Kuva: Pixabay / Tuuma / Warelia
KIRJAT | Mirjami Haimelinin ja Satu Rämön sekä Liina Näsin teoksissa ääneen pääsevät myös muut kirjailijat.
”Kirjailija on pahimmassa tapauksessa kurjailija.”
Mirjami Haimelin & Satu Rämö: Kynä
- Tuuma, 2024. 310 sivua.
Liisa Näsi: Lukko sulaa
- Warelia, 2024. 252 sivua.
Kirjoitusoppaita on viime vuosina ilmestynyt niin tiheään, että ne harvoin enää kykenevät sanomaan mitään uutta kirjoittamisesta. Tämän syksyn oppaista toinen kuitenkin onnistui yllättämään positiivisesti.
Mirjami Haimelinin ja Satu Rämön Kynä – Kaikki tärkeä kirjoittamisesta (Tuuma, 2024) on toinen uudistettu painos vuonna 2020 ilmestyneestä oppaasta, johon on lisätty ajankohtaista tietoa. Teoksen sanotaan olevan käytännönläheinen, fiksu ja inspiroiva kirja, joka on suunnattu niin pöytälaatikko- kuin ammattikirjailijoillekin.
Haimelin ja Rämö halusivat kirjoittaa oppaan, joka inspiroi ja kannustaa, valottaa kirjoittamisen prosessia sekä antaa vinkkejä kirjoittamiseen. Kirjan keskeinen sanoma onkin, että jokainen voi kehittyä kirjoittajana tekstilajista ja taustasta riippumatta.
Teos on jaettu teemoittain lukuihin, joissa käsitellään muun muassa motivaatiota, inspiraatiota, taustatyötä, aloittamista, omaa ääntä, kirjoittajan blokkia ja flowta. Teoksen pieniä helmiä ovat kirjailijoiden kertomukset, sitaatit ja anekdootit. Esimerkiksi Anna-Leena Härkönen sanoo, ettei voi sietää kirjoittamista:
”Minä en voi sietää kirjoittamista, mutta ilmankaan en voisi olla. Eräs kirjailijaystäväni, joka on kuolemansairas, tiivisti tuntemuksensa kirjoittamista kohtaan erinomaisesti. Diagnoosin saatuaan hän sanoi, että nyt ei tarvitse sitten enää kirjoittaa.”
Tämän vuoden Finlandia ehdokas Anna-Kaari Hakkarainen taas kertoo pitävänsä kokeellisista kirjailijoista (mikä näkyy myös hänen omissa teoksissaan):
”Ajattelen, että pääni on museo. Keräilen sinne kaikenlaista, omiin huoneisiinsa. Sekoitan tietoisesti eri aineksia keskenään: katson, mitä tapahtuu, kun ripustan rinnakkain yllättäviä asioita.”
Pirkko Saisio puolestaan korostaa lopputulosta:
”Ei ole merkitystä, teetkö kirjan yöllä vai päivällä, kaoottisesti vai järjestelmällisesti, päässäsi vai koneella, kävellen vai istuen, humalassa vai selvinpäin, kiltisti vai tuhmasti, kuukaudessa vai kymmenessä vuodessa. Vain lopputulos merkitsee.”
Lopussa Satu Rämön kuvaa vielä omaa kirjoitusprosessiaan sekä Hildur-teoksen syntyä:
”Ensimmäisenä mielessäni syntyi henkilöhahmo, Islannin Länsivuonoilla asuva nainen, Hildur Rúnarsdóttir. Umpimielinen, vahva tyyppi, joka urheilee paljon ja saa etiäisiä onnettomuuksista ja muista katastrofeista.”
Kynä-oppaassa liikutaan loppujen lopuksi melko yleisellä tasolla, eikä upota kovinkaan syvälle itse luovaan kirjoittamiseen tai tekstin rakenteisiin. Se on kuitenkin kelpo opas aloittelevalle kirjoittajalle, joka kaipaa ohjeita vähän kaikesta. Teos keskittyy kirjoittamiseen enemmänkin toimittajan näkökulmasta, mutta kenties se onkin aloittelevalle kirjoittajalle seikka, joka täytyy ensin hallita. Opas esimerkiksi antaa ohjeita siihen, mistä ja miten lähteä liikkeelle.
* *
Pidempään kirjoittaneille ja kirjoittamista ehkä jo opiskelleillekin suosittelisin sen sijaan Liisa Näsin Lukko sulaa – Työnohjausta kirjailijaidentiteettiään etsivälle -teosta (Warelia, 2024), joka yllätti tuoreudellaan ja erilaisuudellaan. Opas pyrkii vastaamaan kysymykseen: Mitä on olla kirjailija?
Takakannessa Näsi lupaa antaa sekä käytännön neuvoja että miettimisen aihetta. Mukana on tietoa esimerkiksi kustannustoimittamisesta ja työskentelystä kustannustoimittajan kanssa. Kynän tapaan tässäkin teoksessa on lisäksi ajatuksia myös muilta kirjailijoita. Lukko sulaa onkin enemmän työnohjauksellinen teos kirjoittaville ihmisille.
”Kirjailijan ammatissa on syytä olla paksu nahka ja hyvä itsetunto. Ne luovat perustan vahvalle työidentiteetille, jota ego ei horjuta eikä kritiikki murenna.”
”Suomalaisiin tapoihin kuuluu ylenmääräinen vaatimattomuus, itsensä alentaminen ja kehujen toppuuttelu. Rehellinen ylpeys saavutuksista käsitetään helposti leuhkimiseksi.”
”Lukeminen on sisäänhengitystä, kirjoittaminen uloshengitystä. On hyvä hengittää.”
Läpi tekstin kulkee kriittinen Aune-täti, joka haluaa lannistaa kirjailijan ja antaa teoksesta murskakritiikin edes lukematta tekstiä. Lukko sulaa on kirjailijalle hyvin samaistuttava teos. Se kuvaa kokemuksia ja tunteita, joita itsekin on kokenut, ja käsittelee monia kirjailijan työn kannalta tärkeitä seikkoja, kuten työttömyystukea ja työterveyttä, rehellisesti:
”Jutellaanpa vielä hetki kirjailijan työterveyshuollosta.
Sitä ei ole.
Juttutuokio on ohi.”
Kirjailija on pahimmassa tapauksessa kurjailija, joka kirjoittaa yksin, syrjäytyneenä risaisissa lökäpöksyissään, vierellään kahvinkarstainen muki, kyhmy yläselässä, iskiaksen, hermopinteiden ja niskasäryn vaivatessa.
”Valmiin teoksen eteen hän on vuodattanut hikeä tai kyyneleitä, todennäköisesti molempia. Hän on raastanut hiustukkoja päästään ja kärsinyt toisinaan stressi-ihottumista. Työ on voinut kurittaa mielenterveyttä, rapistaa ihmissuhteita ja fyysistä kuntoa peräpukamien puhkeamisesta puhumattakaan.”
Tekstissä pilkahtelee samantapainen, hieman ironinenkin huumori kuin Stephen Kingin Kirjoittamisesta-oppaassa (2000). Molemmissa kirjailija myös peilaa asiaansa vahvasti omiin henkilökohtaisiin kokemuksiinsa. Lukko sulaa onkin teos, joka jokaisen palkintoja ja apurahoja vaille jääneen kirjailijan kannattaisi lukea.
Kati-Annika Ansas
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Veri ei kaipaa varjoja – Agatha Christien Surma suviyössä hylkää nordic noirin synkkyyden
KIRJAT | Pokkarina julkaistu novellikokoelma on klassinen, englantilaisen rikoskirjallisuuden taidonnäyte, jossa korostuvat älyllinen päättely sekä arvoituksen ratkaisijan rooli.
Seinillä voi olla korvat, mutta osaavatko ne puhua? Arviossa Pirkko Soinisen taiteilijakotiteos Siellä missä sydän on
KIRJAT | Kirjailija Pirkko Soininen vieraili kahden vuoden aikana aistimassa tunnelmia museoiduissa taiteilijakodeissa. Näistä kokemuksista syntyi kirja Siellä missä sydän on.
Mitä suren, kun suren purettua rakennusta? Arviossa Pelastakaa talot! Purkuvimmaa purkamassa
KIRJAT | Iida Kalakoski ja Riina Sirén avaavat purkuhuoli-käsitteen avulla moninaisia tunteita, joita rakennuksen purkaminen meissä herättää.
Nelikymppisen naisen suunnanmuutos – arviossa Maija Kajannon Tilinpäätös
KIRJAT | Puistokadun pesula -sarjan toisessa osassa tasaista elämää elävä nainen joutuu lomautetuksi ja päätyy pyyhkimään pölyjä paitsi isoisänsä kuolinpesästä myös omasta elämästään.