Kuvat: Aviador / Lauri Aapro
KIRJAT | Raija-Sinikka Rantalan kirjoittama elämäkerta näyttelijä Elli Tompurista on ansiokas, suorastaan täydellinen elämäkerta.
”Tompuri tiesi mitä halusi ja joutui tekemään usein paljon sen eteen.”
ARVOSTELU

Raija-Sinikka Rantala: Elli
- Aviador, 2025.
- 328 sivua.
Elli Tompuri (1880–1962) kuului 1900-luvun alkupuolella Suomen tunnetuimpiin näyttelijöihin. Tompuri oli kotoisin Vehkalahdelta, jossa hän harrastelijanäyttelijänä löysi kohtalonsa. Hän hakeutui kesken heikosti sujuvien yliopisto-opintojensa harjoittelijaksi Suomalaiseen teatteriin eli tulevaan Kansallisteatteriin. Hänet otti vastaan johtaja Kaarlo Bergbom, joka omalla omituisella tavallaan ja epäluuloistaan huolimatta otti Tompurin harjoittelijakseen. Monikaan teatterissa ei arvostanut Tompurin valitsemista, kun samaan aikaan teatteriin saatiin vierailemaan maailmantähti Ida Aalberg.
Kansallisteatterissa oli tuolloin kolmen joukko, Bergbomin sisarukset Kaarlo ja Emilie sekä pukija Martha Wahlstedt, jotka hallitsivat ja valitsivat ohjelmiston. Kolmikon miellyttäminen ei ollut helppoa, ei varsinkaan voimakastahtoisille näyttelijöille, kuten Elli Tompurille. Tompurin motto oli: ”Kenelle vaan, milloin vaan, muttei koskaan mitä vaan, miten vaan”. Se kuvasti hänen tinkimätöntä ja oikeudentuntoista asennettaan näyttelemiseen ja elämään.
Kansallisteatterin ensimmäinen keikka päättyi riitaisasti, minkä jälkeen hänet pyydettiin Svenska Teaterniin. Tompuri oli käynyt koulut enimmäkseen ruotsiksi, joten kieli ei ollut ongelma.
Kansallisteatteriin Elli Tompuri pyrki ja pääsi myöhemminkin tekemään rooleja – usein myös ilmoitettiin, ettei siellä ole hänelle töitä. Petettyjen lupausten ja töiden vähyyden vuoksi hän lähti pyynnöstä perusteilla olevaan Tampereen Teatteriin. Pesti päättyi lopulta hänen johtajuuteensa, jona hän osoittautui hyväksi ja toimivaksi.
Elli Tompuri eli ajan mukaisesti ja matkusteli ympäri Eurooppaa aina kun siihen oli mahdollisuus. Pariisi, Berliini ja lopulta Wien tulivat tutuksi, Berliiniin ja Wieniin hän sai myös kiinnistyksen. Myös Pohjois-Amerikka ja Kanada tulivat Elli Tompurille tutuksi työn merkeissä.
* *
Elli Tompurin rakkauselämän suurin löytyi Helsingistä. Hän tapasi 1900-luvun alkupuolella oikeustieteen opiskelijan Lauri Oskar af Heurlinin, joka esitteli itsensä tilalliseksi ja sosiaalidemokraatiksi. Heurlin oli Kansallisteatterin Bergbomien sisaren Augustan poika.
Melkein koko seurustelun ajan Tompuri teki teatteria eurooppalaisissa teattereissa, Saksassa ja Itävallassa. Pari meni naimisiin vuonna 1910 ja sai kaksi poikaa. He erosivat vuonna 1919, jonka jälkeen Ellin ja poikien kotiin ilmestyi ”maailman paras” kodinhoitaja Hilma.
Elli Tompuri oli taiteilija, jolla oli rohkeutta ja halua oppia teatterin tekemisestä paljon. Hänen tuttavapiirinsä kuuluivat useimmat suuret suomalaiset taiteilijat Albert Edelfeltistä Eino Leinoon.
* *
Raija-Sinikka Rantalan erilainen, tarinallinen elämäkertateos Elli (Aviador, 2025) on ansiokas, suorastaan täydellinen elämäkerta. Tarinoissa ei säästellä ketään, ei edes päähenkilöä itseään.
Elli Tompuri tiesi mitä halusi ja joutui tekemään usein paljon sen eteen, että sai haluamansa roolin esitettäväkseen. Tompmuri teki työnsä rohkeasti ja rohkeudella hän seurusteli myös kulttuuriväen ja jopa poliittisten päättäjien kanssa. Maailmanparantaminen oli mukana hänen elämänasenteessaan loppuun asti.
Vasemmistolaisena, muttei minkään puolueen jäsenenä Tompuri oli asialleen omistautunut ja usein myös haukuttu, porvarien pilkan kohde. Etsivän keskuspoliisi olikin kiinnostunut Tompurin touhuista.
Raija-Sinikka Rantala (s. 1947) on kirjailija ja teatteriohjaaja, joka on toiminut teatterinjohtajana muun muassa Helsingin kaupunginteatterissa. Elli on hänen yhdestoista teoksensa.
Kirjassa on hyvä lähdeluettelo, josta selviää, että Elli Tompuri on ollut aiheena ja osallisena useiden teatteritaiteesta kiinnostuneiden kirjailijoiden ja toimittajien teoksissa.
Maija Kääntä
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ehkä ihminen ei olekaan luomakunnan valtias – arviossa Risto Isomäen Krakenin saari
KIRJAT | Luonto- ja ympäristöasioihin keskittyvä kirjailija Risto Isomäki kuvaa uusimmassa romaanissaan ihmisen selviytymistä yllättävissä tilanteissa syvällä meren pinnan alla.
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.







