hyvä tai huono sen mukaan, mitä mieltä lukija on Sanna Marinista.
Voisiko kulttuurin kello näyttää toisenlaista aikaa?
KOLUMNI | ”Kaikesta, mikä ei ole ihmisille arjessa taloudellisesti mahdollista, muodostuu ’luksusta’”, Jari Paavonheimo kirjoittaa kolumnissaan.
Anneli Jussilan kolumni: ”Viihdyttävästä Pentti Linkola -näytelmästä jää puuttumaan tärkeä taso”
KOLUMNI | Yli 30 vuotta Pentti Linkolan läheisesti tuntenut Anneli Jussila kirjoittaa Valkeakosken kaupunginteatterin Vain lintuja rakastanut -näytelmästä.