Kohuttu The Apprentice on Donald Trumpin kasvutarina, jossa päähenkilön persoonallisuus kehittyy yksinomaan negatiiviseen suuntaan

Jeremy Strong ja Sebastian Stan. Kuva: Tailored Films

Voiko yksi elokuva ratkaista sen, kenestä tulee Yhdysvaltojen presidentti? Tätä sopii nyt miettiä, kun toisesta presidenttiehdokkaasta kertova elokuva on saanut ensi-iltansa sekä meillä Suomessa että Yhdysvalloissa.

Gabriel Shermanin käsikirjoittama ja Ali Abbasin ohjaama The Apprentice (2024) kertoo Donald Trumpin tarinan vuokrarahoja perivästä kiinteistöalan noviisista satojen miljoonien dollareiden diilejä tekeväksi bisnesmieheksi. Aikajana elokuvassa kulkee 1970-luvulta 1980-luvulle.

Elokuvan alussa nuori Donald Trump (Sebastian Stan) tutustuu kovapintaiseen lakimieheen, Roy Cohniin (Jeremy Strong), ja saa tämän avukseen kiperään oikeusjuttuun. Cohn ottaa sinnikkään nuoren miehen lähipiiriinsä, ja Trump saa perusteellisen koulutuksen siitä, miten maailmassa menestytään. Elokuvan Trump ottaa opit omikseen – ja alkaa toteuttaa niitä kaikessa toiminnassaan.

The Apprentice on väistämättä poliittinen elokuva. Presidentinvaaleihin on aikaa alle kuukausi, vaalit käydään 5. marraskuuta. Ja kun toisen ehdokkaan elämästä tehty elokuvatulkinta lävähtää valkokankaalle, katsoja joutuu ottamaan kantaa siihen, miten pitkälle hän on valmis uskomaan elokuvan välittämää kuvaa Trumpista.

* *

Elokuvan alkumetreillä Trumpin kiivaimmilla vastustajilla saattaa olla kestämistä. Nuori Trump vaikuttaa hetkittäin, jos ei nyt sentään sympaattiselta, niin kuitenkin aivan inhimilliseltä olennolta, joka sitkeästi tavoittelee amerikkalaista unelmaa. Ovelasti elokuva alkuvaiheessa jopa houkuttaa katsojaa katsomaan maailmaa Trumpin näkökulmasta.

Mutta elokuvan edetessä tilanne ja näkökulma muuttuu. Näemme ja kuulemme Trumpin itserakkauden paisuvan samaan tahtiin kuin loistohotelleja nousee. Yhä luontevammin ja yhä tiheämpään tahtiin Trumpin suusta purskahtelee töykeyksiä ja loukkauksia. On selvää, että hän ei kuuntele enää ketään muuta kuin itseään.

* *

The Apprentice -elokuvan käsikirjoitus kieltämättä toteuttaa taidokkaasti valittua näkökulmaa. Draama rakentuu Trumpin kasvutarinan varaan. Elokuva näyttää henkilötarinan, jossa päähenkilön persoonallisuus kehittyy yksinomaan negatiiviseen suuntaan.

”Apprentice”, oppipoika, viittaa Donald Trumpin tähdittämään Diili-ohjelmasarjaan, joka englanninkieliseltä nimeltään on juuri The Apprentice. Elokuvan nimellä taidetaan kuitenkin viitata myös erääseen hyvin vanhaan kertomukseen, joka tunnetaan nimellä ”Noidan oppipoika”.

Kertomus noidan oppipojasta on parituhatta vuotta vanha, sen ensimmäinen tunnettu versio on julkaistu jo 100-luvulla syyrialaisen kirjailijan Lukianoksen (n. 125 – n. 180) satiirissa ”Valheiden rakastaja”. Sittemmin aihetta on käsitellyt myös J. W. von Goethe runossaan.

Meille, jotka vähemmän luemme vanhaa syyrialaista kirjallisuutta tai von Goethea, noidan oppipojan tarina on tullut tutuksi Disneyn Fantasia-elokuvasta (1940). Yhdessä elokuvan jaksossa Mikki Hiiri on velhon apuri, joka yrittää käyttää velhon taikavoimia selviytyäkseen siivoustöistään. Kuten elokuvan nähneet muistavat, koko homma riistäytyy käsistä ja itsekseen riehuvat siivousvälineet ovat aiheuttaa katastrofin.

The Apprentice -elokuvassa oppipoika Donald Trumpin taikavoima riistäytyy käsistä. Hän alkaa uskoa omia loitsujaan, omia puheitaan, uskoa omaan voittamattomuuteensa ja oikeuteensa tehdä aivan mitä tahansa. Elokuvan Donald Trump on kuin äärikapitalistinen Frankensteinin hirviö, narsismin voimalla käyvä helvetinkone, jonka Roy Cohn tuli päästäneeksi irti.

Elokuva ei ole pelkästään henkilökuva, vaan The Apprentice kommentoi myös kapitalismia karmeimmillaan – itsekkyyttä, ahneutta, oman edun tavoittelua, köyhien halveksuntaa, suoranaista rikollisuutta.

Katsojien tehtäväksi jää täydentää tarina mielessään. Elokuva antaa ymmärtää, että katastrofin ainekset ovat yhä olemassa.

* *

Elokuvan yksitotinen sanoma on sekä elokuvan vahvuus että heikkous. Todellisen elämän Donald Trump ei tietenkään ole yksi yhteen sama kuin elokuvan Donald Trump, mutta elokuvantekijät ovat luoneet pelottavan tutulta tuntuvan hahmon.

Elokuvan käsikirjoittaja Gabriel Sherman on journalisti, joka on kirjoittanut menestyskirjan Fox News -kanavan Roger Ailesista. Voisi olettaa, että hän on taustatyönsä tehnyt myös Trumpista kirjoittaessaan.

Mutta vaikka ei yhtään tykkäisi presidenttiehdokas Donald Trumpista, jokainen katsoja joutuu myöntämään, että faktoja on elokuvaan valikoitu. Elokuvan tekijöiden tavoitteena on ollut toteuttaa draaman kaari häikäilemättömän Trump-hahmon synnystä.

* *

Sebastian Stan and Maria Bakalova, The Apprentice, Apprentice Productions Ontario Inc., Profile Productions 2 Aps, Tailored Films Ltd. Credit: Pief Weyman

The Apprentice on ohjattu varsin pätevästi. Elokuvan ohjaaja Ali Abbasi on Iranissa syntynyt, Tanskaan kotiutunut elokuvantekijä, jonka iso läpimurto oli parin vuoden takainen elokuva Holy Spider (2022). Hän on ohjannut The Apprentice -elokuvan rohkealla, rouhealla otteella.

Kameraa viedään toistuvasti lähelle henkilöiden kasvoja, mikä henkilötarinassa hyvin perusteltua onkin. Joissakin kohtauksissa elokuvassa jäljitellään ”kulissien takana” kuvatun dokumenttielokuvan tyyliä, ikään kuin elokuvan kohtauksia olisi kuvattu vuosikymmeniä sitten.

Mutta elokuvasta ei olisi tullut yhtään mitään ilman uskottavaa Donald Trumpia, ja sellainen elokuvaan on löydetty. Roolissa nähtävä Sebastian Stan on tehnyt hyviä rooleja aiemminkin, mutta hän ei ole tähän mennessä kuulunut tähtinäyttelijöiden eturiviin.

Nyt kuuluu.

Stan on melkein liian hyvä Donald Trump. Välillä on vaikea keskittyä kuuntelemaan dialogia, kun pitää äimistellä, miten ihmeessä Stan pystyy olemaan niin trumpmainen, suun liikkeitä myöten.

Stan on myös omalta työhistorialtaan rooliin aivan täydellinen valinta. Hänen tunnetuin roolinsa lienee Marvel-elokuvien Winter Soldier, Captain American entinen paras kaveri, joka sittemmin aivopestiin tappokoneeksi. Hänet muistetaan myös I, Tonya -elokuvasta (2017), jossa hän näytteli luistelija Tonya Hardingin hölmöä ja väkivaltaista Jeff-puolisoa.

Vaikka Stan on siis näytellyt ikäviä roolihahmoja aiemminkin, hän ei ole ollut koskaan mikään klisee-pahis, vaan hänestä välittyy myös inhimillinen puoli. Näitä sävyjä nähdään myös Trumpin roolissa – ainakin elokuvan alkupuoliskolla.

* *

Palataanpa lopuksi kysymykseen, voiko yksi elokuva ratkaista Yhdysvaltain presidentinvaalit.

Olematta minkäänlainen politiikan asiantuntija, vastaan, että enpä usko. Kaikesta päätellen jakolinjat Yhdysvalloissa ovat jo selvät, ja suurin osa äänestäjistä on syvällä omissa poteroissaan.

Tätä kritiikkiä kirjoittaessani presidenttiehdokas Donald Trump itse ei ole vielä julkisesti kommentoinut elokuvaa. Hänen kampanjatiiminsä toki on jo aikoja sitten leimannut elokuvan roskaksi ja elokuvan ensi-iltaa on yritetty estää. Ja kuinka ollakaan, myös oikeusjutuilla on uhkailtu.

Kaarina Lehtisalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua