Aimo Räsänen ja Martti Suosalo nähdään Kärpäset-kantaesityksen pääosissa. Kuva: Kari Sunnari
TEATTERI | Kevään 2025 ohjelmistossa näkyy Suutelan linjanveto mutta yhä myös Kauton vaikutus. Uusi toimitusjohtaja Janne Auvinen iloitsee, että tappioita on jo kurottu kiinni.
”Yleisö kyllä tulee, vaikkei sille pelkkää viihdettä tarjota”.
Matti Mörttinen, teksti
Veikkaaminen on aina vaarallista, mutta veikataan nyt kuitenkin:
Tampereen Työväen Teatterilla on täydet mahdollisuudet menestykselliseen kevätkauteen 2025. Eikä TTT:n tarvitse sen eteen tehdä mitään täydellistä suunnanmuutosta. Jopa poispotkitun johtajan Otso Kauton kädenjälki näkyy edelleen jonkin aikaa näyttämöillä.
Eniten saattaa keväällä kuitenkin näkyä väliaikaisena johtajana pääosan tätä vuotta toimineen Hanna Suutelan taiteellinen linjanveto. Uuden vastuukaksikon, toimitusjohtaja Janne Auvisen ja taiteellisena johtajana aloittaneen Miko Jaakkolan saavutuksia on mahdollista mitata aikaisintaan vuoden kuluttua.
Se tuli kuitenkin torstaina tulevan ohjelmiston esittelytilaisuudessa selväksi, että tietynlainen tasapaino on tavoitteena.
– Yleisö on meille välttämätön, Auvinen sanoi lähes avauslauseenaan – mutta täsmensi sitten, että ”yleisö kyllä tulee, vaikkei sille pelkkää viihdettä tarjota”.
Esimerkki tasapainosta näkyy jo nyt. Tältä kaudelta jatkavat keväälle kokoperhemusikaali School of Rock, Seela Sellan ja Timo Torikan tähdittämä Eichmann – mistä yö alkaa ja monia katsojia koskettanut Nämä onnemme päivät. Ne ovat täyttäneet TTT:n penkkejä niin, että Auvinen uskaltaa paljastaa talon kirineen jo vauhdilla kiinni tappioita, joita parin edellisen vuoden aikana kasaantui.
Luvuista toimitusjohtaja ei halua vielä puhua, koska sellainen johtaisi ajatukset harhapoluille. Hän kuitenkin korostaa Kulttuuritoimitukselle, että niin suurta julkista tukea saavan taidelaitoksen kuin TTT on, pitää antaa jotain kaikelle yleisölle.
– Käytän vertauksena jopa vaarallisena pidettyä voileipäpöytä-sanaa, hän naurahtaa.
* *
Kevään 2025 kantaesitysten voileipäpöytä kostuu kolmesta erityyppisestä tuotannosta. Ensimmäinen kulho sisältää farssikomediaa. Milko Lehto ohjaa suurelle näyttämölle kruunaamattomana kuninkaana pidetyn Ray Cooneyn hulluttelun Homma hoidossa, rouva ministeri. Tarina on tuttu Munaako herra ministeri -kappaleesta, mutta jokseenkin laskelmoidun oloisesti tässä Michael Barefootin versiossa on käännetty sukupuoliroolit ympäri.
Toiseksi kauhotaan sattumia Sirkku Peltolan Kärpäsistä. Kirjoittaja-ohjaaja lupaa, että esityksessä hän haastaa itsensä suhteessa näyttelijöiden ulottuvuuksiin. Lupaus on kiinnostava etenkin sikäli, että kantaesitys marssittaa Salmelaisen näyttämölle punaisiin verkkareihin puetut Aimo Räsäsen ja Martti Suosalon esittämään veljesparia Kalevi ja Mauri Kärpästä, joista toinen on entinen bussikuski ja toinen menestynyt oopperalaulaja.
Peltola kertoo näytelmän lähtevän liikkeelle kuolemasta ja etenevän kohti syntymää:
– Eli väärässä järjestyksessä mennään, monessakin mielessä.
Karismaattisen mieskaksikon kanssa Kärpäsissä esiintyy myös nainen, Petra Ahola, tehden lukuisan määrän rooleja. Tässä tapauksessa ei siis sukupuoliasetelmiin puututa, vaan annetaan niiden olla sellaisina kuin reaalimaailmassakin.
Herkkuvalikoima jatkuu jälleen komedialla. Eniten Kauton perintöä ohjelmistossa edustaa Liila Jokelinin Kellariteatterissa tammikuun lopulla avaava Verot ja Kuolema. Jokelin on persoonallisuudessaan nuoren polven ehdottomasti lupaavinta teatterintekijäkaartia valtakunnallisestikin, mutta uutuuskomediasta puhuessaan hän ilmiantoi itsestään piirteen, joka yleensä yhdistetään ikääntyneempään kansanosaan. Hän ei halua tehdä kaikkea itse itseään palvellen vaan haluaa viranomaisten kanssa asioidessaankin ihmiskontaktin.
– Näytelmä on siis satiiri yhteiskunnan teknologisoitumisesta sekä jännitteestä ihmiskontaktin vaatimisen ja sen täydellisen välttelyn välillä, Jokelin kertoo.
* *
Kun Otso Kautto vuonna 2019 aloitti Työviksen johtajana, oli ilmassa korkealentoisia ajatuksia. Entinen kilpauimari ja Jouko Turkan oppilas oli muun muassa kirjoittanut runon ensimmäiseen lehdistötilaisuuteensa uudessa pestissä. (Harmillista kyllä, runo meni minulta hukkaan, kun silloisen työnantajani palvelimella ollut sähköpostini sittemmin suljettiin.)
Auvinen ja Jaakkola eivät Aleksis Kiven päivänä runoja toimittajille esittäneet, mutta oli heilläkin tiettyjä linjanvetoja. Jaakkola puhui tarinoista, jotka yhdistävät. Samoin hän kuvaili, miten elämme poikkeuksellista aikaa, jossa humanismin ja taiteen merkitys korostuvat.
– Kolmen ison kantaesityksemme sarja vastaa tähän tarpeeseen, Jaakkola sanoi ja korosti myös eri teattereiden yhteistyön merkitystä.
Näyttääkin siltä, että valtiovallalle pyritään viestittämään TTT:n olevan edelleen erityisasemansa ja tukirahojensa arvoinen. Mutta toisaalta näytetään, että ollaan valmiita myös säästämään esimerkiksi toteuttamalla juuri useiden teattereiden yhteistuotantoja.
* *
Torstaina Jaakkola ja Auvinen puhuivat osin samoistakin aihepiireistä, mutta Kulttuuritoimituksen haastattelussa toimitusjohtaja vakuutti, että teatteritalon tulevassa arjessa tehtäväkuvat pysyvät selvinä ja erillisinä.
– En sotkeudu ammattilaisten työhön, Auvinen linjaa.
Hän kuvaa omaa rooliaan auttajaksi, joka järjestelee asioita toisille. Hän vertasikin itseään Zambonin kuljettajaan, joka ajelee hallin jään liukkaaksi urheilijoille, jotta nämä yltäisivät parhaaseen mahdolliseen suoritukseen.
Mutta millaista on henkilöstöjohtaminen kahden johtajan mallissa? Ja eikö se ole haastavaa, kun ollaan teatteritaiteen räiskyvässä maailmassa?
– Haastavuus on myytti. Ei tämä ole sen kummempi työpaikka kuin joku toinen, vaikkei tämä tehdas olekaan. Toki täällä tehdään luovaa työtä vereslihalla, ja se näkyy tavassa keskustella. Mutta ei se minua pelota, sillä tiedän, miksi henkilökunta tekee mitä tekee ja miksi he esimerkiksi vaativat joitain asioita.
Maineikkaan taiteilijasuvun jäsen, valo- ja äänisuunnittelijaksi aikoinaan kouluttautunut teatteritaiteen maisteri kokeekin siirtymisensä Hämeenlinnan tapahtumatalo Verkatehtaan johdosta Työvikseen eräänlaisena kotiinpaluuna.
– Se tuli jopa yllätyksenä. Tämähän juuri on se maailma, huomasin heti.
* *
TTT:n kevään 2025 uutuudet
Kantaesitykset
- 23.1.–30.4.2025 Kärpäset [Eino Salmelaisen näyttämö]
- 29.1.–30.4.2025 Homma hoidossa, Rouva Ministeri |Suuri näyttämö]
- 30.1.–3.5.2025 Verot ja kuolema [Kellariteatteri]
Vierailut
- 7.–8.2.2025 Jani Toivola esittää: Pantteri ja minä [Eino Salmelaisen näyttämö]
- 14.–15.2.2025 Kepeä elämäni [Kellariteatteri]
- 7.–8.3.2025 Divet Show – Timanttiset Tähdet [Suurella näyttämö]
- 2.–13.4.2025 Pilvien paino [Kellariteatteri]
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttelijät pitävät interaktiivisen murhamysteerin pinnalla – arviossa Tampereen Teatterin Hiuskarvan varassa
TEATTERI | Tuulensuun Palatsin interaktiivisen murhamysteerin tapahtumapaikkana on parturikampaamo. Kesken arkisen aherruksen yläkerrassa tapahtuu henkirikos.
Näyttävä tulkinta vanhasta komediasta – arviossa Nokian työväenteatterin Herrat ovat herkkäuskoisia
TEATTERI | Serpin komedia vuodelta 1937 on visuaalisesti upeasti toteutettu, muttei ainakaan vielä nouse oikein lentoon.
Vie sie, mie vikisen vai reilusti synnytystalkoot – arviossa SuomiFilmin salaiset kansiot
TEATTERI | Entä jos Tuntemattoman Koskela olisikin synnyttävä nainen urakoimassa uutta tykinruokaa?
Porilainen Rakastajat-teatteri on sovittanut Rosa Liksomin Everstinnasta vahvan ja omaäänisen monologin
TEATTERI | Rosa Liksomin tekstistä on sovitettu porilaisteatterissa omaääninen monologi, joka pitää vakuuttavalla näyttelyllä otteessaan kaksi tuntia.