Kuva: Siltala
KIRJAT | Neljään vuosikymmeneen mahtuu uskomattoman paljon tapahtumia politiikan huipulle kohonneen naisen elämässä. Kaikkea ei ole julkisuudessa vielä käyty läpi aiemmin.
”Hassi osaa kertoa vaikeistakin teemoista selkeästi.”
ARVOSTELU

Satu Hassi: Hassi – Uhma ja intohimo
- Siltala, 2025.
- 496 sivua.
Yhden tamperelaisen poliitikkonaisen huippuvuodet paketoiva muistelmateos Satu Hassi – Uhma ja intohimo (Siltala, 2025) on muutamaa lehteä vaille 500-sivuinen opus. Monestakaan syystä julkaisu ei silti ole mitenkään raskaslukuinen vaan raikkaasti kupliva muistojen arkku.
Saatuani kirjan käsiini harpoin aluksi läpi kaikki Satu Hassin, 73, yksityiselämää koskevat luvut. Vasta sen jälkeen syvennyin hänen poliittisten saavutustensa kuvailuihin kaupunginvaltuutettuna, Vihreän liiton poliitikkona, ministerinä ja meppinä eli Euroopan parlamentin jäsenenä.
Kirjoittaja on oivallisesti ripotellut yksityis- ja työelämästään kertovat osuudet limittäin niin, että omien vaiheiden muistelukset ryydittävät sopivasti muuten helposti ehkä puisevaksi käyviä politiikan kuvioita.
Väistämättä lukija kaipaa sisällysluetteloa, jonka pohjalta voisi helposti valita parhaat kohdat. Toki luettelosta olisi tullut jättipitkä, koska teos jakautuu kuuden pääkohdan lisäksi lukemattomiin pieniin, väliotsikoilla jaettuihin osiin. Selailemallakin löytää.
Satu Hassista on hahmottunut julkisuudessa kuva äärimmäisen kovasta, jopa häikäilemättömiä keinoja käyttävästä päättäjärunnojasta. Ulkopuoliset tuntevat vain harvoin julkisuudesta tutun henkilön taustoja. Niitä Satu Hassi – Uhma ja intohimo avaa auliisti julkikuvaansa pehmentäen.
Jo Satu Hassin aiemmin julkaistujen teosten pohjalta saattoi odottaa, että teksti on sujuvaa ja helppolukuista. Hassi osaa kertoa vaikeistakin teemoista selkeästi. Erityisen yllättävää on, miten yksityiskohtaisesti hän kuvaa monia kokemuksiaan jopa useiden vuosikymmenten takaa.
Lähdeluetteloakaan ei kirjassa ole 169 viitteen lisäksi. Ne viittaavat pääasiassa eri sanomalehtiin vuosilta 1984–2024, neljän vuosikymmen ajalta. Aineistoja Hassi kertoo tutkineensa kolmessa kirjastossa ja Tamperelainen-lehden arkistossa. Aamulehteä hän kritisoi kirpeästi.
* *
Kohu Tampellan teollisuusalueen muuttamisesta asuinalueeksi teki Satu Hassista tunnetun poliitikon myös Tampereen valtuustoa laajemmilla kentillä. Hassi kuvaa tarkasti 1980–90-lukujen taitteen aikaan käytyä ”taistoa”.
Moni tavallinen kaupunkilainen lienee jo unohtanut Tampella-sopimuksen ja suunnitelmat, joiden mukaan alueelle piti rakentaa muun muassa neljä 40-kerroksista, Näsinneulan korkeutta hipovaa tornia. Hassi mainitsee runsaasti eri henkilöiden nimiä, joilla on varmasti omat muistikuvansa samoista tapahtumista.
Nuo ajat ovat siinä mielessä tärkeitä, että jokin muuttui pysyvästi. Rahavaltaa edustavat miesjoukot eivät enää pystyneet huseeraamaan mielin määrin mitä vain. Kansanvalta ja kansalaistoiminta näyttivät kyntensä. ”Tamhattan” ei toteutunut.
* *
Todella kunnioitettavaa ja toisaalta hämmästyttävää on, kuinka Satu Hassi sitten eduskunta-aikoinaan ja rintasyöpää sairastaessaan hoiti kylmäpäisesti myös työtehtäviään. Silkkihuivi vain päälaelle ja menoksi!
Kansanedustajan työssä jäävät varmasti mieleen lukuisat työmatkat eri puolille maailmaa. Kohtaamisia kertyy mitä korkeampien johtajien kanssa. Hassi näyttää käyneen useasti Venäjällä, jopa Vienan Karjalan perinnekylissä.
Hieman kummastuttaa, kuinka hän muistaa esimerkiksi oppaana olleen Juminkeko-säätiön johtajan Markku Niemisen ja Venehjärven kylän Santeri Lesosen nimen, mutta ei Lesosen Nina-vaimon nimeä eikä Vuokkiniemellä eloisasti starinoineen iäkkään ”emännän” nimeä. Kyse oli todennäköisesti kuulusta runonlaulaja Santra Remsujevasta, jonka luona Nieminen käytti kaikki vieraansa.
Satu Hassi – Uhma ja intohimo käy läpi aikaa, jonka kuluessa ympäristökysymykset nousivat, Neuvostoliitto ja sen alusmaat romahtivat, Suomi liittyi EU:hun ja Natoon jne ja niin edelleen. Kirjan runsaat kuvaliitteet osoittavat, miten paljon kaikkea ajanjaksoon mahtuu.
Vaikuttaa, että paljon raskaammin kuin oman syöpänsä Satu Hassi joutui kokemaan puolisonsa Jukan sairastamisen ja menehtymisen. Jukka Valjakka ei ollut julkisuuden henkilö, mutta Hassin kirjoittamana hänestäkin saa kuvan tämän muistelmateoksen kautta.
Aila-Liisa Laurila
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.
Heti ensimmäisen roolin jälkeen Anthony Hopkins tiesi, ettei ryhtyisi leipuriksi – arviossa muistelmateos Hyvin sinä pärjäsit
KIRJAT | Jonkun sivun kirjaa luettuaan arvaa, ettei Anthony Hopkinsin maailmassa ole järkeä kirjoittaa muistelmia kertomatta totuutta.







