Kuva: Legioonateatteri
TEATTERI | Jos haluatte päästä nauttimaan teatterin ja elämän piirileikistä, avoimuudesta ja omakohtaisuudesta, on syytä pitää kiirettä. Legioonateatterin juhlanäytelmä esitetään enää kahdesti.
”Uskallan katsoa toisia silmiin, koskettaa, uskallan jopa tanssia, kaikkien nähden.”
ARVOSTELU
Taru hyvinvoinnista
- Ohjaus: Timo Seppälä
- Käsikirjoitus: Timo Seppälä, työryhmä
- Ensi-ilta: Legioonateatteri 5.12.2024, arvio esityksestä 4.1.2025.
Hetki on hämmentävä, koskettava, melkein pyhä. Kesken hupaisan kohtauksen näyttämö hiljenee ja nuori mies astuu yleisön eteen, alkaa kertoa itsestään.
Hän kertoo hiljaisella äänellä lapsuudestaan, peloistaan, masennuksestaan, haaveistaan. Siitä ettei ole uskaltanut katsoa ketään silmiin, mennä lähelle, saati koskettaa, luottaa. Hievahtamatta kuuntelevat katsojat tajuavat heti, että tuo ujon puoleinen nuori ei nyt ole näyttelijä esityksessä Taru Hyvinvoinnista.
Hän on ihan oma kaunis, uljas, rohkea, pelokas oma itsensä.
Monologin lopuksi nuorukainen kohottaa katseensa, sanoo kirkkaasti: nyt uskallan jo katsoa toisia silmiin, koskettaa, uskallan jopa tanssia, kaikkien nähden. Ja se on tämän teatterin ansiota.
Tai en ole ihan varma mitä hän sanoo: kyyneleeni estävät minua kuulemasta selvästi. Tiedän, että hän on itse juuri nyt edessäni niin avoimena ja paljaana kuin nuori olla voi.
* *
Se ihme, että teatterin lumous ja taika yhtä aikaa sekä särkyvät että syntyvät, on näytelmän (yhdessä nuorten kanssa) kirjoittaneen ja ohjanneen Timo Seppälän ansiota. Hän saa nuoret luottamaan itseensä ja toisiinsa niin paljon, että he uskaltavat nousta näyttämölle kertomaan omaa tarinaansa.
Toki Seppälän näytelmässä kerrotaan paljon muutakin. Legioonateatterin 30-vuotisjuhlanäytelmä Taru hyvinvoinnista näyttää meille, mistä nyky-Suomi on tehty.
Eikä se ole iloista nähtävää. Tätä maata rakennetaan nyt ylemmän keskiluokan ehdoilla, ennen näkemättömällä itsekkyydellä ja piittaamattomuudella. Suomi on päättänyt jättää lapset, nuoret ja vanhukset oman onnensa nojaan.
Tai on heille jotain tarjolla. Terapiaa, psyykelääkkeitä, kevytyrittämistä, hyvinvointilaastareita ja tsemppiä.
* *
Juhlanäytelmässä mukana olevat liki 30 nuorta tietävät sen omakohtaisesti. Siksi esitys on niin järisyttävän tosi ja koskettava. Se on silti myös hauska ja yllättävä: koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Seppälä on nerokas kohtausten kirjoittaja ja ylösalaskääntäjä. Ensin nuori mies kertoo omana itsenään peliriippuvuudestaan ja siitä mihin se hänet johti.
Talousrikoksiin, häikäilemättömiin petoksiin, jopa läheisten ihmisten huijaamiseen ja hyväksi käyttämiseen.
Seuraavassa kohtauksessa hän onkin tuo huijari, joka myy olemattoman auton nuorelle parille ja vie näiden viimeiset rahat, 18 000 euroa.
Katsoja on yllätetty ja ällikällä lyöty. Juuri kun hän oppii luottamaan sympaattiseen mieheen, tämä tekee jotain käsittämättömän raukkamaista.
Lisäksi: automyyjän eli Niko Rytkönen-Flemingin tulkinta Lapin kesästä on veret seisauttava.
* *
Vuonna 1994 perustetun Legioonateatterin perusajatus ja kaiken toiminnan lähtökohta on ehkäistä nuorten aikuisten syrjäytymistä ja sosiaalista pahoinvointia teatteritoiminnan avulla.
Siinä sivussa on syntynyt niin hyviä esityksiä, että monen mielestä Legioonateatteri on vuosikymmeniä ollut Pirkanmaan tärkein taidelaitos.
Olen samaa mieltä. Vuonna 2015 kirjoitin Aamulehteen:
”Poistun Tampereen tätä nykyä tärkeimmän teatterin esityksestä toiveikkaana, melkein iloisena: kaikki tässä maailmassa eivät ole vielä antaneet periksi ahneuden, kyynisyyden ja muun markkinaliberalismin edessä.”
Demokraatti analysoi marraskuussa 2018 teatterin omalaatuisuutta näin oivaltavasti:
”Legioonateatterin näyttelijät kuvittelevat olevansa intensiivisesti sitä mitä ovat. He ovat lavalla ensisijaisesti omia itsejään ja sen jälkeen roolihahmojaan. Tämä järjestys ei tarkoita roolityön heikkoutta, vaan päinvastoin toisen hyväksymistä ja roolihahmon sosiaalipsykologian ymmärtämistä. Avoimuus ja omakohtaisuus ottivat yleisön taas kerran omakseen.”
* *
Jos haluatte päästä nauttimaan tästä teatterin ja elämän piirileikistä sekä avoimuudesta ja omakohtaisuudesta, on syytä pitää kiirettä: Taru hyvinvoinnista esitetään enää kaksi kertaa, lauantaina 11.1. kello 19, ja sunnuntaina 12.1. kello 17.
Legioonateatteriin pääset helpoimmin nyssellä numero 10. Pitää jäädä pois Jokipohjantien pysäkillä, sivuuttaa ravintola Vanha Tappi ja kävellä 600 metriä Mäntyhaantietä.
Ja kun saavut sisälle, joku saattaa hyvinkin soittaa Junnu Vainion biisiä Sellaista elämä on. Heti tulee olo kuin kotona olisi.
Siepataan vielä loppuun sitaatti kirjasta Legioonateatteri – suuren, suttuisen perheen tarina:
”Jos sinulla on unelma, joka ei riistä ketään, vaan se hyödyttää itsesi lisäksi monia muitakin ihmisiä, sillä on taipumus toteutua.”
Matti Kuusela
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hildur, islantilainen kovapintainen ja suolavedessä surffaten marinoitunut poliisi kamppailee itseään vastaan
TEATTERI | Turun kaupunginteatterin lavalla on maailman kaunein siipi, aalto, lokki tai sipsi.
Komediateatterin Ransu ja Operaatio Joulu tuo joulumieltä pienemmille ja isommille
TEATTERI | Karvakuonot lähtevät tonttuagentteina etsimään kilttejä lapsia ja joululahjatoiveita Tampereen Petsamosta ja Käpylästä.
Veijo Rönkkönen loi kokonaisen ITE-maailman ja Aapo Stavén toi sen lavalle – arviossa Veijo
TEATTERI | Simpeleläisen pieneläjän poika oli jo alunpitäen käsikassara, vahinkolaukauksesta siinnyt.
Kolme naista pyörittää miestä – arviossa Helsingin kaupunginteatterin Lempi
TEATTERI | Minna Rytisalon Lempistä dramatisoitu näytelmä luottaa liikaa kerrontaan. Itse Lempin persoona jää hataraksi.