Martha (Tilda Swinton) ja Ingrid (Julianne Moore). Kuva: Deseo / Iglesias Más
ELOKUVA | Pedro Almodóvarin ensimmäinen englanninkielinen pitkä elokuva saa ihailemaan Tilda Swintonia ja Julianne Moorea jos mahdollista entistäkin enemmän.
”Puheessa kuuluu, ettei Almodóvar ole ihan äidinkielensä parissa, mutta näyttelijät ovat, ja Swintonin ja Mooren taidokkuus vie mukanaan.”
ARVOSTELU
The Room Next Door
- Ohjaus ja käsikirjoitus: Pedro Almodóvar
- Pääosissa: Tilda Swinton, Julianne Moore, John Turturro
- Ensi-ilta: 1.11.2024.
Tehtyään elokuvia espanjaksi yli neljäkymmentä vuotta Pedro Almodóvar on ohjannut ja kirjoittanut ensimmäisen englanninkielisen elokuvansa, mutta ei aivan yksin, sillä elokuva perustuu amerikkalaiskirjailija Sigrid Nunezin suomentamattomaan What Are You Going Through -romaaniin.
Vaikka kyseessä on Almodóvarille vieras kieli ja tapahtumat on sijoitettu New Yorkiin, väripalettinsa ohjaaja on ottanut mukaansa Espanjasta.
* *
The Room Next Door on tarina kahden kulttuuriväkeen kuuluvan naisen ystävyydestä tilanteessa, jossa toinen heistä on vakavasti sairas. Julianne Mooren esittämä kirjailija Ingrid palaa New Yorkiin pitkän Euroopassa oleskelun jälkeen ja saa kuulla ystävänsä Marthan (Tilda Swinton) olevan sairaalassa.
Elokuvassa puhutaan paljon. Puheessa kuuluu, ettei Almodóvar ole ihan äidinkielensä parissa, mutta näyttelijät ovat, ja Swintonin ja Mooren taidokkuus vie mukanaan. Heidän esittämänsä ihmiset ovat olleet samoihin aikoihin töissä samassa newyorkilaisessa lehdessä niinä aikoina 1980-lukua, ”jolloin kaikki tärkeä tapahtui öisin”.
* *
Ystävysten tavatessa Martha esittää Ingridille pyynnön tulla hänen mukaansa vapaa-ajan asunnolle maalle – Martha ei aio tulla matkalta takaisin. Martha on työskennellyt sotakirjeenvaihtajana ympäri maailmaa ja omaksunut hyvin suoran maailmankatsomuksen, jonka myötä hän suhtautuu odottavaan kuolemaansa pystypäisesti.
Saadakseen parantumatonta kohdunkaulasyöpää sairastavana potilaana hyvän ja arvokkaan kuoleman hän uskoo, että hänen on oltava valmis tappamaan itsensä. Martha ei tahdo viime vaiheisiinsa liiallista kipua, saati hallitsemattomia ruumiintoimintojakaan, joten hän on huolehtinut siitä, että hänellä on tarpeeksi voimakas myrkkypilleri, jolla lähteä valittuna hetkenä.
* *
Päätyessään puhumaan samaan huoneistoon pitkän erossaolonsa jälkeen Marthalle ja Ingridille tulee puheeksi yhteinen poikaystävä Damian (John Turturro), joka on menettänyt tyystin toivonsa ihmiskunnan suhteen. Kyynistyneenäkin Damian tuo draamaan tuulahduksen todellisuutta, nimittäin ajatuksen seurauksista.
Martha asettaa viimeiselle matkalleen säännön, jonka mukaan hän nukkuu makuuhuoneensa ovi auki ja aamuna, jona se on kiinni, häntä ei enää ole.
Marthan halu saada Ingrid mukaan maaseutureissulle ei tarkoita eutanasiaan osallistumista. Hän vain tahtoo ystävän läsnäoloa. Tietoisuutta siitä, että viereisessä huoneessa on ihminen, joka välittää hänestä.
* *
Läsnäolon tunne on se, jonka varaan tässä elokuvassa lasketaan paljon. Swintonin ja Mooren taidoilla läsnäolon tunne käy parhaimmillaan niin tiheäksi, että sitä voisi paketoida. Elokuva siteeraa ainakin kahdesti, ellei kolmesti John Hustonin viimeisestä elokuvasta Muistot (1987) tuttua sitaattia, joka on peräisin James Joycen novellista Kuolleet. Sitaatissa puhutaan niin elävien kuin kuolleidenkin päälle satavasta lumesta. Sitaatti menettää kaiken kauneutensa ja voimansa toistoon. Mietelmänä kuolevaisuudesta ja ikääntymisestä Almodóvarin elokuvassa on tietenkin hänelle ominaisia viiston huumorin pilkahduksia. Paitsi kuolemasta elokuva kertoo myös pyyteettömästä rakkaudesta.
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Elokuva naisesta, joka ei halunnut näkyä – Your Fat Friend on sievä paketti läskiaktivismista
ELOKUVA | Aubrey Gordonin hersyvä persoona kannattelee dokumenttia, joka on tarpeellinen, mutta hukkaa elokuvalliset mahdollisuutensa.
Rakkaustarina uusilla ihmisillä ja vanhoilla ideoilla – arviossa We Live in Time
ELOKUVA | We Live in Time -elokuvassa eletään suurta rakkaustarinaa, sitä ikuista ja kaiken kestävää. John Crowleyn ohjaama sentimentaalinen melodraama ei nappaa.
Erilaisten nuorten elämää pienten vihjausten ja suurten ongelmien keskellä – arviossa Parvet
ELOKUVA | Hannaleena Haurun ja Katja Gauriloffin ensi-iltaelokuvan hahmot poikkeavat tavalla tai toisella valtaväestöstä ja heidän tarinansa perustuvat todellisiin tilanteisiin.
Opiskelijapojan elämänmuutos vie lopulta kauas kotoa – arviossa Baltasar Kormákurin Touch
ELOKUVA | Islantilainen Baltasar Kormákur on ohjannut hillityn, herkän ja traagisen rakkaustarinan.