Kuva: Nemo
KIRJAT | Trollin kirjasarjan yksityisetsivä jäljittää tällä kertaa kaksoisolentoa kaupunkijuhlien vilskeessä.
”Peppusesta tekee erikoisen se, että hänen päänsä on peppu.”
ARVOSTELU
Troll: Mestarietsivä Peppunen – Mestarietsivä ja kaksoisolento
- Suomentanut Mayo Saaritsa.
- Nemo, 2025. 32 sivua.
Mestarietsivä Peppunen (Oshiri Tantei) on vuodesta 2012 lähtien ilmestynyt japanilainen lasten etsiväsarja, jonka ensimmäinen osa on suomennettu vuonna 2018. Peppusen ovat luoneet kirjailija Yoko Tanaka (s. 1976) ja kuvittaja Masahide Fukasawa (s. 1981), jotka käyttävät teoksissa taiteilijanimeä Troll. Peppusesta tekee erikoisen se, että hänen päänsä on peppu.
Mestarietsivä ja kaksoisolento -tarinassa (Nemo, 2025) on jokavuotisen kaupunkijuhlan aika. Juhla pitää sisällään tivolin, kilpailuja, erilaisia kojuja sekä taikashow’n. Päivä huipentuu tanssiaisiin, joihin Peppunenkin on saanut kutsun. Hän saapuu juhlapaikalle frakkiin pukeutuneena ja kohtaa portilla vihaisia kaupunkilaisia, jotka syyttävät häntä törttöilystä.
”Kuka kumma on kaupunkijuhlan vilinässä hämminkiä aiheuttava mesterietsivä Peppusen kaksoisolento? Tämäkin tapaus ratkeaa yhdessä pöräyksessä!”
Pian selviää, että kaupunkilaiset ovat erehtyneet henkilöstä. Kyseessä onkin kaksoisolento, ja Peppunen ryhtyy selvittämään arvoitusta. Sillä välin kaksoisolento jatkaa tihutöitään väkijoukossa. Peppunen jahtaa häntä läpi juhla-alueen, ja vaikuttaa siltä, että kaksoisolento puolestaan ajaa takaa jotain, mikä liikkuu paikasta toiseen. Kaksoisolento paljastuu taikashow’n taikuriksi, joka yrittää saada kiinni karanneen kyyhkyn.
Viimeinen sekaannus tapahtuu, kun taikashow’n avustaja luulee Peppusta taikuri Azaraashiksi ja vetää Peppusen mukaansa esiintymislavalle. Lopulta Peppunen tapansa mukaan pieraisee naamallaan oikean taikurin esiin.
Kirjan ikäsuositus on kuusi vuotta, mutta ainakin sarjan kyseinen osa sopii mielestäni myös tätä nuoremmille. Kuvakirjassa kuvien suhde tekstiin on hallitseva, ja myös lukija otetaan mukaan tarinaan pyytämällä häntä etsimään kuvista esineitä tai kadonnutta kaksoisolentoa.
Peppuseen liittyy oleellisesti lastenkirjallisuudelle tyypillinen koominen ruumiillisuus, joka Peppusen tapauksessa kohdistuu etsivän kasvoihin. Hänen erityisominaisuutensa onkin takapuolen muotoinen naama. Kirjasarjassa hyödynnetään myös pieruhuumoria, joka lapsilla yleensä toimii nimenomaan tabu-luonteensa vuoksi. Todellisessa elämässä piereskely julkisilla paikoilla ei olisi soveliasta, mutta Peppusessa siitä on tehty hyve, jonka avulla rikokset ratkaistaan.
Aikuislukijasta takapuoli naamana voi tuntua kornilta ja epäsopivalta, mutta lastenkirjoissa kaikki voi olla mahdollista. Sarjan suuri suosio perustuu salapoliisijuonen lisäksi tutun kaavan odotukseen, siihen että kirja tulee päättymään suureen pöräykseen. Mestarietsivä ja kaksoisolento -teoksen tarina on melko heppoinen, mutta varmasti pienempiä lukijoita viihdyttävä. Ehkäpä lasten nauru sen myötä tarttuu myös aikuisiin.
Kati-Annika Ansas
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mikko Nenosen runokokoelma ei saa tähtiä vaan pääskysen, voikukan, sammakon, västäräkin ja lapsen hymyn – arviossa Hengittävä eläin
LEVYT | Tamperelaisen Mikko Nenosen toinen runokokoelma Hengittävä eläin saa lukijan ymmälleen, hämilleen – mitä ihmettä tästä sanoisi ja kirjoittaisi?
Hirviömaailmassa Aapo voittaa pelkonsa ja löytää itsestään ihmeellisen kyvyn – arviossa J. S. Meresmaan Varjokahle
KIRJAT | Lumola-sarja on lempeää kauhufantasiaa, jonka parissa viihtyy aikuinenkin tarinoiden ystävä. Varjokahle päättää trilogian.
Koulu pelastaa nälkäkuolemalta ja antaa lukemisen lahjan – arviossa Helvi Hämäläisen elämäkerta Kauneudenrakastaja
KIRJAT | Helvi Hämäläinen oli 1900-luvun suomalaisista naiskirjailijoista se, joka tiesi mitä halusi, aina saamatta sitä. Minna Maijalan elämäkerrassa jokaisella sanalla on merkityksensä.
Osamu Dazain Narrin kukkia on lyhytromaani, joka ei luota tarpeeksi omiin vahvuuksiinsa
KIRJAT | Dazai yrittää tuoda esiin jotain uutta ja erilaista, mutta keino on niin kuin useimmat neljännen seinän rikkomiset, eli se on vanhentunut alta aikayksikön.