Aina vain ajankohtaisempi Ursula K. Le Guin oli 50 vuotta aikaansa edellä

Kuvat: Wiki Commons

Ajatus taiteilijasta, joka on aikaansa edellä, on hivenen epätodellinen. Jokainen taiteilijahan luo teoksensa vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa. Joskus ympäröivällä maailmalla kestää kuitenkin hetki ymmärtää, mistä taiteilija todella puhui.

Ursula K. Le Guinin Maameren velho julkaistiin alun perin nuortenkirjana vuonna 1968. Se loi pohjaa lohikäärmeitä ja magiaa vilisevälle fantasiagenrelle. Tyyliltään filosofisella ja kaunokielisellä kertomuksella on kuitenkin enemmän yhteistä J.R.R. Tolkienin ja C.S. Lewisin kaltaisten mytologioista ammentavien kirjailijoiden kuin kaavamaisen genrefantasian kanssa. Esimerkiksi Maameren taikuus ei ole vain viihdettä vaan heijastaa Le Guinin omaa taolaista filosofiaa ihmisen ja luonnon välisestä tasapainosta sekä elämän ja kuoleman hyväksymisestä.

* *

Puoliksi salaa Le Guin ujutti tarinoihin kuitenkin myös ajatuksia, jotka muu fantasiakirjallisuus on tavoittamassa vasta nykyään. Esimerkiksi Maameren velhon päähenkilöt ovat tummaihoisia. Kyseinen fakta on niin hyvin kätketty, että jopa niinkin äskettäin kuin vuonna 2006 ilmestyneestä Studio Ghiblin animaatiosovituksessa kaikki hahmot oli kuvattu valkoihoisina (kyseinen elokuva muutenkin perustuu kirjoihin vain löyhästi).

Tätäkin enemmän Le Guin oli edelläkävijä kirjoituksissaan sukupuolesta. Pakon edessä ensimmäisen tarinan päähenkilöksi valikoitui mies, mutta julkaistuksi päästyään Le Guin pohti kirjoissaan enenevissä määrin sekä sukupuolten eroavaisuuksia, niiden suhdetta toisiinsa että sukupuolirooleista luopumista.

Kaikista ovelin on kuitenkin Maameren tarinoihin kätketty pasifistinen sanoma. Maameren maailmassa ei nimittäin ole sotaa. Kyse ei ole idealistisesta haihattelusta, sillä Le Guinin luomassa maailmassa on silti konflikteja, orjuutta ja väkivaltaa. Le Guin uskoi kuitenkin, että viihteellistetty sota tekee sodasta viihdettä. Todellinen pasifistinen kirjallisuus lähtisi siis liikkeelle jo luomastaan maailmasta ja sen asettamasta esimerkistä. Maailma ilman sotaa on ensin kuviteltava, jotta sellainen voidaan saavuttaa.

Le Guinille fantasian sisältämä eskapismi oli ennen kaikkea ihmismielen vapautta ympäristön ja yhteiskunnan kahleista ja kykyä kuvitella muita vaihtoehtoja. Kaikki Le Guinin tarinat eivät kuitenkaan perustu ihanteille, vaan myös vaihtoehtoiselle realismille.

* *

Läpimurtoteoksessaan ja scifi-oopuksessa Pimeyden vasen käsi Le Guin kuvittelee tulevaisuuden maailman, jossa ihmiskunta on edistynyt tähtien väliseksi talousliitoksi Ekumeeniksi. Le Guinin anarkistinen usko ihmiskunnan kykyyn luopua maiden välisistä rajoista saa siis talousliitossa pragmaattisen muodon.

Ekumeeni ei kuitenkaan pyri taloudelliseen hyötyyn, vaan ihmiskunnan yhtenäisyyteen. Sen toimintaperiaatteita ei määrä hyöty, vaan moraali. Tarkoitus ei pyhitä sen keinoja, vaan tarkoitusta itseään arvioidaan keinojen perusteella.

Pimeyden vasen käsi sijoittuu kuitenkin Talvi-nimiselle planeetalle, joka ei ole vielä osa Ekumeenia. Talvi on vaihtoehtoinen versio meidän maailmastamme. Sen kahdesta valtiosta toinen on itsevaltiaan, toinen pikkusieluisten virkamiesten hallitsema. Taustalla vaikuttava uskonto sen sijaan heijastaa Le Guinin taolaisia näkemyksiä oman tietämättömyyden tunnustamisesta.

Pimeyden vasen käsi ei siis ole pelkkä ajatuskoe. Le Guinin luoma maailma ei ole dystopia tai utopia, vaan jotakin enemmän.

* *

Le Guinin radikaalein keksintö ovat Talven asukkaat, jotka eivät ole seksuaalisia olentoja, vaan sukupuoleltaan kaksineuvoisia. Muiden nisäkkäiden tavoin Talven ihmisillä on kerran kuukaudessa seksuaalinen lisääntymiskausi, kemmer, jolloin heistä tulee joko miehiä tai naisia.

Kyse ei ole vain sukupuoli-identiteetin tutkimisesta, vaan Le Guin pohti myös seksuaalisuuden vaikutusta yhteiskuntaa ja kuinka seksuaalisuuden puute tai selkeämpi ajankohta muuttaisi ihmiskunnan toimintaa. Samalla maskuliinisuuden ja feminiinisyyden yhdentyminen havainnollistaa jälleen Le Guinin taolaisia ihanteita.

Le Guin pohjasi teoksensa tieteen oivalluksiin, kuten suhteellisuusteoriaan ja kasvihuoneilmiöön. Meitä huomattavasti edistyneemmän päähenkilön silmin näemme myös, millaiselta maailmamme politiikka näyttäisi tulevaisuuden ihmisen silmin. Ulkopuolisen silmin esimerkiksi fasismi näyttää ennalta-arvattavalta ja läpinäkyvältä. Kun ”alkukantaisuutta” ihannoiva fasismi pyrkii kirjassa eroon ”sivistyksen pintakiillosta”, muistuttaa se pelottavan paljon nykypäivän sosiaalisessa mediassa ja julkisessa keskusteluissa yleistyneitä näkemyksiä.

Sivistys ei Le Guinin mukaan kuitenkaan ole pintakiiltoa eikä alkukantaisuuden vastakohta. Sivistys on alkukantaisuuden seuraava aste, sen kehittyneempi vaihe.

Sivistyksen vastakohta, Le Guin toteaa, on sota.

Topi Lepojärvi

Kirjoittaja on sävellykseen erikoistunut musiikin maisteri sekä yhteiskuntatieteiden kandidaatti, joka kirjoittaa kolumneja, arvosteluja sekä fiktiota. Hän elää satunnaisesti tässä hetkessä, juo kahvinsa mustana ja pitäisi kissoista siinä kuin koiristakin, jollei olisi niille allerginen.

* *

Oheisluettavaa

Valikoima Ursula K. Le Guinin puheita

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua