Yhä suurempi osa lukemisesta on digitaalista – Riie Heikkilän tietokirja valottaa lukemisen trendejä

Kuvat: Gaudeamus / Laura Oja

Kulttuurisosiologi Riie Heikkilä esittelee Miksi lakkasimme lukemasta? -teoksessaan (Gaudeamus, 2024) yhteiskunnallisia ja rakenteellisia syitä lukemisen muutosten taustalla Suomessa. Teoreettisesti kirja nojaa ranskalaisen Pierre Bourdieun ja kanadalaisen Michèle Lamontin perinteisiin. Teos on rakenteeltaan selkeä, ja sen kieli on hyvää. Kirjoittajan ilmaisu on eleettömän asiallista.

Heikkilä on valtiotieteiden tohtori ja sosiologian dosentti Tampereen yliopistossa. Hän on tutkinut kulttuurisia hierarkioita, kulttuuripääomaa ja kulttuuriosallistumista. Miksi lakkasimme lukemasta? -teoskin tarkastelee lukemista kulttuuriosallistumisena.

”Se merkitsee sitä, että olen kiinnostunut lukemisesta sellaisena tekemisenä, joka osallistuu tai tietoisesti ei osallistu elämäntyylien symboliseen esittämiseen. Onko lukeminen hienona ja arvokkaana pidettyä vapaa-ajanviettoa, vai suhtaudutaanko siihen välinpitämättömästi tai jopa uhmakkaasti?”

Korkea koulutus ennustaa kaikenlaista kulttuuriosallistumista. Myös asuinpaikalla on vaikutusta: suurkaupungissa asuvalle osallistuminen on huomattavasti helpompaa kuin ihmiselle, joka asuu kaukana kaupungeista.

Lukutaito pinnallistuu

Lukeminen kartuttaa sanavarastoa, kehittää ongelmanratkaisukykyä, parantaa keskittymiskykyä ja lisää empaattisuutta. Lukeminen siis kannattaa, mutta silti ihmiset lukevat vähemmän kuin ennen ja lukutaito on heikentynyt.

”On esitetty huolta siitä, että syvälukutaito, jonka olemme ehkä ottaneet annettuna, onkin mahdollisesti korvautumassa jatkuvasti pinnallisemmalla lukemisella.”

Heikkojen lukijoiden määrä on lisääntynyt, ja sukupuolierot tyttöjen ja poikien lukemisen välillä ovat kasvaneet. Yli puolet pohjoismaisista pojista ilmoittaa lukevansa vain pakotettuna.

Ahkerimpia lukijoita ovat korkeasti koulutetut naiset. Nuoret ja vähiten koulutetut lukevat yhä vähemmän. Matalasti koulutetut eivät kuitenkaan ole homogeeninen joukko. Tähänkin ryhmään kuuluu myös aktiivisia lukijoita.

Vähän lukevat ihmiset arvottavat lukemista eri tavoin. Riie Heikkilä jakaa heidät kirjallisuutta koskevan puhetavan mukaan kolmeen ryhmään: hyväksyvästi, käytännöllisesti ja uhmakkaasti puhuviin. Hyväksyjät pitävät lukemista tärkeänä asiana ja valittelevat lukemattomuuttaan, uhmakkaat suhtautuvat lukemiseen väheksyen ja pilkallisestikin.

Internetissäkin luetaan

Kirjan nimenä olevaan kysymykseen, miksi lakkasimme lukemasta, ei ole yksiselitteistä vastausta. Lukemisen vähenemistä ei voi selittää digitalisaatiolla tai millään muullakaan yksittäisellä asialla. Kyse on monimutkaisemmasta ilmiöstä, jota Heikkilä teoksessaan ruotii, mutta tyhjentävää vastausta hänkään ei pysty antamaan. Internet ja älylaitteet ovat vaikuttaneet lukemiseen, mutta eivät niin yksioikoisesti kuin helposti ajatellaan.

”Tutkimus kaikkiaan vahvistaa, etteivät muut ajankäyttömahdollisuudet ole tulleet lukemisen tilalle: lukemisen ja ’uuden median’ välillä ei näytä olevan laajassa mittakaavassa varsinaista kilpailua.”

Ja vain harvan lukeminen, kun lukeminen ymmärretään laajasti, on tyystin lakannut. Heikkilä puhuu ”perinteisistä lukijoista”, jotka lukevat vähintään kymmenen kirjaa vuodessa ja säännöllisesti vähintään yhtä sanoma- ja yhtä aikakauslehteä sekä ”internet-lukijoista”, jotka käyttävät internetiä päivittäin ja lisäksi tekevät vähintään kahta neljästä lukemiseen liittyvästä tavasta verkossa eli lukevat sähköpostia, etsivät tietoa, lukevat lehtiä tai keskustelevat muiden kanssa. Monet ihmiset kuuluvat molempiin ryhmiin, ja jonkin verran on niitä, jotka eivät kuulu kumpaankaan. Trendi on, että perinteisten lukijoiden määrä vähenee ja internet-lukijoiden määrä kasvaa.

Mitä isot edellä…

Siihen, tuleeko lapsesta innokas lukija, vaikuttavat monenlaiset asiat. Yleisesti tiedetään, että vanhempien korkea koulutus ennustaa lasten hyvää koulumenestystä ja lukemisintoa, mutta sen sijaan on yllättäväkin tutkimustulos, että kodissa olevien kirjojen määrä on yhtä tärkeä mittari, vieläpä riippumatta vanhempien omista asenteista kirjoja kohtaan.

Lapset kuitenkin omaksuvat lukemisen mallia vanhemmiltaan ja ennen kaikkea samaa sukupuolta olevalta vanhemmaltaan. Jos isät eivät lue, eivät lue pojatkaan.

Heikkilän kirja ei tarjoa mullistavia uusia paljastuksia, mutta teoksen taustalla on paljon tutkimusta. Näin ollen kirja tarjoaa vahvistusta ja perusteluja tutuille lukemiseen liittyville väitteille. Aiheen perusteellisesta käsittelystä huolimatta asia on esitetty varsin kansantajuisesti, joten Miksi lakkasimme lukemasta? sopii monenlaiselle lukijalle.

Laiskempi lukija voi lukea koko teoksen sijaan kirjoittajan laatimia yhteenvetoja tai vaikkapa vain viimeisen luvun, jossa Heikkilä tiivistää kirjansa sisältöä. Aiheesta erityisen kiinnostunutta lukijaa taas palvelevat kirjan runsaat lähdeviitteet ja lähdeluettelo, joiden kautta voi halutessaan sukeltaa vielä syvemmälle aiheeseen.

Sari Harsu

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua