Kapellimestarit Kuvat: Jiyang Chen / Bard Gundersen / Jim Henson / Veikko Kähkönen / Mika Ranta. Grafiikka: Petri Kärenlampi / Yle

1

Laura Malmivaara on alkuvuoden juhlituin suomalainen näyttelijä, eikä syyttä. Tiina Lymin ohjaama ja käsikirjoittama Queen of Fucking Everything on hänen näyttelijäntyönsä juhlaa. Vaikka käsikirjoituksessa kaikki henkilöt eivät pääse näyttämään kunnolla persoonaansa tai nousemaan mitenkään uskottavalle tasolle, tv-sarja tarjoaa viihdettä, jännitystä ja kunnon nauruja sopivin välein.

Etenkin kaksi ensimmäistä jaksoa toimivat kuin junan vessa. Tarinan jatkuessa pari yksityiskohtaa kyllä jää vaivaamaan mieltä. Esimerkiksi kerrostalon kaavapäätöksen läpi runnomisessa käytetään epäuskottavaa suoraa väkivaltaa virkamiestä kohtaan kaupungintalon käytävällä, houkutellaan liiankin hyväuskoiselta tuntuvaa nuorta poliitikkoa vallalla ja mammonalla, ja omahyväisen vanhan rouvan arvovalta pannaan rankasti peliin myrkyllisestä äitisuhteesta juontaneen trauman kautta.

Mutta eniten minua häiritsee se, että tv-sarjassa esitetään kuin itsestään selvänä, että poikkeuskaavasta rahallisesti hyötyvät tahot istuisivat mukana päätöskokouksessa – näinhän ei Suomessa kunnissa koskaan toimita, eihän!

The Queen of Fucking Everything Yle Areenassa.

2

Saven sanasto on vähitellen uinut osaksi kuvataiteen maailmaa ja alan tekniikoita, sillä nykyään melkein kaikki juuri valmistuneet kuvataiteilijat ovat tästä materiaalista kiinnostuneita. Saven työstäminen ja saven oma ilmaisuvoima näkyy muun muassa Suvi Sysin suloista värikylpyä tarjoavassa Vuoden nuori taiteilija -näyttelyssä Tampereen taidemuseossa.

Sysi hakee savesta käden ja kapeiden sormiensa jälkeä, hän tuo näyttelyyn myös savipallojen siirtelystä kuuluvan äänen. Hän toistaa samaa massaa, samaa liikettä ja samaa lasitetta kunnes teoksesta syntyy oma kineettinen kokonaisuutensa. Loisteliasta! 

Jo nimeä saaneet saven taitajat esittäytyvät puolestaan Keravan taide- ja museokeskus Sinkassa. Emma Helle, Maisa Majakka, Mariam Falaileh ja Veera Kulju näyttävät koko skaalan klassisen veistotaiteen kommentoinnista eri kulttuurien sisäpiireihin.

Jasmin Anoschkin oli läsnä työskentelemässä ja kertomassa omasta lähestymistavastaan saveen Sinkan näyttelyssä. Kuva: Tiina Nyrhinen

Pääsin käymään Saven karnevaali -näyttelyssä silloin, kun Jasmin Anoschkin muotoili teostaan ateljeeksi muutetussa näyttelyhallissa. Oli loistava mahdollisuus esittää kysymyksiä ja nähdä, miten Anoschkinin käsiala siirtyy saveen.

Olen myös iskenyt omat käteni saveen ensimmäistä kertaa elämässäni, ja nyt tuskin maltan odottaa uusia kokemuksia uuden harrastukseni parissa: mitä antavat saven eri laadut ja karkeudet, polttolämpötilat, lasitteen ominaisuudet, värit, millainen olisi oma käsialani…

Saven karnevaali 12.1.2025 asti Taide- ja museokeskus Sinkassa Keravalla. Suvi Sysi, Vuoden nuori taiteilija 2024: Suvi Sysi 12.1.2025  asti Tampereen taidemuseossa.

3

Daddy Issues eli Isäpulmia on Danielle Wardin luoma kertomus tyttären ja isän suhteesta. BBC 3:n viime vuonna julkaisemassa 6-jaksoisessa sarjassa pääosissa ovat Aimee Lou Wood ja David Morrissey. Nopeatempoisen ja hykerryttävän kertomuksen roisi huumori ja elämää suuremmat ihmissuhdekuviot jaksavat vuorotellen itkettää ja naurattaa.

Lyhyesti: tytär tulee raskaaksi satunnaisen lentokonepanon seurauksena ja joutuu muuttamaan surkeaan esikaupunkiloukkoon erosta lamaantuneen vässykkä-isänsä kanssa. Sisko istuu vankilassa ja äiti on jättänyt perheen ja vienyt kaiken omaisuuden mennessään.

Isäpulmia Yle Areenassa.

4

Käteeni tarttui kirjastossa Meri Genetz -nimisen kuvataiteilijan elämäkerta, jonka on kirjoittanut jyväskyläläinen tutkija Sanna Ryynänen. Kirjan ensimmäinen, sidottu painos on julkaistu jo vuonna 2019 ja toinen painos vuonna 2023.

Kirjassa on paljon hyvää. Ensinnäkin Ryynänen ansioituu Suomen ja Venäjän historian tiivistämisessä siten, että joka sivulla tuntuu olevan tuoreita huomioita kulloisestakin ajasta, jota Meri Genetz eli.

Genetz kuului etenkin 1930-luvulla merkittäviin taiteilijoihin, joiden teokset ripustettiin Suomen taiteilijain 40-vuotisjuhlanäyttelyyn ”Parhaiden maalausten saliin” yhdessä Ilmari Vuoren, Tyko Sallisen ja Ragnar Ekelundin kanssa. Hänen palettinsa oli rohkea, siveltimenotteensa rento ja kaupunkikuvien ilmeessä oli useimmiten persoonallista valon ja varjon dramaattisuutta.

Mikäli vuosisadan alussa Suomessa voimakkaana esiintynyt spiritistinen innostus, swedenborgilainen mystiikka tai steinerilaisuus kiinnostavat, Ryynänen antaa näistä ilmiöistä napakat kuvaukset Merin elämänkulkua selvitellessään.

Meri Genetzin tuotantoa, elämäkerran kuvitusta. Kuva: Tiina Nyrhinen

Monet kirjeet ja tietenkin Merin taideteokset värittävät kertomusta. Kaikista mielenkiintoisinta on kuitenkin se aika, joka Merin elämään liittyi: nuorena aatelisen naisen tavat, Venäjän vallankumouksen tulo, sisällissota, Pariisin kuohuva 1920-luku ja maailmansodan aikana Suomessa vallinnut ilmapiiri – kirja on jännityskertomus, jossa vanhat faktat pukeutuvat uusiin kuoseihin Merin mukana.

Miksi emme sitten tunne Meri Genetziä? Mystiikka ja spiritismi veivät hänen ajatuksiaan yhä sekavimpiin suuntiin ja oman elämän kolhut vielä verottivat luomisvoimaa.

Sanna Ryynänen: Meri Genetz Levoton sielu. Avain, 2019.

5

Suomalainen musiikkikoulutus ja Sibelius-akatemian ”kapukurssit” ovat kasvattaneet huippumuusikoita. Kapellimestarit ovat jo valloittaneet musiikkimaailman. Onko vain ajan kysymys, koska suomalainen kapellimestari johtaisi puuduttavaksi performanssiksi moititun Wienin filharmonikkojen uudenvuodenkonsertin? Lontoon Proms-konserteissa suomalaiset, Sakari Oramo suurimpana vaikuttajana, ovat jo valloittaneet yleisön välittömyydellään ja syvällä musikaalisuudellaan.

Muutama päivä sitten Yle Areenaan ilmestyi viisiosainen sarja Kapellimestarit, jossa Radion sinfoniaorkesterin nykyinen ylikapellimestari Nicholas Collon haastattelee viittä suomalaista huippukapellimestaria. Kollegiaalisesti ja jännittämättä kulkevaan keskusteluun ovat onneksi ehtineet tekijät kiinnostavimmasta päästä: Esa-Pekka Salonen, Susanna Mälkki, Hannu Lintu, Pekka Kuusisto ja Dalia Stasevska.

Kukin on omalla urallaan eri vaiheessa: Kuusisto etsii vasta johtamisessaan luontevia käsiotteita, Stasevska on nuori, reippaan räiskyvä johtaja, kun taas Lintu tunnetaan vakavana ja vaativana. Salonen ja Mälkki pystyvät puhumaan koko Suomen kapellimestarikoulutuksen alkuvaiheista ja koko suomalaisen musiikki-ilmiön kasvusta kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Kaikki puhuvat Collonin kanssa täydellistä englantia, ja mielellään tätä ohjelmasarjaa tyrkyttäisikin ulkomaisille markkinoille – olisiko lopputekstit kannattanut jo valmiiksi kääntää englanniksi? Erikoisinta dokumentissa on Helsingin maisemien, ratikka- ja metroliikenteen esittely (ollaan suuressa metropolissa) ja erilaisten säätilojen esittely (tällaista on lumituisku, nyt on asfaltilla lätäköitä, aurinkokin paistaa ja meri on kaunis), joten eksoottisen matkailumainoksen sävyjäkin sarjaan on tarttunut.

Mutta ennen kaikkea: miten miellyttävää ja rauhoittavaa ja lohdullista on kuunnella viiden jakson verran hauskoja, kauniita, syvällisiä ihmisiä: he avaavat itsestään ja ennen kaikkea kapellimestarin työstä uusia oivaltavia puolia, myös omia epäonnistumisiaan. Tällaisia ovat suomalaisen kulttuurin täydelliset airuet. Tarvittiin vain asiaa tunteva kollega, että haastateltavat päästivät kameran edessä sosiaalisuutensa ja huumorintajunsa valloilleen ja saivat hetkeksi unohtaa suomalaisen kulttuurin kurjistamiskehityksen.

Kapellimestarit Yle Areenassa.

Tiina Nyrhinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua